nyt ollessani eläkkeellä ja katsoessani uutisia lomautuksista ja irtisanomisista. Minua ei enää kukaan lomauta eikä irtisano. Jännään vain lasteni puolesta, pysyykö heillä työpaikka.
Tunnen
kiitollisuutta
12501
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voi hyvät hyssykät kun on kiva katsella aamulla ulos , kun työtätekevät menevät sorviensa ääreen. Tottapuhuen ei käy kateeksi töissäkäyviä, kun joka päivä tulee uusia lomautus- ja kenkääilmoituksia.
Vuosi on vierähtänyt eläkkeellä mutta olen seurannut tapahtumia entisellä työpaikalla ja todennut saman, että on se luojan lykky kun on kerennyt eläkkeelle.
YT on käyty ja potkuja annettu, nyt lomautetaan. Työkanta on erittäin pieni ja joka päivä saavat pelätä huonoja uutisia.
Jäin kyllä kovasti kaipaamaan sosiaalista puolta töistä jäädessäni mutta hyvä näin.
työstä, vaikka olen ollut jo vuosia työ eläkkeellä.
Mielestäni ihminen tuntee olevansa ihminen ollessaan työkelpoinen, ja jaksaissaan tehdä vielä muutaman tunnin työtä. Katson kaiholla työssä käyviä ihmisiä.
Itse olen sydän ja verisuoni tautia sairastava,(ohitus leikkauksen läpi käynyt) jaksaminen on rajallista, väsymys yllättää kovin pienenkin ponnistelun jälkeen.
Mutta mieleltäni olen nuori ja tahtoisin olla työkykyinen.
Ihanaa olisi olla vielä työikäinen, ja terve.Onneksi voin harrastaa pienimuotoista tekemistä, silloin tunnen vielä itseni terveeksi.
"Terve ihminen ei työtä kaipaa" hih
Minua lomautukset surettaa, kaikkien lomautettujen puolesta, vaikka itse olenkin eläkkeellä. Surettaa myös yrittäjien puolesta jotka saa tsempata kovasti, sekä sijoittajien jotka ovat menettäneet säästönsä. Minua vähän loukkasi nämä omahyväiset kirjoitukset, kun itsellä on eläke antaa työttömien kärsiä.
Liian paljon tulee nyt työttömiä ja työssä olijoillakin on pelko lisäsaneerauksista. Monella arki muuttuu erilaiseksi ja hermostuttaa toimeentulo. Varsinkin, jos perheessä työttömyys koskee useampaa. Ja eihän se suomen ostovoimakaan säily, jos tavallinen suomalainen joutuu tinkimään jopa ruokaostoksistaan saatikka kodin muista tarvikeostoksista, bensa- ja matkakuluista. Itse asiassa me loppujen lopuksi kärsimme kaikki, jos lamaa kestää (mitä ei kuitenkaan saisi sanoa ääneen).
Kyllä sitä on koettu työttömyyskin! Olen edelleen työttömyyseläkkeellä vielä kaksi vuotta, vasta sitten pääsen vanhuuseläkkeelle. Olen kituuttanut jo 8 vuotta, ensin yli 1000 päivää työttömänä (silloin pääsi putkeen jo 55-vuotiaana), sitten 60 täytettyäni työttömyyseläkkeelle. Joten mielestäni en ole mitenkään omahyväinen. Sitä paitsi, kun sain ansiosidonnaista, se oli enemmän kuin työttömyyseläke. Nyt saan eläkettä alle 1000 euroa kuussa. Joten, luulenpa, että moni työtön on paremmassa asemassa kuin pieneläkeläinen. Varsinkin ne, jotka vielä pääsevät "putkeen". Lähinnä tarkoitin alottaessani kirjoitusta sitä, että ei tarvitse enää jännätä tuleeko kenkää!
maksetaanko eläkkeitä ja jos maksetaan, paljonko maksetaan, mites sitten suu pannaan kun niitäkin leikataan.
puolesta?Jännää vain omasta puolestasi, että pysytkö terveenä ja muuten kunnossa.
Ja toisaalta liian jännittävä elämäkään ei ole terveellistä.
taida ollakaan lapsia?
niitä on minullakin.Mutta ei todellakaan ole mieltä olla huolissaan muitten puolesta,pääasia että itse pärjää,pysyy terveenä ja eläke riittää päivittäiseen elantoon.Etkö ressukka huomaa mihin tämä maailma on mennyt:itsekkyyden äärirajoille ellei yli.Nössöt ja nöyryyden huiput ovata niitä jotka ajattelevat aina muita joka asiassa.Heistä sen näkee jo päältäpäin."Anteeksi kun olen syntynyt",he hokevat joka käänteessä.
Laita itsesi kuntoon ja aloita oma elämäsi,vielä ehdit.
Ei kuule ole nössöilyä, jos kantaa huolta lähimmistä omaisistaan, välittää heistä ja tukee heitä. Minä ainakin olen hyvin onnellinen lähimmäisistäni ja jossain sydämeni sopukassa kannan huolta nuorten tulevaisuudesta. Itselläni on hyvä elämä ja koko elämä on ollut hyvää ja tottakai toivon hyvää läheisillenikin. Osaltaan siinä auttaa myös positiivinen ja optimistinen elämänasenne.