Hei. Voisiko uusperheelliset äidit ja ydinperheelliset äidit, jotka ovat lastensa pääasiallisia huoltajia, ottaa kantaa "ongelmaani". Elikkä minulla on kaksi lasta, joilla molemmilla eri isät. Ensimmäinen (nuoruudenrakkaus) sai syntyä "vahingon" seurauksena, mutta isän kanssa emme jatkaneet yhteistä elämää. Lapsi on yhteydessä isään ja meillä on yhteishuoltajuus ja muutenkin välit kunnossa. Toinen lapseni syntyi avioliitossa, mutta ikävä kyllä lapsen ollessa 5 vuotias, isä löysi uuden onnen baarista ja perusti uuden perheen (heillä 1 lapsi). Meilläkin katkeran alun (tai lopun) jälkeen välit kunnossa (viileät mutta asialliset), lapsi ja isä tapaavat säännöllisesti.
Olen nyt nykyisen avokkini (asumme yhdessä me ja lapseni) ollut muutaman vuoden yksissä. Hänellä ei ole ennestään lapsia. Hän haluaa lapsen ja minullakin on vauvakuumetta. Hän on sopeutunut todella hyvin meidän elämäämme ja meillä arki rullaa ihan normaalisti ilman sen suurempia katastrofeja.
Mutta mutta, minulle on jo kova pala olla kahden lapsen (yh)äiti, joilla on eri isät. Nyt päässäni pyörivät ajatukset että sitten minulla on 3 lasta ja heillä kaikilla eri isät ja mitäs jos tämäkin mies lähtee jossain vaiheessa... ja mitä lapset kasvaessaan kokevat / ajattelevat perheestään. Nyt toivovat kovasti vauvaa, tyttöjä kun ovat (emme silti ole heille puhuneet tällaisista suunnitelmista).
Mitä siis ihmiset / äidit ajattelette?
Toivon etten saa katkerilta isiltä tai vastaavilta vastauksia tyyliin: "tässä taas yh-äippä tekee joka miehelle lapsia ja hakee muilta yh-äippäressukoilta tukea" tai muuta vastaavaa. Mietin näitä asioita jo tarpeeksi omassa pääkopassani. Käyn töissä, olen hyväpalkkainen, en saa mitään sosiaalitukia ja olen aina maksanut täydet hoitomaksut ja muut. En "juokse" baareissa, muutaman kerran vuodessa käyn tuulettumassa mieheni kanssa. Ja olisin todellakin pitänyt lasteni isät aikoinaan ja yritinkin kaikkeni, mutta ei se mennyt niinkuin itse halusi.
Olen nyt nykyisen avokkini (asumme yhdessä me ja lapseni) ollut muutaman vuoden yksissä. Hänellä ei ole ennestään lapsia. Hän haluaa lapsen ja minullakin on vauvakuumetta. Hän on sopeutunut todella hyvin meidän elämäämme ja meillä arki rullaa ihan normaalisti ilman sen suurempia katastrofeja.
Mutta mutta, minulle on jo kova pala olla kahden lapsen (yh)äiti, joilla on eri isät. Nyt päässäni pyörivät ajatukset että sitten minulla on 3 lasta ja heillä kaikilla eri isät ja mitäs jos tämäkin mies lähtee jossain vaiheessa... ja mitä lapset kasvaessaan kokevat / ajattelevat perheestään. Nyt toivovat kovasti vauvaa, tyttöjä kun ovat (emme silti ole heille puhuneet tällaisista suunnitelmista).
Mitä siis ihmiset / äidit ajattelette?
Toivon etten saa katkerilta isiltä tai vastaavilta vastauksia tyyliin: "tässä taas yh-äippä tekee joka miehelle lapsia ja hakee muilta yh-äippäressukoilta tukea" tai muuta vastaavaa. Mietin näitä asioita jo tarpeeksi omassa pääkopassani. Käyn töissä, olen hyväpalkkainen, en saa mitään sosiaalitukia ja olen aina maksanut täydet hoitomaksut ja muut. En "juokse" baareissa, muutaman kerran vuodessa käyn tuulettumassa mieheni kanssa. Ja olisin todellakin pitänyt lasteni isät aikoinaan ja yritinkin kaikkeni, mutta ei se mennyt niinkuin itse halusi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
älä välitä muiden puheista. jos teillä on vakaa parisuhde ja kummatki haluaa lasta niin antaa palaa vaan :)ite kans olin aikoinaan mieltä että lapset teen yhdelle miehelle no pojan isän kanssa tuli ero nyt olen löytänyt uuden suhteen ja kumpikin haluaa yhteisen lapsen (miehellä ennestään 2)tottaikai ihmiset juoruaa ja puhuu että tuollakin lapsia monelle miehelle mut sen sanon että muiden puheista ei kannata välittää. ja mennyt elämä mennytta :)
tsemppiä paljon :)
vaikkei olisikaan. Tunnen yhden naisen, jolla on myös kolmella lapsellaan kaikilla eri isät, ja häntä ei kyllä kovin hyvällä silmällä katsota, vaikkakin hän on asunut ja seurutellut pitkään ensimmäisen lapsen isänsä kanssa, mutta kaksi muuta on sitten kerran keikka!
Tiedän itse, ettei hän ole huono nainen, mutta sanoppa se muille? Kyllä itsekin tietämättä tapausta, pitäisin naista vähän sellaisena.
Mieheni ex:llä on lapsia pukattu neljälle eri miehelle ja peräti 8 kappaletta. Joten turhaa stressiä revit asiasta.
en ihan tuohon pystyisi sentään. 8 lasta vaikka yhdellekin miehelle, huh. Asun suht pienellä paikkakunnalla, jossa ikävä kyllä on tapana seurailla muiden elämää ja tehdä omia johtopäätöksiä. Itse kuulen juoruja päivittäin, mutta olen oppinut sen, ettei nämä juorut tosiaan pohjaudu todellisuuteen, eikä niitä voi ottaa vakavasti eikä asiat kuulu minulle. Mutta näin ei ole ikävä kyllä ihan jokaisen kohdalla...