No erottiin mun poikakaverin kanssa, ja itkin varmaan kaks viikkoa sen perään, kun en oikeesti ois halunnu erota, mut se vaan sit meni niin. No kaikkea ei voi saada.
Vähän ajan päästä tapasin yhen jätkän, joka tuli vaan juttelemaan mulle, vaikka ei ees tunnettu. No asiat johti siihen, että mun paras kaveri (!) alko seurustella sen kanssa, vaikka se ihan hyvin ties, et olin kiinnostunu siitä. Ajattelin vieläkin, että kaikkea ei tietenkään voi saada.
Muutama viikko siitä, järjestin bileet meillä, ja sinne tuli muutama kaveri (mukaan lukien paras kaverini ja sen poikaystävä josta olin kiinnostunut, olin kuitenkin jo anatanut anteeks parhaalle kaverilleni, enkä ollu ees katkera). Taas kerran oli kiinnostava jätkä näköpiirissä, juteltiin ja sillee, meillä oli saman laiset mielipiteet ja musamaku, ja ois ollu kiva siihen tutustua paremmin, mutta se olikin sitte kiinnostunu mun toisesta hyvästä frendistä. Ja nekin nyt seurustelee.
Musta tuntuu et oon jääny niin ulkopuoliseks, ku noi kaikki neljä viettää yhessä aikaa nykyään aika paljon, ja mä vaan istun kotona koneella. Kyllä mä voisin niitten kanssa olla, mutta oisin ulkopuolinen joka tapauksessa.
Me oltiin ennen parhaitten frendejeni kanssa melkein aina yhessä, mut nyt kaikki on muuttunu. Mä en kuulu enää niitten piireihin.
Kaiken lisäks on menny avautumaan pari kertaa exälleni kännissä, että haluun sen takasin. Tosi tyhmää, mutta en voi mitään enään. Nyt oon jo selvinny siitä, enkä enää kaipaa mitään muuta kun mun vanhat ja maailman parhaat frendit takasin... Mulla on ikävä niitä aikoja kun oltiin kolmestaan röytämässä ja vannottiin olevamme toistemme kavereita aina.
Ja mitä ikinä mä teen, se ei riitä... Mä en koskaan oo niinkuin hän...
-Maija Vilkkumaa-
Vähän ajan päästä tapasin yhen jätkän, joka tuli vaan juttelemaan mulle, vaikka ei ees tunnettu. No asiat johti siihen, että mun paras kaveri (!) alko seurustella sen kanssa, vaikka se ihan hyvin ties, et olin kiinnostunu siitä. Ajattelin vieläkin, että kaikkea ei tietenkään voi saada.
Muutama viikko siitä, järjestin bileet meillä, ja sinne tuli muutama kaveri (mukaan lukien paras kaverini ja sen poikaystävä josta olin kiinnostunut, olin kuitenkin jo anatanut anteeks parhaalle kaverilleni, enkä ollu ees katkera). Taas kerran oli kiinnostava jätkä näköpiirissä, juteltiin ja sillee, meillä oli saman laiset mielipiteet ja musamaku, ja ois ollu kiva siihen tutustua paremmin, mutta se olikin sitte kiinnostunu mun toisesta hyvästä frendistä. Ja nekin nyt seurustelee.
Musta tuntuu et oon jääny niin ulkopuoliseks, ku noi kaikki neljä viettää yhessä aikaa nykyään aika paljon, ja mä vaan istun kotona koneella. Kyllä mä voisin niitten kanssa olla, mutta oisin ulkopuolinen joka tapauksessa.
Me oltiin ennen parhaitten frendejeni kanssa melkein aina yhessä, mut nyt kaikki on muuttunu. Mä en kuulu enää niitten piireihin.
Kaiken lisäks on menny avautumaan pari kertaa exälleni kännissä, että haluun sen takasin. Tosi tyhmää, mutta en voi mitään enään. Nyt oon jo selvinny siitä, enkä enää kaipaa mitään muuta kun mun vanhat ja maailman parhaat frendit takasin... Mulla on ikävä niitä aikoja kun oltiin kolmestaan röytämässä ja vannottiin olevamme toistemme kavereita aina.
Ja mitä ikinä mä teen, se ei riitä... Mä en koskaan oo niinkuin hän...
-Maija Vilkkumaa-
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jos mahdollista niin voisiksä vaikka joku päivä soittaa niile sun frendeille tai ees toiselle ja jutella ihan suoraan et susta tuntuu tosi pahalta kun oot jääny ulkopuoliseks tai jotain tollasta ja jutella että miltä susta tuntuu. ja koska nää sun kaverit ei välttämättä tiiä et miltä susta tuntuu kun niillä on ne poikaystävänsä ja niillä menee niin hyvin niin soittele ja puhu jos siitä ois vaikka apua :))
Mun tarina ei mee ihan samanlailla ku sun, mutta luulen tietäväni miltä susta tuntuu. Erottiin poikakaverin kans, vaikka en itse sitä olisi halunnut. Samaan aikaan kun itse olin maassa, kaikki parhaat kaverini tuntuivat löytäneensä rinnalleen jonkun. Nyt tuntuu että olen ihan yksin, enemmän yksin kuin koskaan ennen.. Menin itsekkin avautumaan entiselle poikakaverilleni kännissä. Nyt en enää halua edes vilkaista häntä, mutta silti vieläkin hän vaikuttaa LIIAN paljon elämääni.