Kiiltomatoja oli kiva katsella metsässä syyspimeällä. Vieläkö olette nähneet niitä ?
Ajattelin houkutella teitä avaamaan uuden sivuston, josta voisitte saada itsellenne nautinnollista luettavaa. Unijukkakin tulisi silloin ehken hieman nopeammin ja saisitte rauhaisan yön.
Lukukeskus aloitti parisen vuotta sitten
kirjallisuuden kritiikkisivuston. Voisimme saada sieltä oppia myöskin näitten keskustelujen kritisointiinkin.
Avatkaapa sivusto: http://www.kiiltomato.net
lisää lukemista vaikkapa: http://www.lukukeskus.fi
Kertoisitteko vaikutelmistanne tälle palstalle.
Kiitollisena hajupoika
Ajattelin houkutella teitä avaamaan uuden sivuston, josta voisitte saada itsellenne nautinnollista luettavaa. Unijukkakin tulisi silloin ehken hieman nopeammin ja saisitte rauhaisan yön.
Lukukeskus aloitti parisen vuotta sitten
kirjallisuuden kritiikkisivuston. Voisimme saada sieltä oppia myöskin näitten keskustelujen kritisointiinkin.
Avatkaapa sivusto: http://www.kiiltomato.net
lisää lukemista vaikkapa: http://www.lukukeskus.fi
Kertoisitteko vaikutelmistanne tälle palstalle.
Kiitollisena hajupoika
Vastaukset 15
Vanhimmat
hyvän lauseen löysin sieltä keskusteluista.
Sopii hyvin tälle palstallekin.
ja jos jaksaa olla oikein posetiivinen, edes valittajat eivät ärsytä :-)
(yleensä pahimmat valittajat ovat muiden valittamisista valittavia... tai sitten niitä (meitä), jotka valittavat niistä, jotka valittavat valittamisesta... jne., ad nauseam)
Mihin voisin lähettä ruusut päivän parhaasta viestistä. Älä vain sano, että...
Kellohameelle tarjosin ruusua, mutta hän kehtasi vaatia suukon. Valtuutin joulupukin viemään ja antamaan sen puolestani.
Jos ei sinullekaan kelpaa ruusu vaan suukko niin samat sanat, joulupukki saa antaa Sinulle sen puolestani.
arvaisit kuka täällä kirjoittaa, niin lähettäisit varmaankin ison risukimpun.
Mutta otan mielelläni vastaan tuollaisia vihjeitä, mitä mistä löytää.
Tiedätkö minä en edes yritä arvata, kas iso ruusupuska saattaa keventää paitsi mieltäni niin myös kukkaroani.
Siinä taas on vain kaksi nahkaa liki toisiaan.
Olisi kiva kun jossain muualla olisi kaksi "nahkaa" liki toisiaan - eikö vaan ?
Olin eräänä syyspimeänä pilvisenä yönä v. 1963 palailemassa tansseista, eikä lunta vielä ollut maassa. Kuljin silloin säkkipimeässä tuttua metsätietä seitsemän kilometriä.
Silloin näin kiiltomatoja ensi kertaa ja tunsin pelkoa "yliluonnollisisten voimien" läsnäolosta. Vasta myöhemmin tajusin mitä ne olivat.
Tuo korpi on antanut minulle enemmänkin luonnontietoa, vähitellen kuin äiti lapselleen, ja uskon että lähellä luontoa olen hyvissä käsissä.
Maalasin taulun, jossa tähtiä on kaikkialla, taivaalla ja maassa ja jossa huomio kiinnittyy hyvin pieneen taloon, joka ikkunoista tuikkivine valoineen on avaruudessa ilman erityistä kiinnekohtaa.
Taulun alareunaan tekstasin valon värein: Annan anteeksi itselleni.
Asiaan käydäkseni, kävin katsomassa sitä kirjallisuuden kritiikkisivustoa. Olenkin ajatellut käyttää aikaani vähän nykyistä enemmän kunnollisen tekstin lukemiseen. Kirjoja lukemalla saisi hengen evästä ja muutenkin merkkejä siitä, missä mennään.
Haaveilen, että jos minulla olisi naapurustossa hengenheimolaisia, kokoontuisimme vaikkapa olohuoneeseeni ja lukisimme toisillemme joka päivä ääneen ja keskustelisimme sitten luetusta.
Lukeminen ääneen oli ennen kovin suosittua ja omille lapsilleni saatoin lukea heidän ollessaan pieniä melkoisen määrän paitsi satukirjoja myös muuta kirjallisuutta.
Parisuhteessakin koen miellyttävänä kun minulle luetaan ja kenties saan lukea kiinnostavaa tekstiä ja voimme keskustella luetusta.
Vanhustenpiireissä tai kultaisen iän kerhoissa kuului aina, että luetaan luku jokaisessa tilaisuudessa ja sitten hieman keskustellaan.
Toivon meidän jokaisen ottavan vinkistäsi vaadin.
linkistä, jonka olit laittanut palstalle. Löysin sieltä mielenkiintoista luettavaa, joten sinnekin voinen jonkun kirjoituksen heittää.
En muuten tiennyt aiemmin tuosta kirjoituspalstasta. Varmaankin siksi, koska en ole ole noita suurimpia lukutoukkia.
Olisin voinut jo aiemminkin kertoa enemmän omista mieliharrastuksistani, mutt aika on mennyt tässä joutavanpäiväiseen kinasteluun.
Toivon, että voimme kääntää tällä palstalla uuden mielenkiintoisen sivun.
Toivon myös Sinun viihtyvän ja tuovan Fuulan uusia tuulahduksia meidän luettavaksemme.
sanoa selvästi, että tässä nykyisessäkin pimeydessä on kiiltomatoja, mutta niitä saisi olla enemmänkin.
Tiedän etteivät tähdet lakkaa päivälläkään loistamasta, vaikken niitä näekään.
Samoin on myöskin pienten kiilumatojenkin -
uskothan ?
Tällä palstalla huomaan aina uuden kiiltomadon kun tulee hyvä puheenvuoro, vakikirjoittajalta, uudelta eikä kenenkään tarvitse kokea joutuneensa varjoon.
ittensä kaas kirjoittaa
mikään huono paikka ole, sehän merkitsee lepoa ja rauhaa, kuin kotona olisi.
Syvyyspsykologi Jung on määritellyt pimeyden naiselliseksi ja valon miehiseksi, joten voihan olla, että mitä naisellisempi nainen, sitä enemmän varjoa ympärillä ja mitä miehekkäämpi mies, sitä häikäisevämpi ja kauas näkyvämpi.
Tietysti suhteellisesti, sillä onhan jokaisessa ihmisessä mies ja nainen.
Itse olen pannut merkille, että eläinten kesken pätee: urokset möykkäävät keskenään kilpaillessaan naaraista ( huom! sama ilme kuin miehillä! ) ja naaraat hyökäävät raivokkaasti ja pelottomasti, jos jokin uhkaa sen pentuja.
Mutta tästä olen varmasti jo kirjoittanut, sen verran tutulle alkaa vaikuttaa.
Joskus käytin sanontaa, että satamassa laivakin on turvassa, mutta sehän on kuitenkin tehty purjehtimaan.
Me ihmiset voisimme olla kuin pienet lapset, jotka tutkivat kaikkea uutta ja outoa ennakkoluulottomasti.
Koulussa utelias, leikkivä lapsi muuttuu vakavaksi
ja usein jäljitteleväksi sopuisasti luokan ja koulun laumaan sopeutuvaksi.
Onko se ollut luojan tarkoitus.
Suuri Mestari ainakin sanoi: "Ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan."
Voisimmekohan me sittenkin oppia jotain lapsilta.
Olemme usein tyrkyttämässä heille omia viisauksiamme ?
oleva "lapsi" on herätettävissä.
Miksi muuten laitamme pienen lapsen kehtoon uinutamme uneen.
Eräässä jenkkisarjassakin tuntuu olevan, että pienet lapset ovat nukkumassa tai hoitotädin kanssa.
On todettu, että lapsen, vauvan on kehittyäkseen saatava olla oman äidin sylissä mahdollisimman paljon. Nukkumista vanhempien välisä ei enää tuomita vaan pidetään suotavana.