Gynekologi arveli, että vaihdevuodet ovat alkaneet, mutta en ollut ihan varma. Tehtiin hormonikoe ja arvo oli selvästi koholla. Kääk. Nyt käytän geeliä ja osa oireista helpotti. Kuivuutta silti vähän, niveloireitakin on ajoittain. Yöllä saattaa kuumottaa, mutta en erityisemmin hikoile. Luin, että joku väsymysoireyhtymäkin antaa samanlaisia oireita, joku chs tai sellainen. Mistä sen nyt tietää, mitä tämä kaikki on. Väsyttääkin välillä, mutta pimeys ja pitkä talvi ennemminkin. Muisti pätkii, mutta niin pätkii monella muulla nuoremmallakin työkaverilla. Kurkku on välillä kipeä, sekin vielä. Elän silti toivossa, että kyllä tämä tästä iloksi muuttuu. Se surettaa, kun tajusin, että menopaussin jälkeen ei ole paluuta entiseen. Aion käyttää erilaisia apukeinoja niin kauan kuin se on mahdollista eikä ole terveydelle haitallista. Entäs te?
vaikea uskoa mutta
tää on menoo
51149
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
sitä menetettyä estradiolikauneuttako, joka on vain feromonin haistaneen nenässä? Mikä lienee ihmisen lopullinen tarkoitus. Kun olin nelikymppinen, nautin iän tuomasta karismasta ja olin hyvin tyytyväinen ja kypsä. Kun tulin vaihdevuosiin, muutuin omituisella tavalla: en ollutkaan vielä valmis luopumaan, kaikki iän tuoma viisaus ja kokemus osoittautui aivan riittämättömäksi, liian varhain pois riistetyksi. Nyt viisi vuotta muutoksen kourissa olleena en vieläkään tiedä mitä haluan, kaikki hienot kuvitelmat seesteisestä vanhuudesta ovat tiessään, jäljellä vain eksynyt olo.
ja sen tuomista haasteista, jatkuvasti opiskella ja Uskoa siihen mitä tekee.
Ahdistus ja alamäetkin kuuluvat elämään, antaa niiden tulla ja mennä ja yritetään ottaa kaikki mitä tuleman pitää. Jos ole eksynyt niin etsi tietäsi, mikä sen mielenkiintoisempaa ja pidä hyvää huolta temppelistäsi, joka on sinun (kehosi,ruumiisi)vaali sitä ja vaali sydäntäsi kuunnellen taivaan tuulia...no, tässä tuli vähän runoutta sulle, hyvää jatkoa!
Siis ihan MINÄ omana itsenäni, sellaisenaan ja paljaaltaan. Ei kenenkään tyttärenä, puolisona, äitinä, mummona, ystävänä, sukulaisena, alaisena, pomona jne.
Viimeistään vv (pitäisi) herättää pohtimaan ihmisen olemusta maallisen ja materiaalisen tuolla puolen.
ihanat, kypsät/ kypsymässä olevat/ kypsyneet naiset. Oli lohdullista lukea ajatuksistanne, kun itse juuri olen alkanut pohtia samoja juttuja.
50 vuotta ajattelin, että MINÄ olen MINÄ. Nyt huomaan, että ne viimeiset 35 vuotta menivät hormonihuuruissa ja se EN ollut minä. Nyt en tiedä kuka olen... helvetillinen identiteettikriisi näiden kaikkien pirullisten vaivojen lisäksi....Noh, kai se tästä... Elämä opettaa nöyryyttä, kun ei aikaisemmin ole oppinut.
Koitetaan jaksaa!
Aiheellinen kysymys tuo, että mitä pitäisi surra. En murehdi ainakaan kauneutta, sillä en koe olevani vielä pahasti rupsahtanut tai tullut sillä tavalla itselleni vieraaksi. Ulkonäkö ei muutenkaan ole ollut mikään ykkösjuttu. On paljon kiinnostavampia asioita. Enemmänkin alakulo valtaa mielen välillä, kun tulee nivelkremppoja ja ryhti painuu, limakalvot kuivuvat ynnä muuta. Kyllä te tiedätte. Jonkinlainen prosessi on meneillään. Osaan kyllä nauttia elämästä monella tavalla ja syvemmin kuin koskaan iloita siitä, mitä on. Yksi työkaveri sanoi, että vaihdevuosien jälkeen jotkut menetetyiksi luullut asiat palaavat. Kun nyt vielä muistaisin mitkä:)