Nimenomaan toista aikuista ihmistä/rakastettua kohtaan.Yksinoloonkin tottuu,mutta mutta...Joskus tulee valtava tarve saada rakastaa ja olla rakastettu.Mikä estää...jaa a.Varmaankin vanhat "peikot" muistot epäonnistuneesta avioliitosta,pelkää toistavansa samoja virheitä.Onko teillä toisilla yksinoloon samanlaisia syitä,siis teillä jotka olette ,elätte yksin?
Tiedän , että yksinäinen voi olla myös parisuhteessa,se vasta surullista onkin.
Tiedän , että yksinäinen voi olla myös parisuhteessa,se vasta surullista onkin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minä en yksinoloon ole tottunut,kissakin on mutta eihän se puhu eikä pussaa !
Minulla on takana väkivaltainen avioliitto ja hautauduin sen jälkeen tänne neljänseinän sisälle,täällä olen ollut nyt useamman vuoden.
Kukaan ei käy,kaikilla on omat menonsa,ovat pariskuntia.
Ei kukaan kutsu ,kun ei ole miestä.
Olen hirveän puhelias,tai olisin jos olisi joku jolle puhuisi,siis ihminen............
Niin ei kukaan käy, jos et ole kenenkään kanssa tekemisissä.
Kutsu alkajaisiksi vaikka naapurisi, äläkä laita kaikkea viimosen päälle, niin tohtivat kutsua Sinutkin.
Naisilla tuppaa olemaan, että ensin puunataan koko huusholli peräkomeroita myöten.
Sitten leivotaan ja laitetaan ruokaa niin paljon, että vieraat saavat ähkyn.
Kerran olet puhelias, niin eihän siinä luulisi ongelmia olevan. Leivot pullaa ja keität kahvia ja jutustelet vieraiden kanssa, etkä ala hikoilla sen hellan kimpussa.
Eikai ne vieraat tieten heti pussaamaan ala, mutta eihän sitä pitemmän päälle tiedä, jos semmonen ihmekin sattuis.
mutta jos koira olisi, saisit kyllä seuraa saman tien. Todella monet ventovieraat syttyvät juttusille kun kuljetat ulkona koiraa, vaikket antaisikaan sen tehdä tarpeitaan naapurin portinpieleen.
sieltä seinien sisältä.
Ulos ja katse ylös, minusta on kiva kulkea ja katsella ihmisiä, väkisinhän ne tulee juttelemaan, vieraat.
Täällä on paljon ihmisiä jotka tuntevat myös yksinäisyyttä.
Minä olen yksin omasta halusta, tänäänkin töissä mietin kuinka ihmiset jaksaa puhua koko ajan.
Ei ne kuuntele toisiaan asiaa vaan tulee kun piipusta.
Kerran erään tärkeän asian takia kun minulta ensin jotain kysyttiin mutta kuunneltu ei jouduin korottamaan ääneni. NYT HILJAA huusin ja sain sanottua asiani.
Voi kun olin taas onnellinen kun tänne kotiin pääsin.
Että ulos vaan ja lenkille ihmisiä katsomaan.
Ei yksin ollen niin paha ole,mutta joskus kaipaa sitä kumppania.Sellaista miehistä miestä,joka ottaisi joskus syliin ja sanoisi "älä sinä murehdi joutavia" :D
Jos ensi kesänä sataa muuta, vaikkapa miehiä.
http://www.youtube.com/watch?v=mWwyjmSbJPs
Joutavat murheet poistuvat kertaheitolla.
tärkeitä ihmisiä, vaikkapa sukulaisia tai lapsia, joiden rakkaus kyllä riittää vaikkei parisuhdetta enää olisikaan.
Sitä voi olla rauhassa kranttu kaikenlaisia sattumaheiloja tavatessaan.