Kuinka suuri on sairaanhoitajan palkka, brutto, netto? Vuorolisillä, ilman niitä?
Ja, onko kukaan saanut sairaanhoitajan työtä ennen valmistumista? Jos, niin kuinka paljon ennen? Onko palkka pienempi epäpätevällä sairaanhoitajalla?
Kiitos! :)
Ja, onko kukaan saanut sairaanhoitajan työtä ennen valmistumista? Jos, niin kuinka paljon ennen? Onko palkka pienempi epäpätevällä sairaanhoitajalla?
Kiitos! :)
Vastaukset 20
Vanhimmat
Sairaanhoitajiksi ei oteta epäpätevää..se on sitten ihan perushoitoa ja siihenkään ei ole epäpätevällä SAIRAANHOITAJALLA asiaa.Tarvii olla jokin titteli esim.perushoitaja.Tai sitten ihan jotain siivoomista voi saada ilman koulutusta tai jos enää sitäkään nykyisin sairaaloihin otetaan.
Hmm... Kyllähän esimerkiksi hoitoapulaiseksi voi päästä ilman minkäänlaista ammatillista koulutusta. Mutta sairaanhoitajan työtä ei siis voi saada ennen valmistumista, edes sijaistuksia?
Palkoista vielä tahtoisin tietää? :)
Ei sijaisuuksiin varmaan ole mahiksia(kun pitäs se tutkinto olla),mutta perushoitajan/lähihoitajan töitä voit varmaan muutaman parin vuoden jälkeen tehdä keikkana jos irtoo...eli pitää sisällään esim.pesut,vaipan vaihdot (jos kroonikko os.),petaukset,verenpaineen mittaukset,pissa ja ulostenäytteen otot,syöttämiset ja ruuan jaon.Oikeastaan aika paljon asioita,joita hoitoapulaiset tekevät,mutta riippuu tietysti paikasta.Palkka tietoja voit netistä etsiä (oiskohan ollu työkkärin sivuilla joskus tai ainakin työpaikka ilmotuksista näet palkat mitä tarjotaan palkaksi..mut ei oikein lämmitä!).
Kiitos vastauksista. :)
Joo näin oon ymmärtänyt ettei se sairaanhoitajan palkka mitenkään päätä huimaava ole... Mietin vaan, että kuinka suuri merkitys lisillä on esimerkiksi kolmivuorotyössä, kun peruspalkka taitaa olla 1600 euron pintaan, mutta jossain olen lisien kanssa nähnyt semmosia lukuja kun 2300e.
Kyllä mä alalle haluan palkasta huolimatta, ois mielenkiintoista vaan tietää etukäteen että mitä on odotettavissa..mihin pitää varautua. :) Mut eikös se ole niin että kyllä sillä palkalla aina toimeen tulee, pääasia että pitää työstään.
Opiskelen sairaanhoitajaksi/terveydenhoitajaksi ja olin viime kesänä perushoitajan sijaisena sairaalassa (pohjakoulutus yo). Eli kyllä hoitoalan töitä saa ilman tutkintoakin, mutta koulutusta silti vaaditaan (eli esim. sh-opinnot kesken). Sh-sijaisuuden voi saada viimeisenä opiskelukesänä, jos valmistuu jouluna, mutta silloinkin saatetaan joitain työtehtäviä rajoittaa eli ei saa esim. tehdä i.v-lääkehoitoa, mikä tietenkin hankalaloittaa aika paljon työtä. Keskussairaaloihin ei varmaankaan oteta ilman valmista tutkintoa sairaanhoitajan töitä tekemään, mutta varmasti tk-vuodeosastolle pääsee.
En muista sentilleen, mutta sairaanhoitajan minimi peruspalkka on n. 1565 euroa/kk, Helsingissä ja muutenkin pääkaupunkiseudulla enemmän, yli 1600 euroa/kk. Työkokemus nostaa palkkaa enimmillään parilla sadalla eurolla, tästä en ole varma. Vuorolisät vaihtelevat ihan sen mukaan mitä vuoroja on sattunut tekemään...kai se on 100-200 euroa/kk, vakiyököillä enemmänkin.
Toisiin sairaaloihin pääsee jo 2 vuoden jälkeen tekeen sh-sijaisuuksia, ja keskussairaalaankin jo 2-3 vuoden opisk.jälkeen. Meilahdessa ainakin oli joskus sellainen ohje, että jos on yli 90 ov, niin pääsee akuutti os. töihin (mutta en tiiä ph vai sh)
Itse olen ensihoitoja/sairaanhoitaja ja meidän luokalta oli muutamassa sairaalassa jo tokan opiskeluvuoden jälkeen sh-sijaisuuksia tekemässä porukkaa, ja parilla oli i.v. luvatkin. (ne riippuu vastaavasta lääkäristä)
Eli se on ihan shittiä, että ei pääse töihin ennen kuin valmistuu!!
Ja tervetuloa alalle! Varmasti saat mielenkiintoisen ammatin!!!
Kiitos taasen vastauksistanne :)
Se on kyllä hyvä tietää, että töitä on mahdollista saada, varsinkin nyt kun ilman minkäänlaista ammatillista koulutusta tuntuu, että työpaikat ovat todella kiven alla. Niin että hyvä, ettei välttämättä koko tuleva opiskeluaika ole pelkkää työttömyyttä vaan esim. kesäksi voi saada töitä. Heh..sanoo hän, joka ei edes vielä ole saanut opiskelupaikkaa. Noh, toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. :)
Heippa! :)
Jos vielä joku alalla oleva tai opiskeleva sattuu lukemaan tämän, niin yksi kysymys tuli vielä mieleen. Sehän on selvä että koulutuksessa opetellaan hoitotoimenpiteet ja muut, mutta kuinka paljon niitä harjoitellaan? Ehtiikö ne varmasti oppia, ja osaako työharjoitteluun mennessä vielä mitään käytännöntaitoja?
Entä sitten semmoset jutut kun vaippojen vaihto ja peseminen, siis aikuisten, opetellaanko niitä? Mietin, että kyllähän se lapsilla onnistuu jo nytkin ilman suurempia opetteluja, mutta kuinka paljon aikuisen suurempi koko vaikeuttaa asiaa? Ja sitten vielä mahdolliset sairaudet, huonokuntoisuus.
Ja edelleenkään en ole vielä saanut edes koko opiskelupaikkaa... Mutta eipä se kysymistä estä. :)
Koulussa temput käydään lähinnä läpi, eli aikaa niiden harjoittelulle ei ole kovinkaan paljoa (en tiedä miten muualla kuin täällä Treella). Käytännössä (työharj) sitten ohjaajan opastuksella pääsee oikeesti harjottelemaan, eli että perustiedot pitäisi olla jollakin tasolla hallussa, samoin hyväksi olisi aavistus käytännön toteutuksesta. Pesut käydään myös jollakin käytännön tasolla (teorian jälkeen) läpi. Ensimmäisenä vuonna käydään noita perusaineita ja kädentaitoja (perusharjoitteluineen) läpi, seuraavana vuonna on sitten jo spsifimpiä harjoitteluja, esim kirurgian harjoittelu jne. Harjotteluja tutkinnosta (sh) oli muistaakseni joku 50 ov (140:stä=3,5 v), eli ihan kohtuullisesti, kesto vaihtelee 3-8 viikkoon, mediaani lienee tuo 4 vk. Välillä tuntuvat hiukan lyhyiltä nuo, mutta syventävissä opinnoissa (viimeinen vuosi, esim sisätauti-kirurginen tai perioperatiivinen (=leikkaus-anestesia) suuntautuminen), pääsee asiaan perehtymään syvällisemmin, harjoittelujaksot viimeisenä vuotena ovat ainakin täällä yhteensä jonkun 16 ov.
Valmistuminen ja todistus oikeuttavat ammatin harjoittamiseen, ja työ sitten oikeasti opettaa. Tosin varmasti asiaan (taidot, kokemus valmistuessa) vaikuttaa se, kuinka paljon tekee käytännön duunia koulun ohessa tai omaa aiempaa työkokemusta. Kaipa tämäkin ala tavallaan palkitsee, vaikka palkka onkin aivan p-stä. Toisaalta tutkinnolla on mahdollisuus päästä töihin vaikka maan ääriin (parempien liksojen pariin). Normaalijärjellä varustettu ihminen pärjää hyvin, ajoittain kyllä teettää työtä tämä opiskelu, mutta eikös kaikki? Jos kiinnostaa, kannattaa hakea, olemalla oma itsesi pärjäät varmasti pääsykokeissa. Pääsykoe sinänsä ei ole mitenkään mahdoton, täällähän olen mäkin.. :)
Tossa ohessa muuten esimerkkinä linkki meitin koulun opetussuunnitelmaan (hoitotyön suunt.vo=sairaanhoitaja) http://www.piramk.fi/materiaalit/ops2/Sivut280-312.pdf
Lähtöpalkat täälläpäin on muistaakseni vastavalmistuneella sh:lla n 1565 e/kk lisät. Käytännössä kai ahkerasti vuoroja tekemällä voi päästä 1800-1900 euroon /kk, tosin tämä on kyllä jo mutua. TYön vastuullisuuden ja työmäärän kanssahan palkalla ei ole mitään tekemistä, mutta se vain on tosiasia.
Tää kirjoitelma on kyllä aikas sekava, mutta toivottavasti sait jotakin irti. :)
Sain paljonkin irti, kiitos. :)
Kyllä mitä enemmän saan tietoa sairaanhoitajan työstä ja opiskelusta sitä enemmän myös tuntuu että se ois oikea ammatti mulle.
Toisaalta vähän huono nyt tässä vaiheessa ajatella näin, pettymys on sitten todella suuri jos en pääse opiskelemaan. Tää odottaminen ei ollenkaan sovi mulle... Pari viikkoa enää onneksi. :)
Mutta opiskelun iloa sulle ja kaikille muillekkin joilla opiskelupaikka jo on! :)
olen iloinen puolestasi jos koet, että olet löytänyt alasi. :) se on tärkeää jo jaksamisenkin kannalta. toivotaan nyt vaan kovasti, että pääset opiskelemaan!!
kiitos, ja kaikkea hyvää sulle!
neuvoo muakii...kun mietin tuota leikkaus ja anestesia puolta, miten se opiskelu eroaa esim. sisätautien/kirran puolelta? vai eikö muuten kuin viimeisenä vuotena, se suuntautuminen??
Onko se niin että kaikista tulee "perus"sair.hoitajia ja ne voi tehdä kumpaa suuntautumista työkseen vaan vai ratkaiseeko se suuntautuminen sitten kuitenkin ne työtehtävät jatkossa. Tulikohan vähän sekavasti kysyttyä, ymmärsitkö mitä mä meinaan??
Moih. :)
Löysin joku aika sitten tämmösen linkin, käy vaikka katsomassa jos et oo vielä käynyt.
http://ksamk.pspt.fi/astusaliin/
käytännössä koulukohtaisia eroja on, meillä (tre) viimeinen vuosi on se "ratkaiseva", eli silloin suuntaudutaan. perioperatiivinen (leikkaus-anestesia) on koko vuoden sitä, myös harjoittelut, sisätaudit ja kir myös koko vuoden, meillä vielä tällä hetkellä mahdollisuus valita sis tai kir yhteyteen toinen puolikas ensihoitoa. ensimmäiset 2,5 vuotta siis täysin yhteisiä, jotka kaikki käyvät läpi, suuntautuivat mihin tahansa. kaikilla siis sisät, kir, perioper, lasten ja mielenterveys-päihdetyön jaksot (sisältäen harjoittelut).
sairaanhoitajan nimike valmistuessa on "sairaanhoitaja AMK", työn sisältöön suuntautuminen ei välttämättä kuitenkaan paljoa vaikuta. leikkuriin mielellään ottavat sairaanhoitajia, joilla periop suuntautuminen, mutta kyllä esim tehohoidosta kokemusta omaavia sis-kir hoitajia löytyy myös leikkaussalista anestesiapuolelta. yleensä työtehtäviin edellytetään lähinnä sairaanhoitajan tutkintoa, jossakin paikoissa myös ao alan suuntautumista. mutta käytännössä esim kir tehoilla työskentelee sekaisin siskir ja periop hoitajia, tiedän myös erittäin kokeneita ja päteviä lastensairaanhoitajan suuntautumisen omaavia ko osastoilla (aikuisten(kin)) työskentelevän, kuten myös ea:ssa. perioperatiivisiin hoitajiin olen törmännyt myös sisätautien vuodeosastoilla, eli valinnanvaraa siis on suuntautumisesta huolimatta, ratkaisevaa on oma persoona, mahdollinen työkokemus ja sairaalan/osaston tarpeet. sairaanhoitajakoulutukseen hakeutuessa ei siis vielä tarvitse tietää mihin haluaa suuntautua, käytännössä 2. vuoden lopulla vasta, kun suurin osa perusjaksoista ja harjoitteluista on takanapäin, jolloin jonkinlainen näkemys on jo kerinnyt syntyä. lähinnä etukäteen pitää tietää jos haluaa kätilöksi/terkaksi, joihin on omat linjansa, mutta´perusopinnoissa on jonkinverran yhteistä sairaanhoitajien kanssa. toki aikanaan voi käydä sairaanhoitajan tutkinnon päälle esim terkan lisäkoulutuksen, kuten myös perioperatiivistakin lisäkoulutusta (vastaa n suuntautumista), löytyy kyllä.
tämä hiukan sekavasti, mutta toivottavasti sait vastausta kysymykseesi.
selvitti paljon, kiitos.
Mutta entä rtg-hoitaja, tiijätkös siitä...mimmoset opiskelut ja harjottelut, ei kai niille kuulu samat kuin muille sair.hoitajille? Osaakko antaa yhtä kattavan vastauksen tai linkin?
Mie en taija sittenkään tykätä noista sis.kir.osasto jutuista (veret, pissat, kakat jne) ja taijan olla liika pöpökammonenkin...mutta toisaalta taas kiinnostaa.
vaikutti siltä , että koulun perusopinnot samat, yksi perusharjoittelu ilmeisesti esim terkkarin vuodeosastolla ensimmäisenä vuonna (noin ihmisten hoitamiseen ja ihmisten parissa työskentelyyn orientoivana ilmeisesti). muuten harjoittelut radiologiaan liittyen (kuvantamis ja sädehoitoyksiköt, röntgen, magneetti- ja ultraäänitutkimukset ym)jatkossa , kuten myös ammattiaineet. toki ammattiaineiden (perusjaksot) sisällä samoja kuin meillä, esim hoitotieteen perusteet, mutta muuten pitkälti omaa asiaa. tampereella koulutukseen otetaan käsittääkseni kohtuu pieni ryhmä kerralla, noin parikymmentä (voin olla väärässäkin). jos hallitsee tekniikkaa ja tykkää ihmisläheisestä työstä erilaisissa ympäristöissä, radiografian koulutusohjelma on varmasti siihen omiaan. toisaalta työ on pitkälti myös "siistiä sisätyötä", joka voitaneen myös eduksi laskea..
noita kannattaa miettiä rauhassa, jos ala kiinnostaa, valinnanvaraa kyllä on. mitenkään lähihoitajakoulutusta väheksymättä, kannattaa kuitenkin pari kertaa miettiä mitä haluaa, hakeako lähihoitajaksi vai (esim) sairaanhoitajaksi, sillä vaikka varmasti hyviä ammatti-ihmisiä ovat ja tyytyväisiä työmahdollisuuksiin, nälkä saattaa kasvaa syödessä. toisaalta havaittavissa on myös se, että isommissa sairaaloisssa (yliopistosairaalat) perus ja lähihoitajien vakansseja on muutettu sairaanhoitajien toimiksi, eli työkenttä ainakin osin on kapeutumassa. toisaalta sairaanhoitajana palkka on hiukan parempi, koulutuksen pituus vain hiukan pidempi (1,5v yo-pohjaisena), työmahdollisuudet ulkomailla paremmat, työnkuva käytännössä laajempi (esim lääkehoito eri muodoissaan, toki yksiköistä riipppuen, mutta esim suonensisäinen lääkitys laitoksissa käytännössä sh:ien alaa), väittäisin myös, että koulutus antaa laaja-alaisemmat valmiudet hoitotyöhön kuin lähihoitajan koulutus (itsekin aikanaan lähihoitajaksi valmistuneena! on siis hiukan vertailupohjaa sh- ja lh-koulutuksen välillä). toki molempia ammattiryhmiä tarvitaan, en sitä sano, mutta oma mielipiteeni on, että kannattaa miettiä mitä haluaa mahd tulevaisuudessakin. kannattaa siis funtsia rauhassa!
ohessa pari linkkiä: radiografian hops ja koulutusesittely.
http://www.piramk.fi/materiaalit/ops/radgraf.pdf
http://www.piramk.fi/koulutusalat/soteli/radiografian.htm
paaaaaljon kiitoksia sinulle kun viittit vastailla.
No, perskule en mää kyllä mikään "tekniikan-ihmelapsi" oo, eli en ymmärrä koneista ja laitteista yhtikäs mittään, joten saataapa tuottaa vaikeuksia sekin ala.
Voi argh, kun on vaikeeta. Hoitoala kyllä tälläselle empaattiselle yksilölle olis "se juttu", mutta...eläimistä pidän yli kaiken, muttei musta siihen ainakaan oo...mie oon niin herkkä noitten elukoitten suhteen että itkisin enemmän kuin omistajat jos lopetettavaks tuodaan tai kuolee hoidosta huolimatta : (
Eli sitä en kestäs, ihmisiin suhtaudun (hullua ehkä) neutraalimmin, mutta kuitenkin tunteella(siis vieraisiin). Mutta kuten sanoin aiemmin ei oikein se eritteiden kanssa "läträäminen" innosta eli iso miinuspuoli. Ja se rtg (kuten sanoit) olis siistimpää hommaa, mutta hoitoa kuitenkin...
joo näin se on, että ei niihin "tuntemattomiin" suhtaudu ollenkaan niin kuin tuttuihin, vaan pystyy suhtautumaan ammatillisesti kun kummempaa tunnesidettä ei ole. rankkoja tilanteita toki tulee varmasti vastaan, mutta kyllä niitä "oppii" haltsaamaan, rankkuushan ei kuitenkaan sit sinänsä katoa..
mä en ihan varma tosta radiografiasta ole, mutta mutu-tuntumalla sanoisin, että jonkinlaista teknistä "taitavuutta" vaaditaan, kun niiden koneiden avulla potilaiden kanssa "pelataan". no sairaanhoitajat pääsevät tulevaisuudessa pitkälti vaikuttamaan työpaikkavalinnoissaan, eli siistiin sisätyöhön on kyllä mahdollista päästä, esim leikkuriin, polille tai johonkin päiväkirurgiseen yksikköön. ensiavuissa, osastolla (ml tehot) joutuu kyllä väistämättä tekemisiin "eritteiden" kanssa (joitakin poikkeuksia tosin on, esim aikuispsykiatria, joka siistiä sisätyötä pitkälti (osastosta riippuen), tosin vaatii henkistä kanttia ja alalle suuntautumista sitäkin enemmän).
kannattaa tutkiskella alaan liittyviä nettisivuja, niiltä saattaa löytyä hyvää(kin) ja käyttökelpoista asiaa monipuolisesti.. jos enemmän joku ala alkaa kiinnostaa, kannattanee ottaa yhteyttä esim oppilaitoksen opoihin tai vastuuopettajiin, jotka osaavat kyllä kertoa ja markkinoida alaansa, sekä ohjata eteenpäin..
semppiä mietiskelyihin! :)
Kun on sairaanhoitajaopinnoissaan tarpeeksi pitkällä, saa kyllä tehdä sairaanhoitajan tehtäviä (myös nimikkeellä sh, palkasta otetaan kyllä %-osuus pois, kun ei o viel ä valmis), mä olen tehnyt yliopistosairaalassa töitä sairaanhoitajan sijaisena puoli vuotta tähän mennessä (jäljellä tällä hetkellä puoli vuotta opintoja). Ja perushoitajan töitä voi tehdä kun on kaksi vuotta lukenu sairaanhoitajaksi