mä olen n. kuukausi sitten eronnut avomiehestäni
hänen pettämisensä takia. oli meillä hiukan
ongelmia myös hänen alkoholin käytön takia. hän
kuitenkin sanoo minulle että katuu tekoaan yli
kaiken ja haluaa minut takaisin.
olemme siis tapailleet melko usein, olleet
sängyssäkin. rakastan häntä edelleen.. tapailemme
nyt "päivä kerrallaan" -pohjalta, mutta jotenkin
tunnen itseni välillä niin masentuneeksi ja
vihaiseksi sen vuoksi mitä hän minulle teki. veti
maton jalkojen alta aivan totaalisesti.
nyt sain vähän aikaa sitten tietää, että papa-
kokeessani ilmeni jotain kondylooma-juttuja...
olemme exäni kanssa puhuneet asiasta, voi olla,
että se on jommalla kummalla ollut jo vuosia, tai
sitten se on ilmaantunut meille hänen
pettämisensä yhteydessä. sitä emme saa koskaan
tietää.
tuntuu että olen ihan lamaantunut, miksi juuri
minulle kävi näin..? tiedän, itsesääliä..
ainoa asia, mitä olen todella itselleni halunnut
on perhe, avioliitto, oma koti. nyt tuntuu, että
se kaikki on viety minulta pois, kuka nyt
tautista akkaa itselleen haluaa.. ja voisinko
olla edes vähän onnellinen exäni kanssa..
muuttuuko hän..?
ei keneltäkään löytyisi terveitä ideoita...?
hänen pettämisensä takia. oli meillä hiukan
ongelmia myös hänen alkoholin käytön takia. hän
kuitenkin sanoo minulle että katuu tekoaan yli
kaiken ja haluaa minut takaisin.
olemme siis tapailleet melko usein, olleet
sängyssäkin. rakastan häntä edelleen.. tapailemme
nyt "päivä kerrallaan" -pohjalta, mutta jotenkin
tunnen itseni välillä niin masentuneeksi ja
vihaiseksi sen vuoksi mitä hän minulle teki. veti
maton jalkojen alta aivan totaalisesti.
nyt sain vähän aikaa sitten tietää, että papa-
kokeessani ilmeni jotain kondylooma-juttuja...
olemme exäni kanssa puhuneet asiasta, voi olla,
että se on jommalla kummalla ollut jo vuosia, tai
sitten se on ilmaantunut meille hänen
pettämisensä yhteydessä. sitä emme saa koskaan
tietää.
tuntuu että olen ihan lamaantunut, miksi juuri
minulle kävi näin..? tiedän, itsesääliä..
ainoa asia, mitä olen todella itselleni halunnut
on perhe, avioliitto, oma koti. nyt tuntuu, että
se kaikki on viety minulta pois, kuka nyt
tautista akkaa itselleen haluaa.. ja voisinko
olla edes vähän onnellinen exäni kanssa..
muuttuuko hän..?
ei keneltäkään löytyisi terveitä ideoita...?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Älä vastaa Exäsi puheluihin missään tilanteessa!
Hoida vaivasi kuntoon ja jätä se sika! Rupea ole
yksi kuukausi ilman alkoholin tippaa ja rääkkää
itsesäsi kovalla liikunnalla (lenkki, aerobic),
tai mistä saat nautintoa. Kuuntele välillä ihan
erityylistä musaa vaikket tykkäisi. Ja kun liikut
asioillasi kaupungilla ole "narttu" ja jos
flirttaat jonkun kanssa tee se tylysti. Älä
osoita symbatiaa edes kaupan jonoissa vanholle
tädeille.
Näin vahvistut ja toivottavasti tulet, niin
vahvaksi että naurat kaikelle menneelle..
No tämä oli minun neuvo, mutta kaikkea kannattaa
kokeilla, sillä jostain se apu aina kuitenkin
löytyy ;)
ikävä kyllä.Omien ja ystävieni kokemuksien
perusteella olen tullut siihen tulokseen,että jos
kerran pystyy pettämään,pettää toistekin.Kiinni
jäätyään miehet ovat katuvaisia ja vannovat ettei
koskaan enää noin käy,mutta ei se paikkaansa pidä.
Itse olen sitä mieltä että jos suhteessa kaikki
on kunnossa,ei vieraisiin tarvitse mennä missään
olosuhteissa.
Ehkä sun kannattaisi vaan kylmästi jättää
tollanen tyyppi,olla itseksesi jonkun aikaa,niin
että pääset taas jaloillesi ja saat itsetuntosi
kohdalleen.Sen jälkeen elämä taas hymyilee ja
varmasti löydät sellaisen miehen itsellesi joka
osaa sua arvostaa niin paljon ettei sua petä.
Et sä nyt tajuu et son ny ohi.
Sinä haluat avioliittoa ja perhettä, mutta
miehesi käy vieraissa ! Sun on tylysti lempattava
jätkä huutin tuuttiin ja alettava katella uusia
kuvioita. Jos takerrut entiseen, sinusta tulee
entistä ahdistuneempi, kun et todellakaan voi
tietää milloin sama kuvio toistuu. Kyllä rehtejä
miehiä löytyy (...miksi nainen valitsee kuitenkin
sen "rentun" ). Sinulla on nyt 2.
mahdollisuus.
ei voi olla totta, miten samanlaista sulla on!!!
mä olen myös pienellä paikkakunnalla, sisältä
niin rikki, pelottaa se tautihomma... rakastan
vieläkin niin paljon.. mekin oltiin kihloissa,
asuttiin yhdessä. kaksi vuotta se kaikki kesti.
vasta eilen juteltiin exän kanssa, mä olin taas
niin heikko, että lupasin vielä viimesen
mahdollisuuden. mut sanoin et yks pienenpieni
valhe, ja se on sitten siinä. pitäisi kovettaa
itsensä, olla todellakin bitch.
mä olen 20-vuotias. elämän piti olla niin selvää
ja hyvää exän kanssa. on se veikeetä, miten se
kännipäissään aina "unohti" minut ja sen mitä
meillä oli. nyt se lupas lopettaa alkoholin
käytön kokonaan. saa nähdä miten käy..
mä juttelin viikonloppuna kamalan pitkään sen
työkaverin ja muutenkin hyvän ystävän kanssa. se
tosin meni siihen että se exän työkaveri jäi mun
luo yöksi. vaikka ei pussailua pitemmälle
mentykään.. tuntu, että mä petin entistäni, ja
nyt tuntuu, että mä olen jotenkin pettänyt sitä
sen työkaveriakin, kun annoin tän viimesen
mahdollisuuden..
haluaisitko kertoa mulle sähköposti osoittees,
voitaisko mailailla sitä kautta, vaihtaa
kokemuksia enemmänkin..?
luin vastaukses misulle.sait oloni muuttumaan
etten olekaan ainoa jolla on tuollainen "renttu"
mies.itselläni on kans viinaan menevä ukko ja
olen antanut mahdollisuuksia yli ymmärryksen mut
en voi olla antamatta,koska rakastan häntä
liikaa.kaksi vuotta tulee ens kuussa täyteen tätä
yrittämistä ja anteeksi antoa.jos tahdot jutella
lisään kirjoita osoitteeseen [email protected]
olisi kiva jakaa tuntemuksia.
luin vastaukses misulle.sait oloni muuttumaan
etten olekaan ainoa jolla on tuollainen "renttu"
mies.itselläni on kans viinaan menevä ukko ja
olen antanut mahdollisuuksia yli ymmärryksen mut
en voi olla antamatta,koska rakastan häntä
liikaa.kaksi vuotta tulee ens kuussa täyteen tätä
yrittämistä ja anteeksi antoa.jos tahdot jutella
lisään kirjoita osoitteeseen [email protected]
olisi kiva jakaa tuntemuksia.
luin vastaukses misulle.sait oloni muuttumaan
etten olekaan ainoa jolla on tuollainen "renttu"
mies.itselläni on kans viinaan menevä ukko ja
olen antanut mahdollisuuksia yli ymmärryksen mut
en voi olla antamatta,koska rakastan häntä
liikaa.kaksi vuotta tulee ens kuussa täyteen tätä
yrittämistä ja anteeksi antoa.jos tahdot jutella
lisään kirjoita osoitteeseen [email protected]
olisi kiva jakaa tuntemuksia.
Me ollaan koettu kyllä aivan samat... Ja mä kyllä
meinasin nyt sanoo sulle, että ei prkl, et anna
sille uutta tilaisuutta, et kyllä anna!! Se vaan
satuttaa sua... mut mikä mä oon sanomaan, ku
tiedän tasan tarkkaan että kuinka heikko mäkin
olen ja oon meinannut antaa uuden tilaisuuden...
Mutta ihan oikeesti, sun ei pitäis tehdä tota,
tapailkaa ja tolleen, mutta älkää alkako
seurusteleen, sitten sua sattuu taas!!!
Mut mailaillaan enemmän... sielunystävä ;)
[email protected]
Ihan ku olisin lukenut jutun itsestäni, ei oo
totta!! Mulle kävi aivan samanlaisti,ja ymmärrän
aivan täysin miltäs susta tuntuu!!! Mä olin
kihloissa jätkäni kanssa, ja olin todella
rakastunut. Hän käytti aika paljon myös
alkoholia, mutta niin minäkin näin nuorena...
Joskus kännissä hän saattoi olla väkivaltainen...
mutta en välittänyt, rakastin niin paljon...
Oltiin jotain 2v yhdessä, ja sitten sain tietää
että hän pettää mua, ensimmäisen kerran jän
kertoi itse ja katui ja annoin anteeksi... No,
sitten kuulin että hän tapailee sitä samaa muijaa
mun seläntakana, oli tapaillu jo kuukauden!!!
Olin aivan rikki, itkin vaan ja olin kaikille
vihainen, mutta silti vaan olin siinä hänen
kanssaan vaikka vihasin hänen tekojaan... No, nyt
sitten vappuna (eli mun tapahtumasta on jo yli
4kk) niin yllätin hänet sängystä sen tytön kanssa
toimesta, ja hän oli juuri mulle luvannut
kirkkain silmin, että ei enää ikinä petä ja pysty
satuttamaan mua. Jätin sen äijän, ja muhun sattu
todella paljon, ja vaikka nyt siitä on 4kk
ylikin, ni edelleen sattuu ja itken iltasin...
Edelleen rakastan sitä paskiaista, ja ollaan
nähtäilty kokoajan, juteltu ja välillä jopa
rakasteltu!!! Kun olen niin heikko... Se kinuu
mua takas, ja soittaa JOKA päivä ja sanoo, että
rakastaa mua ja haluaa mahdollisuuden!!! Joopa
joo, en tiedä, hän on kyllä tosiaan muuttanut
tapojaa, ei juo oikein koskaan ja viettää
perheensä kanssa aikaa, kuntoilee nykyisin
kauheesti, pukeutuu kauhean hyvin entiseen
nähden. Mutta enhän voi enää ikinä luottaa!!! Ja
eilen taas tapeltiin puhelimessa, niin päätin
että en vastaa hänelle enää puhelimeen, satutan
sillä vain itseäni... Antaa paskan olla.
Mä olen kyllä tässä pitänyt todella rajua
sinkkuelämää, täällä pienellä paikkakunnalla
mulla alkaa tulla helpon maine.... Mulla on nyt
meinaan ollut melkein joka viikonloppu uusi mies,
olen sitten pitänyt jokaiseen melkein yhteyttä
jälkeenkin, mutta useimmat ovat vain
yhenillanjuttuja... Nautin sinkkuudesta, ja oon
päättänyt että en ala seurustelemaan kenenkään
kanssa piiiitkääään aikaan, en jaksa luottaa
miehiin, vaikka en voi yleistää, kyllä meille
kummallekin vielä löytyy meidän arvoinen mies.
Minäkin en ikinä ole ketään eläissäni pettänyt...
Haluan arvoiseni ihanan, LUOTETTAVAN miehen!!!
Joo, ja kuuntelee Pinkin laulua "you make me
sick!!", mä soitan sitä aina ajellessa
täysillä.. :)
Vastaa jotain... olet kokenut niin samat... Ja
samoin kun sinä, minäkin vielä sain konlylooman,
mutta jo suhteen puolivälissä, ja nyt papani on
jo puhdas, vaikka se pysyykin veressä ikuisesti,
ja voi tulla koska vaan uudestaan.... Olen
19vuotias... Minkä ikäinen sinä??
tasan vuosi sitten pääsin lopulta eroon suhteesta
jossa alkoholi kuului jokapäiväiseen elämään.
Itselläni asiat oli hyvin, mutta kakslahkeisen
ongelmia sain kuunnella liiaksikin; kuinka kaikki
kaatuu päälle ja mikään ei onnistu (mistäköhän
johtu).
Tykkäsin ihmisestä tosi paljon, mutta karvat nous
samantein pystyyn kun haistoinkin kaljan hajun.
Mustasukkaisuuskin oli tuttua puuhaa.
Päätin viimeisen mustiskohtauksen jälkeen heittää
hanskat tiskiin, tosiaan ei helppo homma, joka-
päiväinen kelaus ja yöt meni valvomisessa.
Tämän kaiken kukkuraksi lääkäri löydy kondylooma-
viruksen (minulta joka ei ole ikinä sairastunut
ko tauteja). Ex oli täysin sitä mieltä, että
tarttuja on joku toinen, mutta nyt kun katson
sivusta hänen menojaan niin ihmetteli ettei herra
ole jo tipahtunut kaikista noista
naiskandidaateista ja heidän mahdollista
pöpöistään.
Mitä siis tällä tarinalla yritän kertoa; Ero ei
ole helppoa, se vie oman aikansa, mutta luulen
että tulet olemaan todella tyytyväinen
päätökseeni kunhan olet päässyt taas jaloilleen
(kukaan ei ole korvaamaton) ja sanonta "ei se
vaihtamalla parane" on täysin puppua.
tsemppiä sulle, yritä jaksaa, kyllä sä pystyt
siihen!!!
Mutta menköön, tosin sen verran sanoisin, että
itse (olen mies) en alkaisi jakamaan
elämänkumppaniani toisen kanssa. Jos en riitä
hänelle sellaisena kuin olen silloin homma on
varmasti ohitse ensimmäisestä kerrasta. Olen itse
pettänyt kerran elämässäni erästä aikaisempaa en
enää aamulla pystynyt katsomaan häntä silmiin,
joten lähdin pois kerrottuani virheestäni. Hän
olisi halunnut jatkaa ja olisi ollut valmis
antamaan anteeksi, minä en.
No niin mutta sitten itse asiaan.
Onko kenelläkään kokemusta seuraavasta. Olen
seurustellut avovaimoni kanssa nyt 3,5vuotta
suhteemme on ollut hyvä (niin ainakin luulin).
Asumme yhteisessä omakotitalossa ja kaikki on
ulospäin hyvin, mutta. Viimeviikoloppuna olimme
menossa nukkumaan ja kerroin hänelle rakastavani
häntä, mutta hän vain vaikeni. Aloin miettimään
milloin viimeksi olen itse kuullut häneltä
samaa... Kysyin asiasta ja sain vastaukseksi että
hän todella välittää minusta, mutta ei tiedä
rakastaako minua enää... onko koskaan edes
rakastanut. Hän sanoi minun olevan tärkein
ihminen hänen elämässään, mutta ettei tiedä enää
mikä minun roolini siinä tulisi olemaan.
Sunnuntai iltana hän lähti työmatkalle ja olemme
sen jälkeen puhuneet vain puhelimessa.
(Pahoittelen kirjoituksen sekavuutta mutta
viimeisen 48tunnnin aikana unen määrä on jäänyt
6h...)
Täytyy vain sanoa, että olen nyt todella
eksyksissä. Ennen luotin siihen, että kaikella
mitä teen on tarkoitus ja tekemiseni rakentaa
meille yhteistä ja tätäpäivää parempaa huomista.
Mutta nyt, mitä jos sitä huomista ei enää tule?
Olen todella joutunut taistelemaan siitä kaikesta
mikä elämässäni on tärkeätä, minkä vuoksi nousta
aamuisin. En tiedä jaksanko enää aloittaa alusta.
En jaksa, en halua, en pysty...
...kuinkahan monta muijaa on lähtenyt ja pettänyt
ulkomaalaisten kikolojen kanssa omaa miestään??
Jote ei mitään uutta auringon alla, ainoa mistä
voit valittaa on viinan käyttö, sitäkin
tänäaikana Suomineito vetää kuin sieni!!
Joten olkaa ihmisiksi;-)
oma exäni petti joskus, ja siitä totesin, ettei
se kertaan tunnu jäävän, mielipidettä on vielä
vain vahvistanut joidenkin kavereiden sivusta
seuraaminen.
Sama juttu kuin väkivaltaisuuden kanssa, pihalle
kerrasta.