Tuoreita havaintoja....

Pari päivää sitten Varadero-Havanna-reissulta tulleena:
- dollareilla ei tee mitään. Erehdyin ottamaan niitäkin vähän mukaan jostakin tältä palstalta saadun vinkin perusteella.
- Varadero on lähempänä tavanomaista rantalomaa, eikä siitä mitään ihmeempiä. Keskustassa Calle 62:lla iltaisin menoa. Päivällä normaalia.
Turistibussin yläkerrasta kiva katsella maisemia.
Meriretki hyvin organisoitu ja kannattaa mennä.
Buena Vista Social Clubin konsertti sattui olemaan ja se oli tuhtia tavaraa koko rahan edestä.
- All inclusive mukava kokea. Hämmentävääkin vaan hakea juomaa ym. Ei tarvinnut kerjätä ja maksaa joka paukusta erikseen. Viinamittaa juomanlaskija ei varmaan ollut elämässään nähnyt koskaan.
- Ruoka keskinkertaista, ei kulinaristin paikka.
Ihmeen mautonta.
- Havanna onkin sitten kulttuurishokki ja ruoka parempaa, vai liekö sattumaa.
Esim pizzat aivan superhyviä ja halpoja. Hiekkarantaa etsivä ei Havannasta sitä löydä.
Rantaa on ja paikalliset nuoret huimapäät Maleconin rannassa uivatkin, mutta ranta on kivikkoinen ja huonommalla uimataidolla en lähtisi hengellä leikkimään. Santa Marian uimarannalle n 20 km:n päähän pääsee turistibussilla, tai taksilla.
Kuvien perusteella ei tajua sitä ränsistyneisyyttä, mikä näkyy joka puolella. Luulisi paikallisten vallanpitäjien ja kansan häpeävän, kun ovat saaneet ainutlaatuisuudessaan maailmanluokan rakennukset niin huonoon kuntoon. Autot ovat räjähtämistä vaille lopussa. Niitä ihmetellessä menee pari päivää. Kaikkeen kyllä tottuu.
- Ihmiset sen sijaan ovat kaikkea muuta kuin ränsistyneitä. Ilmeisesti on niin, että ne joilla on mahdollisuus ansaita turistipesoja, käyttävät suuren osan ansioista itsensä koristeluun. Kun vielä luonto on antanut upeat raamit, kelpaa turistin katsella lopputulosta.
- Kuuba vaatii asennetta ja retkimieltä. Nirppanokkaturistille ja perfektionistille se ei sovi. Kusetusmeininki on joka paikassa. Jopa viiden tähden hotellin rahanvaihdossa häikäisevän kaunis nainen yritti pimittää keski-ikäiseltä mieheltä 15 pesoa. Ihmeen helposti palautti sitten.
Polkupyörätaksin kanssa iltamyöhällä kävi niin, että hinta nousi nelinkertaiseksi perille päästyämme.
Pojat katosivat liukkaasti kun seurueesta joku keksi, että kysytään virallista hintaa poliisilta.
Alkudrinkki tuli aterian lopuksi kun erikseen pyydettiin nähdä menu uudestaan.
Vaihtorahaa piti pyytää.
Ravintoloiden muusikkojen cd-levyt ovat oivia matkamuistoja, mutteivät välttämättä soivia, ainakaan vanhimmissa soittimissa.
Ihmeen monilla kuubalaisilla tuntuu olevan ystävä Suomessa sen jälkeen kun he kuulevat, että olet Suomesta. Tarkemmin kun tenttaa, eivät oikein muista, missä ystävä asuu. Liirumlaarumien jälkeen paljastuukin, että tämä paikallinen hemmo toimii jonkun ravintolan ulommaisena sisäänheittäjänä, tai joku muu ketunhäntä on ainakin takataskussa, jos ei kainalossa.
Palvelukulttuuri on vaihtelevaa. On erinomaista ja
ja huonompaa ja siltä väliltä. Huumorilla ja turistienglannilla pärjää.
Ei kannata olla pipo tiukalla.
Parasta on suomalaiselle sopiva ilmasto. Ei liian kuuma, sopivan lämmin. Ja musiikki ja rytmi. Sitä kuuntelisi ja katselisi vaikka kuinka kauan, Mojito, Cuba libre, Pina colada nenän alla.
- Tropicana-show on vaikuttava. Joka käänteessä yritetään rahastaa. Kannattaa silti mennä.
- Oma avoautotaksi tunniksi pariksi hinta etukäteen sopien, mukava cruisailla.
- Bar Monserrat vanhan Havannan ydinkeskustassa, loistavaa menoa 24 asti. Mainitaan Martinairin lehdessä lentokoneessa Havannan Hot Stopeissa.
Mielenkiintoinen kokemus kertakaikkiaan varsinkin kun Kuuba on vielä Kuuba. Se ei ole sitä enää kauan. Tervemenoa vaan sinne oikella asenteella.