Luin aamulehdestä mitä minulle kuului.
Olin aivan varma, että sinulle kuului myös muut.
On onttoa ajatella, että huomenna on maanantai.
En löydä sivuilta miten maanantai avataan.
Tiedän kaiken vasta huomenna. Sinua en ole koskaan tavannut.
Painokoneita nähnyt, mustetta ja teloja, kenties.
Unelmoinut olen, nojannut erilaisiin tukiin, kaiteisiin.
Eivätkä ne hievahtaneet.
Oli tanssittava havahtumatta,
sillä ajan mittaan jäätyy kiinni kuin kieli mattotelineeseen.
Vaikka sanottiin, vannotettiin pysymään kaukana,
petin kaiken ja repäisin.
Olin aivan varma, että sinulle kuului myös muut.
On onttoa ajatella, että huomenna on maanantai.
En löydä sivuilta miten maanantai avataan.
Tiedän kaiken vasta huomenna. Sinua en ole koskaan tavannut.
Painokoneita nähnyt, mustetta ja teloja, kenties.
Unelmoinut olen, nojannut erilaisiin tukiin, kaiteisiin.
Eivätkä ne hievahtaneet.
Oli tanssittava havahtumatta,
sillä ajan mittaan jäätyy kiinni kuin kieli mattotelineeseen.
Vaikka sanottiin, vannotettiin pysymään kaukana,
petin kaiken ja repäisin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mullehan on ihan se ja sama onko huomenna maanan-
tai, tiistai tai joku muu arkipäivä - kaikki
tyystin melki samanlaisia.
Tää on jotenkin niin makusa runo, niin elämänma-
kunen arkineen kaikkineen. Myös noine unelmoin-
teineen ja nojaamisineen, tuttua niin tuttua.
Eiks tää elämä todellakaan voi ojentaa mulle tai
Sulle enää mitään ? Sulle kyllä varmaan vielä,
soot niin nuari, mut mulla taitaa olla jo kaikki
takanapäin * huaks *
Sulla mitää hätää oo. Saat vaan katella aitiopaikalta toisten tötöilyjä ja törmäilyjä. Otat kuule mamma lokosan asennon ja röyhtäset. Kato ei meidän tartte enää leikkiä, sinä et viisauttasi viitsi ja minä en ole koskaan edes tyhmyyttäni osannut
.)
Älykäs ja tuhlailevakin runo. Taas oli aineksia useampaankin runoon. Ahneempi pilkkoisi nämä ja myisi kuin metsäpalstoiksi.
aina nämä ajatuksia herättävät, vaikka ei aina sellaisia sanoin kuvattavia, mutta kuitenkin. Tällä kertaa nousi päällimmäiseksi ajatus, että monelle tutulle voisi sanoa: "Sinua en ole koskaan tavannut". Ja vennoille: "sinut olen tavannut useasti".
Ja totta kai talven ja mattotelineen yhdistelmä kolahtaa aina.
TOi gryndausteema oli oikein hjuva. Oikein yllätyin. En ajatellut tuon siihen riittävän (siis ei tullut mieleenkään:)
parasta kaikesta on minusta tuo maanantain avaaminen. Se tuntuu minustakin nyt vähän vaikealta.
Runon loppu on mielestäni myös tosi hyvä. Tanssittava havahtumatta, ettei jäädy kiinni.
Oletko kieletön nyt ?
-kerppuli-
se saamarin seurakuntas ei yhtä keuhkokuumetta kestä niin saa lumipallosta.
(täällä tosin ei ole lunta, mutta kaavin pakastimesta - mitään muutahan siellä ei olekaan :D
Pakko päästä pulkkamäkeen.
haastava on runosi, kyllä. Paljon asioita, erilaisia elementtejä kietoutuu kuin tajunnanvirta, useampi päälinja sisäkkäin ehkä. Heräsi monta kysymymystä, varsinkin tuosta lopusta.
Mutta kyllä pidin ilman muuta.