Heippa!
Onko kukaan teistä palannut takaisin yhteen exänsä kanssa, siis lapsen/lapsien toisen vanhemman kanssa?
Miten meni ja kannattiko kokeilla "vielä kerran"?
Mulla tilanne,että olemme palanneet yhteen monta kertaa.
Nyt ollaan oltu jo kauan erossa, mutta taas vanha suola janottaa.
Ja onhan se kuitenkin lasteni isä.
Onko kukaan teistä palannut takaisin yhteen exänsä kanssa, siis lapsen/lapsien toisen vanhemman kanssa?
Miten meni ja kannattiko kokeilla "vielä kerran"?
Mulla tilanne,että olemme palanneet yhteen monta kertaa.
Nyt ollaan oltu jo kauan erossa, mutta taas vanha suola janottaa.
Ja onhan se kuitenkin lasteni isä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Lasten isän kanssa mitta tuli niin kurkkua myöten täyteen 16 vuoden aikana, että sitä suolaa en halua enää ikinä maistaa. Oli niin henkistä väkivaltaa täynnä olevaa rääkkiä.
Suola taasen janotti toisaalla eli nykyisin olen pari vuotta seurustellut nuoruuden rakkauteni kanssa, joka vaan ilman muuta aikojaan sattui pyörähtämään kuvioista pois, vaikka meillä ei ikinään ole ollut yhden yhtä riitaa ja keskinäinen vetovoima oli/on valtava. Tämän seurustelun aloittaminen kannatti. Meillä menee ihanasti ja sielunkumppaniksi hänet määrittelen, niin yhteneväiset ovat ajatuksemme ja suhtautumistapamme.
Olin niin täynnä henkisesti
ja järkikin käski väistymään.
Tapaukseni on hyvin Miijan kaltainen,
sillä nykyinen kaverini on jo
nuoruudessaan minua rakastanut.
Silloin en häntä huomannut.
Jos teistä ei mitään tule,
niin mikset tekisi radikaalia ratkaisua,
eli ei koskaan enää! :)
Mutta jos...
ei ole ollut väkivaltaa,
vaan todellinen yhteisymmärrys,
ja ainoa ketä kohtaan olen tuntenut mitään,on se mies.
Sillä on vain yksi ongelma mistä koittaa päästä eroon, mistä todellakin tahtoo eroon.
Olin päättänyt, olin tehnyt sen radikaalin ratkaisun... mutta kaipaan vaan...
Siitä pääsee yli vain ajan kanssa.
Miksi et odottaisi ja katsoisi,
pääseekö hän ongelmastaan eroon.
Sillä jos se on alkoholi,
niin tilanne voi olla hyvinkin vaikea.
(Ainakin ilman ulkopuolisten apua).
Jos hän pääsee ongelmastaan
ja teillä riittää rakkautta,
niin tottakai paras ratkaisu on
yhteen palaaminen. :)
...ex:si ongelma on alko, vieraat naiset, pelaaminen, transuilu tms "vakava" juttu ei kannata yrittää uudelleen, ellet itse ole valmis sietämään ja joustamaan, kannustaan nuo ovat yksinkertaisesti sellaisia että mies ei muutu taikaiskusta, ei vaikka tahtoisi.
Itse olen tehnyt (yllätysyllätys tutut!) päätöksen että siedän juoppoa miestä ja sen toilailuja ja itkua, ja se vaatii selkärankaa ja pitkää pinnaa, toista ei voi muuttaa, ei rakkaus, ei uhkailut, mikään ei auta.
Ja muista pitkäänkin paheeton saattaa sortua
kun saa riittävästi paineita.
Pelkkä tahto ei aina riitä mukaan tarvitaan rutkasti onnea ja todella sitkeä luonne.
Mitä teetkin onnea elämääsi ja jaksamisia!
Exän ongelma on huumeet,joista yrittää päästä eroon erittäin pitkän hoidon avulla.
Itkuni olen monesti jo itkenyt ja tukenut ja taistellut.
Mutta meillä juttu toimii ja rakastun siihen joka kerta uudelleen,muita miehiä en lähelleni osaa päästää.
Monet on päässyt irti,myös huumeista...jos sitä todella tahtoo... miksi ei mun ex voisi siihen pystyä?
Varsinkin,kun oma tahto muutokseen on kova ja luonne vahva,kuitenkin.
Ja jos se ongelma olisi pois...niin olisimme täydellinen pari...
Miksi elämä on niin saamarin vaikeaa =(( Itkettää...
erosin ja palasin takaisin mutta mikään ei muuttunut yrityksestä huolimatta. Kuilu vain kasvoi ja kasvaa yhä.
3v sitten lähdin lopullisesti ja kaipaan takaisin vielä joskus mutta päätös on pysyvä. Elän elämään näin ja paluuta entiseen ei ole.
Älä palaa samaan vanhaan juttuun takaisin. Miksi se muuttuisi ? Hetken olette taas onnellisia mutta kohta kaikki palautuu samaan uomaan takaisin. Ihminen ei pysty muuttumaan perusolemukseltaan, joten hellitä ja unohda. Minä itse en uskonut vaan palasin takaisin kaksi kertaa ja mitä siitä tulikaan, lääninoikeudessa lopullinen ratkaisu. Unohda X ja elä omaa elämääsi. Nyt sinulla on mahdollisuus nauttia ja tehdä päätöksiä itsenäisesti, tee se. Elämän täytyy olla sinun ohjattavissa ei elämä saa ohjata sinua. - Cleo-
Olin todella onnellinen exäni kanssa...
ei minkään muun pidä muuttua,kuin sen ongelman. Ja sitähän ex yrittää juuri elämästään poistaa pitkän hoito-prosessin avulla.
Me tultiin aina todella hyvin juttuun,vaikka riitojakin oli...niitä kuuluukin olla.
Mun elämä on vain ja ainoastaan lasteni ympäröimänä,johon myös kuuluu ex...sillä lapset on hänenkin...
Ja ohjaan omaa elämääni,mutta suunta tuntuu vaan menevän sinne missä sydän saa laulaa =)
Lasteni isästä erottua mietin kyllä paluuta uudelleen yhteen. Vietimme joulun yhdessä vaikka erossa asuttiinkin. Se auttoi huomaamaan ettei miellä ollut enää mitään yhteistä. Ei mitään puhuttavaa.
Kävin hänen luonaan kylässäkin lasten kanssa kerran tai pari...
etenkin alussa on kaipausta. Yksinäistä, kaipasi jotakin jonka kanssa jutella ja hän vieläpä toivoi että oltaisi yhdessä...
mutta mietin: ½ vuotta kaikki menisi hyvin, sitten alkaisi taas samat ongelmat.
Joten ei kiitos, ei paluuta yhteen enää eron jälkeen.
tIEDÄn kyllä muutaman pariskunnan jotka ovat erotauon jälkeen palanneet yhteen ja olleet sitten vuosikausia taa syhdessä.. en tiedä mikä heitä yhdistää, muuta kuin yhteiset lapset ja yhteinen velka. Ehkä syy eroon on ollut "vain" se , että ollaan oltu "aina" yhdessä , eli yhdessäolo aloitettu nuorena ja arki on välillä niiiiin tylsää ja ongelmat ollut vaikea selvittää, ero on tuonut etäisyyttä itseen ja toiseen ja ongelmat on saatu hoidettua ja selvitettyä.
Sinun tilanteesi näyttää aika toivottamalta. Jos kaikki aina kaatuu samaan ongelmaan miksi kummassa palaatte aina yhteen? Lasten etu ei ainakaan ole tuommonen soutaminen ja huopaaminen.
erosimme noin pari vuotta sitten ja lapset jäivät isälle kun minä menin töihin.
aloin vuoden päästä seurustella uuden miehen kanssa ja muutimme yhteen.
aloin odottaa lasta hänelle ja erosin ja palasin yhteen exäni ja edellisten lasten isän kanssa.
suhde on toiminut jotenkin vaikka yhdessä emme asu, mutta olemme yhdessä päivittäin.
tilannetta hankaloittaa tämä uusi vauva mikä kasvaa vielä mahassani.
elämä on kokeilemisen arvoista...
sitä kannattaa kokeilla jos toisesta välittää mutta jos aina vaan riidellään on ero lapsille parempi
Pyynnöistä huolimatta en palannut takaisin ex vaimon luokse.Ei sitä pysty palaamaan sellaiseen tivoliin.Vikoja oli kummassakin exä joi ja kävi vieraissa ja minä siitä sitten raivosin(en väkivaltaisesti)en vaan enään jaksanut.Nyt ollaan lapsen kanssa saatu elämä tasapainoon kotona ei ryypätä eikä ole puolisojen välistä riitelyä vaikka olen yksinäinen niin olen mielummin yksin kun huonossa suhteessa.
..takaisin, monta kertaa, kunnes päätin että tämä on minun elämäni myös, ei pelkästään lapseni ja lähdin taas, viimeisen kerran. Nyt kun lähdöstäni on aikaa jo kohta kahdeksan kuukautta, en kadu yhtään, olen todella onnellinen että uskalsin viimein lähteä.
Itse palasin monta kertaa lasten isän kanssa yhteen. Hänelläkin oli/ on ongelma huumeiden kanssa. Lapsissa on tarpeeksi huollettavaa ja elämä muutenkin raskasta. Meidän isännän valinta oli huumeet, siellä se rypee vieläkin. Minä aikani yritin auttaa ja tukea, kunnes itse masentuneena tajusin, etten voi häntä rakkaudella parantaa. Niinkauan kun hän huumeita käyttää, saa pysyä poissa lasten läheisyydestä. Ei hänellä ole lapsille mitään annettavaa. Perhe ja narkkari-isä tai äiti on mahdoton yhtälö. Toivotan kuitenkin onnea!
Että tuo yhtälö on mahdoton... se olikin syy,ainoa syy miksi erosimme.
Vaikka ex halusi jo silloin aineista eroon,muttei pystynyt...ilman kunnon hoitoa.
Nyt on hoitopaikassa,missä tiedetään ja autetaan...ja on siellä pitkään,jos ei ratkea.
Mun ex taas on hyvä isä,eikä koskaan yhdessä ollessammekaan käyttänyt aineita kotona. Sillä on paljon annettavaa lapsille,varsinkin jos kuntoutuu.
Tiedän etten minä voi rakkaudellani parantaa,sen olen tiennyt kauan...
Onneksi on aikaa, yli vuoden hoitoprojekti saa kyllä ajatuksia suuntaan ja toiseen.
Halusin vain kysellä mielipidettänne =)
Mekin erosimme vain ja ainoastaan sen takia, että isäntä käytti huumeita. Työpaikankin hän pystyi pitämään monta vuotta mutta eipä kykene enään edes töihin. Hyvä isä ei käytä huumeita kotona tai nurkan takana. Toivoa kuitenkin on runsaasti, jos isä on hakeutunut hoitoon. Rakkaus on hämmentävä asia, se pistää pakan sekaisin. Sit, jos ja kun, meidän isä on kuivilla, hän saa tavata lapsensa. Toivottavasti sinun exilläsi menee paremmin ja ymmärtää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen! Tsemppiä sinulle.
Kiitos kannustuksestasi ja olen kanssasi samaa mieltä tuostakin ettei hyvä isä käytä aineita.
Tai olen kanssasi monestakin samaa mieltä, olen kieltänyt itseltäni rakastamisen... olen taistellut koko sanaa vastaan.
Mutta nyt myönnän,että rakkaus ja viha kulkee rinnakkain,käsi kädessä.
Itse en usko, enkä luota muutokseen
vaan annan ajan kulua,
sillä vain aika on näyttävä tulevan.
Ja luottamus kasvaa päivä päivältä.
Kiitos! =)
Sinulla on pitkä tie edessäsi, toivon koko sydämestäni sinulle ja varsinkin ex:llesi
voimia jaksaa eteenpäin, taistella.
Rakkautta tarvitaan ja kärsivällisyyttä, mutta niitä sinulta ei tunnu puuttuvan.
Huolehdi sinä nyt lapsistanne ja katso että jaksat itse, omaa elämäänsä ei kannata uhrata tai ajaa itseään loppuun, onhan vastuu lapsista painava.
Aika kuluu kuuntele sydäntäsi jos rakastat ja jaksat, minkäs teet, meillä on taipumus jaksaa ja sietää paljon.
Ainoa varjopuoli on se että jos ex:si hoito ei jostain syystä tuota toivottua tulosta, eli pitkäaikaista huumeetonta elämää, sinä putoat todella korkealta ja satutat itsesi.
Muista että huumeista vapautuu kuitenkin lopullisesti vain pieni osa aktiivi käyttäjistä, tänäkään päivänä.
Tosin tunnen itse vajaa kymmenen heroinistiä ja amfetamiinin käyttäjää jotka ovat olleet kuivilla 10-20 vuotta. Kun aikoinaan työskentelin avohoidon vieroituksessa tulokset eivät aina olleet kovin kaksiset, eipä ollut tietotaitoakaan niin kuin nyt.
Hoitojaksot olivat paljon lyhyemmät eikä sosiaaliseen kuntoutukseen juuri satsattu paitsi ihan nuorten kohdalla, vaikka se on aikuisellekin erittäin tarpeen.
Mun ei ole tarkoitus mitenkään masentaa sua, mutta kun on kysymys vakavista asioista, pitää harkita rakkaudesta huolimatta asioita monelta kantilta.
Pärjäilehän!
Kiitos sinullekin kannustuksesta.
Paljon itsekin tiedän huumeista,olen seurannut kahden käyttäjän elämää hyvin läheltä...itse päihteettömänä.
Tuon varjopuolen myös tiedän,on ex ennenkin hoidossa ollut,monta kertaa.
Mutta on hyvä muistutus taas sekin,ettei kaikki ehkä olekkaan niin ruusuista,kun miltä näyttää.
Olen itse tällä hetkellä vaan niin heikko,etten jaksa enää yksin taistella tunteitani vastaan, vaan annan nyt kaiken tulla...
ja toivottavasti osa meneekin ohi itsestään.
Mutta nyt vaan tunnen, ja ehkä joskus... jotain muuta. =)
Muistathan sillä hetkellä kun tunnet itsesi oikein heikoksi, että siitä se voima alkaa.
Ellemme ole heikkoja ja myönnä sitä sitä
emme voi kasvaa ja vahvistua.
Ymmärrän sinua todella hyvin, koska itse painiskelen oman tunnemylläkkäni kanssa,
ensin yritin luovuttaa, halusin lopettaa
rakastamisen.
Eihän se onnistunut, ei alkuunkaan,
kävin tunteiden suon syvissä silmäkkeissä,
muutuin heikoksi, araksi ja voimattomaksi.
Tuntui ettei toivoa olisi enää jäljellä,
huominen oli mustaakin mustempi.
Nyt vähitellen alan nousta sieltä,
myönnän, en voi muuttua,
en lakkaa rakastamasta.
Tajusin kyllä myös sen että
rakkaani ei muutu, päihdeviidakko
vetää puoleensa, kerta toisensa
jälkeen, Baarikärpänen surisee taas.
Otan nyt vain tosiasiat tosiasioina,
jaksan odottaa ja olla kärsivällinen,
palvoa ja kannustaa.
Sitähä se elämä on selviytymistaistelua
päivästä päivään.
Koetetaan me nilkuttavat, siipipuolet
tukea toisamme parhaalla mahdollisella
tavalla, kyllä se siitä.
Olin heikko, olen heikompi nyt.
Nautin tunteesta,olkoon se vaikka nyt tämä ahdistus,yksinäisyys.
Vaikka erostamme on kulunut jo aikaa,
vaikka minä olin se joka jätti,
tunnen itseni nyt jätetyksi,
hylätyksi.
Yritän jatkaa omaa elämääni,
ilman sitä rakkauttani,
sillä hän ei minua enää halua,
uskon niin.
Olin unohtanut niin paljon,
nyt muistan, niin hyvät kuin pahatkin ajat.
Aika nuolla haavoja,parannella...
Voimia AdA sinulle, ja muista rakastaa itseäsikin ja kunnioittaa omia tunteitasi =)
MOI! Mielestäni ei kannata edes yrittää toista/kolmatta/nejättä jos ei onnistu 1kerralla niin ei se onnistu 2sellakaan (nähty on)
KIUSAAT VAIN ITTEÄS TOLLA MANTRALLA NO ONHAN SE MUN LASTENI ISÄ JA KYLLÄHÄN SE ON VARMASTI JO MUUTTUNUT
(joo ja siatkin lentää) USKO POIS KUN SANON ETTÄ SUN ON PALJON PAREMPI ETSIÄ JOKU MUU KUIN PYÖRII SAMASSA NOIDAN KEHÄSSÄ "IKUISUUDEN" ITSE KOKEILIN 2KERTAA JA SEN JÄLKEEN RIKOIN NOIDANKEHÄN SIIHEN EI SE HELPPOA OLLUT MUTTA NYT ON KAIKKI PAREMMIN.
EN VALEHTELE SANOMALLA ETTÄ ELÄMI OLISI RUUSUILLA TANSSIMISTA KOSKA SITÄ SE EI OLE! MUTTA ON SE PAREMPAA OLLA YKSIN MUKSUJEN KANSSA KUIN HUONON PARTNERIN KANSSA. TSEMPPIÄ SULLE JA MUXUILLE.
mieleenikään ja jos tulis, menis kyllä HETI pois!