yön yksinäisen
tavoitin
syliini
pyysin
anna pimeytesi
vaeltaa
ota minut
unholaan
elämän suru
sydämessäni
kuin en
eläisi
kiitos sinulle
pimeys rauhoitti
sain elää
hetken
tavoitin
syliini
pyysin
anna pimeytesi
vaeltaa
ota minut
unholaan
elämän suru
sydämessäni
kuin en
eläisi
kiitos sinulle
pimeys rauhoitti
sain elää
hetken
Vastaukset 4
Vanhimmat
kovin suruvoittoinen mutta kaunis on runosi.
on iloa , surua kaipausta ym, onneksi, kiitios sinulle,aabel
Miksi jätän minut tänne
säde päivän. Miksi et
vielä hetken pidä minulle
seuraa.
Miksi katoat, lähdet,
poistut luotani. Tuntuu
kuin olisin sinulle vain
ilmaa.
Etkö tunne yksinäisyyttäni
ja tyhjyyttä, joka kumisee
sinuun kuin rummun ääni
minusta.
Oletko kuuro ja sokea,
vai oliko se kaikki vain
leikkiä minulla ja nautitkin
valosta.
Minä jään harhailemaan ja
sinun on valo ja ilo. Minun
tummat ajatukseni ja sinun
naurusi.
Minä kuitenkin elän
Rakkaudestasi.
http://www.youtube.com/watch?v=Z4A9PBV7n_k
Kiitos runostasi.
Ikävä, kaipaus, pettymys,
ovat hämärä ja pimeän
lapsia,
On helppo olla vain
itsensä ja ajatustensa
seurassa.
Elää kokemuksensa ja
kasvaa niistä pois,
omaehtoisesti.
Runossasi tuntui aitous
ja taito kuvata tunteita.
Ajatuksesi ja säkeesi
kulkivat yksiin.
Lukijalle tulee rehti,
todellisuuden, mielikuva.
Sitäkin kautta todella
hyvä oli runosi.
mahtava vastaus runooni,kiitos itsellesi,aabel