Kun noita "tiukkoja" kasvattajia kuuntelee sääntöineen ja sääntöjen sääntöineen niin tulee mieleen, että mahtaa olla melkoista huutoa ja hammasten kiristelyä se perhe-elämä, tai sitten lapset on opetettu lammasmaisiksi tottelijoiksi, joilla ei saa vanhempien nähden olla omaa tahtoa ollenkaan. Meillä on vain yksi lapsi ja olen tottakai opettanut perusasiat, kuten, ettei ketään saa lyödä eikä kiusata, ei saa ottaa mitään luvatta, läksyt on tehtävä, miten liikenteessä kuljetaan, miten kylässä käyttäydytään ym. Siinä ne säännöt sitten onkin. Meillä keskustellaan kaikista asioista, hassutellaan ja eletään. Meillä ei ole niin nuukaa, syödäänkö ruokapöydässä vai telkkarin ääressä, tehdäänkö läksyt heti koulusta tultua vai vähän myöhemmin. Kiukutellakin saa, hitto vie, lapsetkin ovat ihmisiä kaikenlaisine tunteineen. Missäs niitä saa näyttää ellei kotona? Ehkä menee pieleen tai sitten ei,meillä eletään näin, miten tuntuu hyvältä.
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
taivaan ja maan välistä ja mennään maan uumeniin välillä ja pitkälle avaruuteen.kerrotaan eri roduista.eri ruuista miksi on erilaisia ruokia ja kulttuureja käydään läpi kaikki sotilashistoriallinen materiaali opetellaan miten kaikki toimii nanokoosta lähtien.Opetellaan siis kaikki mitä ei tarvita ja tarvitaan.
minä olen mielestäni melko tiukka sovittujen asioiden suhteen ( kotiintulo, läksyt, ruokailu,käytös yms perusasiat) mutta me poikani kanssa hassutellaan, nauretaan ja telmitään paljon :) olen pojastani opettanut suvaitsevaisen ns "vähemmistöjä" kohtaan kun minulla kuitenkin on homo/lesbo ystäviä. olen opettanut että rakkautta on monenlaista. poikani on tosi iloinen ja reipas ja hyväksyy ihmiset sellaisenaan. puolustaa josjoku haukkuu homoja,vammaisia yms. poikani isä taas on selkäsaunan yms kannalla kasvatuksessa minä en! no onneksi olenkin pojan ainoa kasvattaja ja huoltaja.
Kun lapseni olivat pieniä, niin korostin aina, että koti on meidän kaikkien. Kaikilla pitää olla hyvä olo. Sen vuoksi noudatetaan näitä ja näitä ohjeita, koska muuten kodin rauha särkyy. Tällaiset ohjeet ovat tietenkin siitä keljuja, että aikuisetkin joutuvat niitä noudattamaan. Eipä voikaan sanoa, että minä saan tehdä näin, kun olen äiti/isä, vaan ohjeet ovat koko perheen ohjeita.
Huutaminen ja riitely oli myös ohjeellistettu. Jos tosipaikka tuli, saattoi joku kimpaantuneena nostaa äänensä, mutta lasten keskinäistä tappelua kynistä ja nallekarhuista ei kuunneltu montakaan minuuttia.
Eri asia sitten ne uhmapotkuraivarit, joita jokaiselle pienelle tulee kehitysvaiheittensa myötä. Ne hoideltiin rauhallisella puhumisella ja yritettiin pitää sylissä tai jutella muista asioista tms. tilanteen mukaan. Monta kertaa toisetkin lapset olivat apuna lohduttamassa hepulin saanutta.
Onneksi ei koskaan tarvinnut kestää moista kaupan lattioilla. En mene sanoman, kuinka olisin selvinyt. Olisinko heittäytynyt viereen? Joku on sen tehnyt.
Lasten kanssa on kyllä monessa mukana. Jälkeen päin voi vain sanoa, että se oli niin lyhyt aika, että ei huomaakaan, kun lapsuus onkin ohi, eikä äitin sanaa enää kuunnella!
Kysyjäkin asettaa kasvatuksen lainausmerkkeihin.
Niinhän se nykyisin on.
Lapset joutuvat elämään elämänsä ilman ohjausta, ja vanhemmat mukamas kasvattavat. Kiroilu, nimittely, huutaminen ja auktoriteettien halveksiminen on aivan normaalia käytöstä.
Vapaus ja vastuu jäävät sisäistämättä.
Meilläkin keskusteltiin ja pidettiin aika löysää ja leppoisaa meininkiä, silloin kun lapsia oli se tasan yksi, ja hänkin sellainen kilttiluonteinen, sopuisa tyttölapsi. Nyt kun lapsia on neljä ja joukossa varsinainen vaahteramäen eemeli, kuri on tiukentunut huomattavasti ja rajat selkeät, olosuhteiden pakosta.
Ken sähköpantaa säästää se lastansa vihaa...!