Yksin kuljin teitä,
harmaita polkuja pitkin.
Tietämättä suuntaa,
metsissä ja karikoissa vaeltaen.
Pimeää oli,
valoja vain vilkahtaen.
Oli menoa ja huvia,
totuutta karttaen.
Ei tuntoa omaa,
vain itsekkyyttä sisimmässäin.
Kunnes taivaanrannasta kera lintujen ja perhosten,
suuri valo nousi mukana auringon.
Avasi se silmäni siniset,
jäi lammet ja taivaat kirkkaudessa toiseksi.
Rinnassani tunsin vain tunnetta ihanaa,
kadonnut se ei.
Näin sinut vain rakkaimpain,
mikään muu vaikuttanut minuun ei.
Ei tehnyt mieli muuta kuin sinua,
vain sinua.
Huulet nuo kauniit syötävän ihanat,
silmät syvät sielukkaat.
Vain minun ei kenenkään muun,
minä sinun ei tule väliin muut.
Kanssasi sun olla haluan vain,
vain sinun vain sinun.
Iäisesti aina,
rakkaimpain.
harmaita polkuja pitkin.
Tietämättä suuntaa,
metsissä ja karikoissa vaeltaen.
Pimeää oli,
valoja vain vilkahtaen.
Oli menoa ja huvia,
totuutta karttaen.
Ei tuntoa omaa,
vain itsekkyyttä sisimmässäin.
Kunnes taivaanrannasta kera lintujen ja perhosten,
suuri valo nousi mukana auringon.
Avasi se silmäni siniset,
jäi lammet ja taivaat kirkkaudessa toiseksi.
Rinnassani tunsin vain tunnetta ihanaa,
kadonnut se ei.
Näin sinut vain rakkaimpain,
mikään muu vaikuttanut minuun ei.
Ei tehnyt mieli muuta kuin sinua,
vain sinua.
Huulet nuo kauniit syötävän ihanat,
silmät syvät sielukkaat.
Vain minun ei kenenkään muun,
minä sinun ei tule väliin muut.
Kanssasi sun olla haluan vain,
vain sinun vain sinun.
Iäisesti aina,
rakkaimpain.
Vastaukset 1
Vanhimmat
saa ihmisessä ihmeitä aikaan, runosi sen kertoo.
Avoin, konstailematon ja tunnepitoinen josta voi
lukea rakkautesi häneen.
Mukavaa lukea uusia niccejä,
varmaan saamme jatkossakin lukea Sinua.
Olet tervetullut joukkoomme.