HUOSTAANOTON TARPEEN ARVIOINTI

?!................. kirjoitti:

1. HUOSTAANOTON TARPEEN ARVIOINTI
Yksi vaikeimmin ratkaistavia kysymyksiä lastensuojelun sosiaalityössä on, milloin huostaanottoon
tulee ryhtyä ja miten arvioidaan tarvetta huostaanottoon. Työryhmässä keskusteltiin
johtava sosiaalityöntekijä Raija Kanniston esityksen pohjalta huostaanoton tarpeen
arviointiin vaikuttavista monista subjektiivisista ja rakenteellisista tekijöistä, jotka aiheuttavat
kirjavuutta huostaanottokäytäntöihin. Raija Kanniston mukaan huostaanoton tarvetta
arvioitaessa (laissa mainittujen perusteiden lisäksi) joudutaan pohtimaan ainakin seuraavia
tekijöitä:
1. Oikea-aikaisuus
• mikä on oikea kohta lapsen elämässä, jotta huostaanottoa ei tehdä liian myöhään,
mutta ei toisaalta hätiköiden liian varhain, jos tilanne olisi vielä muilla keinoin autettavissa?
• miten pystyä arvioimaan, milloin avohuollon keinot eivät enää riitä, milloin asiakkaan
motivaatio ei ole riittävä, ovatko ongelmat ohimeneviä, ajoittain toistuvia vai
jatkuvia
2. Lapsen etu
• mietittävä ja tiedostettava, mitä tekijöitä kukin työntekijä tai työyhteisö pitää tärkeinä
tätä arvioitaessa
• tässä kohdin tulisi arvioida sijoituksen merkitystä lapsen elämälle eli tuleeko suunniteltu
sijoitus palvelemaan lapsen tarpeita – usein ajatellaan vain niitä kaikkia ongelmatilanteita,
mistä lapsi otetaan pois sijoituksen myötä, mutta aina ei ole tarjolla
parempaakaan vaihtoehtoa!
• lapsen oireilu ei saa olla se tekijä, jota odotetaan ennen kuin ryhdytään huostaanottoon,
ei myöskään lastensuojeluilmoitusten määrä, koska tässä sattuma vaikuttaa
paljon
3. Mikä on normaalia tai mikä poikkeavaa käyttäytymistä?
• miten arviointiin vaikuttavat esim. kunta tai seutu (Itä- Suomi, Pohjois-Suomi, pääkaupunkiseutu),
jossa asutaan tai työntekijän henkilökohtaiset näkemykset
• millainen poikkeavuus tai kodin puutteellisuus on sallittavaa, mikä huolestuttavaa,
mikä johtaa huostaanottoon?
4. Kunnan palvelurakenteen vaikutus huostaanottopäätökseen
• jos kunnassa ei ole määrällisesti riittäviä tai laadultaan sopivia avohuollon palveluja,
voidaan huostaanottoon päätyä helpommin kuin jossain toisessa kunnassa – työntekijä
voi valita auttamiskeinoja/ palveluita vain siitä, mitä on tosiasiassa tarjolla
• kunnissa erilaisia työskentelytapoja ja -traditioita, työntekijät eri tavalla työllistettyjä
(kiireinen sosiaalityöntekijä ei ehdi paneutua tarpeeksi lapsen ja perheen ongelmiin
ja auttamismahdollisuuksiin eikä luoda luottamuksellista suhdetta)
• kunnan taloudellinen tilanne tai päättäjien suorittama ohjailu talouden näkökulmasta
• moniammatillisen yhteistyön tarjoama apu ja tuki tai sitten mahdollisesti painostus
ja vaatimukset toimenpiteistä.

5. Nuoren/ vanhemman suhtautuminen huostaanottoon
• jos nuori tai vanhempi pyytää sijoitusta tai ainakin suhtautuu siihen myönteisesti, on
kynnys huostaanottoon ryhtymiselle todennäköisesti matalampi kuin jos toinen tai
molemmat tahot vastustavat
• tilanteessa, jossa vanhempi kieltää kaikki huolen aiheet, joita sosiaalityöntekijä tuo
esiin eikä lähde mihinkään yhteistyöhön sosiaalitoimen kanssa ja jos ei muualtakaan
tule vahvistusta huolille, jää asia usein roikkumaan tai odottamaan tilanteen
kriisiytymistä
Mikä auttaa löytämään oikeita vastauksia em. kysymyksiin?
• parityö tai moniammatillinen työskentely, koska joka vaiheessa joudutaan tekemään
työntekijän/ työntekijöiden henkilökohtaisia arvioita
• huostaanottoon päätymisessä ei ole ratkaisevaa mikään yksittäinen teko tai puute,
vaan eri tekijöiden muodostama kokonaisuus ja niiden vaikutus lapseen
• työntekijöiden ammatillinen kokemus lastensuojelusta sekä yleinen elämänkokemus
• arvio siitä, että lapsi/ perhe ei ole enää riittävästi autettavissa avohuollon keinoin
• arvio siitä, että sijaishuoltoon sijoittaminen tuo sellaista antia lapsen elämään, että
se voittaa sen, että lapsi joudutaan ottamaan pois hänelle läheisten ihmisten luota
ja tutusta ympäristöstä
Muuta huomioitavaa:
• työntekijän on tärkeä sekä havaita että kirjata dokumentointiin myös vanhempien
voimavaroja, vahvuuksia ja yleensä positiivisia seikkoja
• lastensuojelun dokumentoinnissa tai muun kirjallisen materiaalin hankinnassa ei tulisi
käyttää näyttö-sanaa, koska se viittaa poliisin toimintaan ja rikoksiin
• jos asiakkaan tilanteessa ei auttamisyrityksistä huolimatta tapahdu muutosta, miten
se tulkitaan? Onko syy asiakkaan riittämättömässä motivaatiossa tai muuttumishaluttomuudessa
vai voiko olla kyseessä myös auttajassa tai auttamisjärjestelmässä
olevat puutteet? Keinot eivät ole oikeita tai hyvää suhdetta ei synny auttajan ja autettavan
välille?"
Vaihtelevuus huostaanottokäytännöissä on myös todennettu Annina Myllärniemi (2005)
selvityksessä pääkaupunkiseudun huostaanottojen kriteereistä ja huostaanottokäytännöistä:
http://www.socca.fi/aineistot/huoskriteerit.htm. Myllärniemen selvitystyö osoitti, että lastensuojelun
paikalliset toimintakulttuurit, rakenteiden epämääräisyys, avohuollon puutteellinen
resursointi sekä työprosessien ja eri sijoituspykälien perusteiden määrittelemättömyys
heijastuvat sijoituspykälien käytössä. Myllärniemi (2005, 57) toteaakin selvityksessään:
”Tällä hetkellä puuttuu ohjeistus siitä, millä tavalla lapsen etua vaarantavia kehityksellisiä
riskitekijöitä pitäisi seurata, selvittää, arvioida ja määritellä. Sijoitusten kriteerien
vaihtelut kertovat siitä, että lapsen edun tulkinta voi johtaa erilaisiin johtopäätöksiin saman
lain tulkinnan pohjalta." "Sijoituksen tarpeen arviointi on lastensuojeluprosessissa kriittinen
vaihe, jonka arviointiin ja mallintamiseen tarvitaan jatkossa kehittämispanostusta." Annina
Myllärniemi sanoo selvityksensä pääkaupunkiseudun lastensuojelun huostaanottojen kriteereistä
osoittavan, ettei huostaanottojen kriteereistä vallitse yhdenmukaista kehitystä.
Sven Hessle (1984) on kysynyt kriittisessä kirjoituksessaan, miten voi estää sen, ettei yhteiskunnan
tekemää huostaanottoa tehtäisi sattuman, moralismin tai silmälappujen pohjalta.
Vaikuttaa siltä, että sattuma ja moralismi voivat todella liittyä huostaanottotilanteeseen


Sattuma siten, että on todella sattuma, minkälainen sosiaalityöntekijä minkäkinlaisessa
kunnassa ja työpaikkakulttuurissa lapsen edun määrittää. Moralismi siten, että sosiaalityöntekijän
omien arvojen ja ideologioiden lisäksi määritykseen liittyy lain, hallinnon ja työpaikkakulttuurin
välittämät ideologiat.
Huostaanottoa pohtiva sosiaalityöntekijä voi siis olla monenlaisten ristiriitaisten näkemysten
ja odotusten paineessa. Edellä mainittujen tekijöiden lisäksi asiaan voivat vaikuttaa
hallinnon taholta tulevat taloudelliset paineet ja työpaikkakulttuuriin liittyvät tekijät; yksiköissä
voi olla olemassa erilaisia "oikeita" tapoja toimia huostaanottoon ryhtymisessä.
(Hessle 1984) Huostaanoton tarpeen arviointiin voivat lisäksi vaikuttaa kunnan palvelurakenne
(esim. sopivia avohuollon tukitoimia on tarjolla eri tavalla eri kunnissa) ja vanhempien
tai nuorten suhtautuminen huostaanottoon (vastustus/suostumus) ym. monet työntekijään,
työ- ja asuinyhteisöön liittyvät subjektiiviset tekijät.
Päivi Sinko (2005, 33) (Lastensuojelun kehittämisohjelma, STM) kirjoittaa substanssiryhmän
raportissa: "Voinee kuvitella, että jos lastensuojelutyön suunnitelmallisuutta ja johdonmukaisuutta
saadaan lisättyä, rajankäynti avohuollon ja huostaanoton välillä helpottuu.
Työn seuranta helpottuu, jos asiakassuunnitelmat lopultakin otetaan käyttöön ja voidaan
systemaattisesti arvioida työhön käytetyt keinot ja niiden hyöty. Epämääräisestä seurailevasta
työotteesta tai "odotetaan, että tilanne kriisiytyy" -otteesta luopuminen ja tilanteen
jatkuva arviointi helpottanevat päätöksentekoa sen suhteen, milloin tukitoimet eivät ole
tuottaneet riittävää tulosta ja milloin on syytä ryhtyä huostaanoton valmisteluun.
Leena Raitasaari (1991) kirjoittaa pro gradu -tutkielmassaan Lapsen etu huostaanottotilanteessa:
"kannanotto pyrkimykseen ajaa lapsen etua tukeutumalla objektiivisesti yksinkertaisiin
ja valikoitaviin mittareihin on, että absoluuttista huostaanottopistettä eli tilaa, jossa
ennalta määriteltyjen kriteerien avulla pystyttäisiin paikantamaan huostaanoton tarve, ei
ole eikä tule etsiäkään. Lähteiksi on tässä yhteydessä mainittu Bardy 1986, 440; ks. myös
Hessle 1984.
Raitasaari (1991) on pro gradu -työssään etsinyt "viisasten kiveä" lastensuojelututkimuksesta
vastaukseksi kysymykseen: milloin ryhtyä huostaanottoon. Tutkimuksista hän ei
kuitenkaan vastausta löytänyt; tutkimustulokset vaihtelevat ja Raitasaari päätyykin toteamaan:
"Tutkimustulosten samoin kuin lain läpikäyminen ei osoita, mikä olisi yleensä paras
tai huonoin vaihtoehto. Sosiaalityöntekijällä on syytä luottaa määrityksentekokykyynsä.
Lastensuojelussa ei ole sosiaalityöntekijää kummempia asiantuntijoita tarjolla. Kuitenkaan
ei saa unohtaa, että yhteistyö työtovereiden ja asiantuntijoiden kanssa sekä lasta ja perhedynamiikkaa
koskevien lisätietojen hankkiminen tuovat apua paineenalaiseen työskentelyyn"
(Raitasaari 1991, 68).
Huostaanoton tarpeen arviointia on mallinnettu Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen
alueella. Mallin on laatinut sosiaalityöntekijä Kati Aikio-Mustonen Sodankylän
kunnasta. Malli löytyy verkosta Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen verkkosivuilta.
(www.poske.fi) jossa lastensuojelun sosiaalityötä on mallinnettu laatimalla kuvaus
kolmesta työprosessista:
1. Lastensuojelun avohuollon tukityöskentelyn seudullinen yhteistyöprosessi
2. Avohuollon perhekuntoutusprosessi
3. Sijaishuollon valmisteluprosessi

Sijaishuollon valmisteluprosessi sisältää kuvauksen:
• Tarvitaanko avohuollon tukitoimia, riittävätkö ne (lsl 12–14 §)
• Täytyykö lapsi huostaanottaa, onko sille edellytyksiä
• Miten valmistelen huostaanottoa? Mitä dokumentteja tarvitaan?
• Miten valmistelen sijaishuoltoa?
• Mistä saan tukea ja neuvoja?
Kati Aikio-Mustonen, Lea Lahtela ja Marja-Sisko Tallavaara kuvaavat työskentelyprosessia:
"Aloitimme lastensuojeluprosessien mallintamisen lähtemällä liikkeelle yksittäisten
asiakastapausten purkamisesta. Sosiaalityön ydinprosessit (kriittiset kohdat) erottuivat,
kun asiakastapausten perusteella etsittiin kustakin työvaiheesta sosiaalityöstä yhteneväisiä
ja erottelevia piirteitä ja ne yhdistettiin suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Samalla tarkentui
myös kuva asiakasprosessin eri vaiheista. Olennaisen tärkeää mallintamisprosessissa on
ollut se, että mallinnustyötä on tehnyt useampi sosiaalityöntekijä. Mallinnuksesta voi olla
hyötyä sosiaalityöntekijälle, joka yksin tai yhdessä työryhmänsä kanssa pohtii sitä, miten
toimia lastensuojelutilanteessa."
Malli etenee suurempien kysymysten kautta yksityiskohtaisempiin kysymyksiin eli malli
tarkentuu Sodankylän malliksi, mitä syvemmälle siinä mennään. Mallintamisohjelman käytöstä
asiakastapausten yksityiskohtaiseen kuvailemiseen voisivat hyötyä myös jotkut asiakkaat.
Asiakas saisi havainnollista tietoa, mitä tarkoittaa lastensuojelun asiakkaana oleminen
missäkin tilanteessa. Asiakkaalla on oikeus tietää, mitä sosiaalityöntekijän päässä
liikkuu tai minkälaisia kysymyksiä sosiaalityöntekijä pohtii kussakin prosessin eri vaiheessa.
Hyvä sosiaalityö sijaishuollon valmisteluprosessissa tarkoittaa lastensuojelun juridiikan
hyvää hallitsemista. Lastensuojelun lainsäädäntöä kuvaavia teoksia on olemassa useita.
Niissä luonnollisesti keskitytään asioiden tarkasteluun juridiikan näkökulmasta ja olennaiset
kysymykset sosiaalityöstä jäävät piiloon. Työn alkaessa mallin tekijöillä oli kiusaus tehdä
mallista pelkkä juridinen malli, mutta toisaalta iso haaste oli etsiä pykälien viidakosta se
sosiaalityön osuus, jolla kuitenkin on tärkein rooli lastensuojelulain soveltamisessa. Käytännön
työssä tilanne voikin olla se, että sosiaalityöntekijä joutuu lasta suojellakseen keksimään
sen pykälän, jota soveltaa, koska valmista kaavaa ei ole ja arviointiprosessin
käynnistäminen ja sen lopputulos, jos mitkä ovat sosiaalityötä. Arviointiprosessin käynnistäminen
ja sen lopputulos ovat nimenomaan sosiaalityötä, vaikka juridiikka korostuu prosessin
aikana.
Mallia laatiessaan tekijät yllättyivät myös huomatessaan, miten suuri osa lastensuojelutyön
sisällöstä on pelkkää arviointia. Jokaiseen prosessin työvaiheeseen (ongelman määrittely,
toimintastrategian laatiminen, työn toteutus ja loppuarviointi) liittyy väistämättä jatkuva arviointi
ja kokonaistilannetta on arvioitava koko ajan.
Työn tarkoituksena oli mallintaa nimenomaan sijaishuollon valmisteluprosessia, mutta siinä
on purettu auki myös lastensuojelun avohuollon vaihe melko tarkasti. Lastensuojelun
avohuollon tukitoimien arviointi on yksi kolmesta arviointikriteeristä huostaanoton ja sijaishuollon
arvioinnissa. Huostaanottoa ei voida tehdä ilman arviointia avohuollon tukitoimien
riittävyydestä, mahdollisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta. Lisäksi tutkimusten mukaan
useimpia huostaanottopäätöksiä edeltää jonkin mittainen avohuollon tukitoimien
käyttö. Tärkeää onkin miettiä, onko avohuollon tukitoimien tarjonta kunnassa sellaista, mitä
perheet tänä päivänä tarvitsevat ja tarvitaanko vielä joitakin muita tukimuotoja.Tämä voisi olla kysymys, johon lapset ja perheet itse parhaiten tietävät vastauksen. Lastensuojelutyön
työprosessien mallintaminen on erinomainen alku lastensuojelun sosiaalityön kehittämiselle
sekä paikallisesti että valtakunnallisesti.
Moniammatillinen, yhteinen arviointi huostaanoton perusteista toteuttaa parhaiten lapsen
etua varsinkin tilanteissa, joissa asiaan liittyy ristiriitoja tai näkemyseroja tai työntekijä on
muutoin ratkaisusta epävarma ja hakee tukea arviointiinsa. Huostaanoton tarkoituksena ei
ole pelkästään lapsen saaminen pois vahingoittavista olosuhteista, vaan myös lapsen tarpeisiin
vastaavan sijaishuoltopaikan löytyminen. Huostaanoton tarvetta arvioitaessa vaaditaan
taitoa tarkastella paitsi yksityiskohtia myös niiden muodostamaa kokonaisuutta, jonka
perusteella päätös huostaanottoon ryhtymisestä viime kädessä tehdään.
1.1 Huostaanoton edellytykset
Huostaanoton edellytykset on ilmaistu lastensuojelulain 16§:ssä kolmella relatiivi lauseella
(jos, jos ja jos). Huostaanottoon voidaan ryhtyä vain, kun kaikki kolme edellytystä täyttyvät
yhtä aikaa. Ehtojen täyttyessä on aina myös ryhdyttävä lapsen huostaanottoon. (Helminen
& Mikkola 1994, 151)
"Velvollisuus huostaanottoon ja sijaishuollon järjestämiseen. Sosiaalilautakunnan on otettava
lapsi huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto, jos puutteet lapsen huolenpidossa
tai muut kodin olosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä taikka
jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä
muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään,
jos 4 luvussa tarkoitetut toimet eivät ole tarkoituksen mukaisia taikka jos ne
ovat osoittautuneet riittämättömiksi, ja jos sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista."
(LSL 16§)
Huostaanottopäätös on perusteltava. Perusteluissa on kiinnitettävä huomiota kaikkiin
huostaanottoperusteihin sekä pystyttävä näyttämään näiden kaikkien huostaanotto perusteiden
olemassaolo.
Lapsen huostaanottoa koskevassa päätöksessä on siten kuvattava ja yksilöitävä, mitkä
ovat ne puutteet huolenpidossa, jotka aiheuttavat vakavaa vaaraa lapsen terveydelle tai
kehitykselle. On siis selvitettävä, mitkä nämä puutteet ovat, miten ne ovat aiheutuneet,
miten niitä on mahdollisesti yritetty poistaa tai ehkäistä sekä, mitä nämä puutteet merkitsevät
lapsen terveydelle tai kehitykselle. Samalla tavalla on kuvattava kodin olosuhteet ja
olosuhteiden vaikutus lapsen terveyteen tai kehitykseen.
Tämän jälkeen on selvitettävä, miten puutteet huolenpidossa tai kodin olosuhteet aiheuttavat
vaaraa lapsen terveydelle tai kehitykselle. Selvitettäväksi tulee myös, mitkä ovat lapsen
oireet sekä näiden oireiden tai käyttäytymisen syy-yhteys huolenpidon puutteisiin tai
puutteellisiin kodin olosuhteisiin. Kysymys on siten aina faktamateriaalin keräämisestä, ei
sosiaalityöntekijöiden mielipiteestä. Asiakirjoissa tulee selkeästi ilmetä, minkälaiset kodin
olosuhteet ovat tai minkälaiset puutteet huolenpidossa on voitu havaita. Samalla lailla
asiakirjojen perusteella tulee pystyä näyttämään vakavan vaaran uhka lapsen terveydelle
tai kehitykselle.

9
Mikäli huostaanoton perusteena on ollut lapsen oma kehitys (päihteiden käyttö, rikoskierre
tai muu näihin rinnastettava menettely) on päätöksessä kuvattava nämä seikat. Päätöksestä
on käytävä ilmi, minkälaisia päihteitä, rikoksia tai minkälaisella muulla omalla käytöksellään
tai menettelyllään lapsi vaarantaa terveyttään tai kehitystään ja miten tämä on
vaikuttanut ja tulisi todennäköisesti jatkuessaan vaikuttamaan lapseen. Asiakirjoista tulee
ilmetä myös se, millä tavoin tähän käyttäytymiseen on pyritty vaikuttamaan, mitä keinoja
on käytetty ja mitä tuloksia asiassa on mahdollisesti saatu. (Räty 2004, 24–25)
Edellytysten selvittämisen tavoitteet ovat:
- lapsen kannalta: Varmistua siitä, että huostaanotto on se vaihtoehto, joka parhaiten
turvaa lapsen kehityksen. Mikä on lapsen oma toivomus? Haluaako hän pois kotoa?
Mikä muokkaa lapsen näkemyksiä?
- vanhempien kannalta: Varmistua siitä, että kaikki mahdollinen on tehty perheen tukemiseksi.
Mitä tukitoimia perhe itse toivoo? Olisiko käytettävissä vielä joitakin tuloksellisia
avohuollon tukitoimia? Millaisia vahvuuksia perheessä ja sen tukiverkoissa
on? Miten niitä on käytetty?
- työntekijän kannalta: Rohkeutta, taitoa ja resursseja puuttua vaikeaan tilanteeseen.
Onko huostaanottoa valmisteleva työpari saanut juridista apua, työnohjausta ja
konsultaatiota? Onko tarvittavat lausunnot ja/tai muu asiantuntija-apu saatu yhteistyötahoilta?
Onko asiaa riittävästi käsitelty lapsen ja huoltajien kanssa. (Taskinen
2003, 19)
1.2 Huostaanoton perusteista
Huostaanoton perusteita arvioitaessa tarkastellaan kodin olosuhteita ja/tai lapsen käyttäytymisen
vahingollisuutta hänelle itselleen ja muille. Kodin olosuhteet on ymmärrettävä laajasti;
niillä tarkoitetaan koko sitä lapsen elämänpiiriä, joka kuuluu huoltajan valvontaan ja
kasvatusvastuuseen. On myös muistettava, etteivät vanhempien tai muiden lasta hoitavien
henkilöiden elämän- tavat tai ominaisuudet sellaisenaan ole kuitenkaan syy huostaanottoon,
vaan arvio niiden vaikutuksesta lapseen, lapsen kasvuun ja kehitykseen. (Virta 1994)
Kodin olosuhteita arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota ainakin seuraaviin asioihin:
- huolehditaanko lapsen perushoidosta riittävästi
- miten vanhemmat kykenevät vuorovaikutukseen lapsen kanssa ja tukemaan lapsen
kasvua ja kehitystä
- onko lapsen kasvuympäristö riittävän turvallinen ja virikkeellinen (Taskinen 2003).
Lapsen omaan käyttäytymiseen perustuva huostaanoton kriteeri täyttyy silloin, kun lapsi
omalla käyttäytymisellään vakavasti vaarantaa terveyttään tai kehitystään. Lastensuojelulaissa
on tällaisena käyttäytymisenä mainittu erityisesti päihteet ja muu kuin vähäisenä
pidettävä rikollinen teko. Koulunkäynnin laiminlyönti ei yksin riitä täyttämään huostaanoton
tunnusmerkkejä. Mikäli koulunkäynnin laiminlyömiseen liittyy epäsosiaalista elämäntapaa,
huostaanoton peruste voi tältä osin täyttyä.


Psyykkisen häiriön kyseessä ollessa oikeana ratkaisuna voi myös olla kääntyminen terveyden-
huollon puoleen ja hoidon järjestäminen lapselle sitä kautta. Lapsen edun mukaista
ei aina ole huostaanotto ja sijaishuolto silloin, kun hän ensisijaisesti tarvitsisikin psykiatrista
hoitoa. On tietysti mahdollista, että tarvitaan sekä sijaishuoltoa että psykiatrista hoitoa.
Lastensuojelun avohuollossa pitäisikin olla enemmän psykologista ja psykiatrista asiantuntemusta
käytössä tällaisten tilanteiden arvioimiseksi.
Huostaanoton perusteita koskevaa tietoa ja ohjeistusta ei ole paljon. Liitteeseen (2) on
koottu tietoa huostaanoton perusteista käytettävissä olevia kirjallisia lähteitä hyödyntäen.
Kuvaavaa on, että huostaanottoon liittyvä kirjallisuus on juridispainotteista. Ainoa ohjeistus
on Stakesin opas aiheesta. Juridisen ja menettelyllisen opastamisen ja ohjeistamisen lisäksi
tarvittaisiin sosiaalityön sisäistä pohdintaa ja kysymyksenasetteluja. Esimerkiksi Virran
(1994) teos ”Selvitys lastensuojelulain soveltamiskäytännöistä" on kymmenen vuotta
vanha ja edelleen käytetty huostaanottotarpeen arvioinnin ohjekirjana. Yhteiskunnassa
tapahtuneet muutokset vaikuttavat eittämättä myös huostaanottotarpeen arviointiin ja onkin
tarpeellista arvioida, miten 2000-luvulla tätä kysymystä tulisi määritellä.

Lisää aiheesta:
Huostaanottotyöryhmän loppuraportti.pdf
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tuke/lastensuojelunkehittaminen/

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä