Elän kerubielämää.
Edes varjoani en ole tallonut.
Olen rakastanut jotenkuten
ja joku on rakastanut minua.
Naisen tuoksu laskeutuu portaita.
Suljen oven, enkä ole täällä ollutkaan.
On mietittävä suuntaa,
annettava ihmisten olla.
On oltava matkalla,
ilman saapumisia ja lähtemisiä,
ilman niihin liittyvää tuskaa.
Ylläni on liikaa ajateltavaa,
allani avaruuden kylmät illat.
Teen majapaikkani korkealle.
Vedän köysitikkaat ylös.
Edes varjoani en ole tallonut.
Olen rakastanut jotenkuten
ja joku on rakastanut minua.
Naisen tuoksu laskeutuu portaita.
Suljen oven, enkä ole täällä ollutkaan.
On mietittävä suuntaa,
annettava ihmisten olla.
On oltava matkalla,
ilman saapumisia ja lähtemisiä,
ilman niihin liittyvää tuskaa.
Ylläni on liikaa ajateltavaa,
allani avaruuden kylmät illat.
Teen majapaikkani korkealle.
Vedän köysitikkaat ylös.
Vastaukset 22
Vanhimmat
muutaman kerran oikein luin
ajatuksia herättävä...
ylläni liikaa ajateltavaa
...pidin.
Kiitos! :) Mukava kuulla, että oli luettava. Ja jos ajatuksiakin heräsi, sen parempi..
.. kaunis ajatelma, elämä on matka. Ihminen haluaa eristäytyä joskus, onko viisasta, kuka tietää. Onneksi on nykytekniikka, vaikka köysitikkaat ovat ylhäällä, tilaukset toimitetaan perille korkeampankin majapaikkaan.
Upea oli taas runosi, ajatuksia herättäväkin. Toki ovat aina olleet. Kiitos. :)
Kiitos. Joskus on hyvä ottaa etäisyyttä asioihin, varsinkin jos ne ovat jollakin lailla sekaisin. Jos toisilta ihmisiltä ei saa vastauksia, ne on haettava omasta takaa.
Heitähän köysitikkaat
alas, muusa kolkuttaa
avaruuden puunjuurta =)
Mie tykkäsin tästä runostasi,
siispä saavuin täällä käväisemään!
Noits
Köysitikkaat lähtevät alas oikopäätä. Ainahan muusalle on tilaa; muusa on balsamia runoilijan sielulle.
Kiitos, että tykkäsit ja käväisit. :)
' olen rakastanut jotenkuten
ja joku on rakastanut minua '
Luopumista, luovuttamista noissa lauseissa. Mutta
paljon myös muuta löydän runostasi, joka saa
pitämään siitä. Elämänmakuista saapumista ja
lähtemistähän säkeissäsi on.
Viimeinen säkeistö on melko haikea, mutta
siitäkin pidin niin kuin koko runostakin.
Kiitos! Luet aivan oikein. Luopumista ja luovuttamista tässä on, toivoakseni kuitenkin myös positiivisessa mielessä. Eli että ei tavoittele mahdotonta, vaan varautuu johonkin seuraavaan askeleeseen (joka ei toivoakseni vie lie liian kauas edellisestä).
Mainitsemasi lauseen laitoin hieman riskillä, tietäen että sen voi tulkita epäedullisestikin. Mutta enää en ajattele, että runon kohde näitä lukee, joten suurta vahinkoa ei aiheutune.
Suhteellisen pitkään mietin myös, sopiiko sana "tuska" minun kielelleni. Sanana se kuitenkin kuvaa aika rehellisesti suhdettani saapumiseen ja lähtemiseen. Lähinnä siis se tunne, kun sydäntä revitään rinnasta irti.
...ystäväni olet sinä-kulkurin iltakalja
kuten hassisen kone laulaa,
tuli ensimmäisenä mieleen.
mieleen tulee myös oman paikkansa
hakeminen,
löytyykö sitä kotia milloinkaan.
runosi loppu on huikaiseva,
lostava suorastaan.
hyvä miekko!!!
Kiitos, kiitos.. Kulkurin iltakalja on aika hyvä, vaikka en kaljasta juurikaan piittaa. Viikonloppuna tuli käytyä eräässä panimoravintolassa, jossa otin kohteliaisuudesta tuopposen talon omaa tuotosta. Tuli taas todettua, että aikamoista kuravettähän mokoma litku on.
Kulkuri olen tiettyyn rajaan asti, kunhan pääsen yöksi kotiin. Mutta omaa paikkaa tässä etsitään, kukin tavallaan kaiketi. :)
runo, joka herättää ajatuksia...
"kerubielämää..."
Mietin sitä, että on elämäntuskaa, jonka tahdon käydä lävitse. Silloin tunnen, että olen elänyt. Mutta ehkä toisinaan olisikin syytä vetää köysitikkaat ylös. Mutta ehkä vain harvat kykenevät siihen.
kerppuli
"kerubielämää"... Valamon luostarissa kuulin liturgian luostarin perustajien muistoksi, jossa laulettiin, että "pyhittäjäisät Sergei ja Herman elivät kuin enkelit Valamon saarella". Mielikuvissa tietysti herää kysymys, millaista elämää he siellä elivät. Ja tuskin minä olen pekkaa pahempi tässä suhteessa.
Enkelithän ovat aika karskeja kavereita, kun ajatellaan Gabrielia, Mikaelia ja muita... Myöhemmin taiteessa syntyi tämä käsitys enkeleistä siivekkäinä naisolentoina.
Olet oikeassa siinäkin, että kyllähän elämän pitää tuntua. Kiitos palautteestasi. :)
jos vain voisin olla
enkä enää palaisi
menneeseen
unohtaisin ikävän
kätesi kosketuksen
jatkaisin elämää
ja antaisin sen vain
mennä, niinkuin joku
on tuon käsikirjoituksen
kirjoittanut
koska en näköjään
siihen voi enää palata
koska teos on jo ilmestynyt
vai onko mahdollisuus
kirjoittaa osa II
vika on minussa
ajattelen aina liikaa...
Pidin runostasi!
Pidin vaihdokistasi! Se oli kuin minun ajatuksistani kirjattu. Menneeseen ei voi palata, teos on jo julkaistu, tehtyjä virheitä ei tekemättömäksi saa. Toisaalta niin paljon hyvää jäi käteen, että tarinan toinen osa olisi paikallaan..
Ja joskushan on niin, ainakin leffoissa, että jatko-osat liittyvät ensimmäiseen osaan vain nimellisesti. Mielenkiintoista olisi saada toinen osa, jossa lähdetään puhtaalta pöydältä ja ihan eri tapahtumista liikkeelle.
Kiitos palautteesta. :)
kuitenkin hiipii naisen tuoksu
vapaana, irrallaan kaikesta
onko se sittenkään helppoa ?
ajatuksia virtaa...
Joo, helppoahan elämä tietystä vinkkelistä katsoen on... Onnellista... johon kaipuu antaa tietyn pikantin vivahteen...
Naisen tuoksu on vapaana, olenko minä ainoa, joka tässä on muistojen vanki?
Ajatuksia herätti vastineesi.. Kiitos :)
aika moni taitaa olla muistojen vanki, eri
aisa taas on , mistä pitää..
vapaana kuin taivaan enkeli...
puhuakin suoraan, syteen tai saveen :)
minuun ei suora puhekaan aina tehoa, kun kaikkialta tulee niin paljon informaatiota, keskenään ristiriitaista. Ei tiedä, kuka on kuka ja kenen asia kyseessä...
kuin enkelit taivaassa...
Tämä runosi puhuttelee minua vahvasti.
Olen oppinut jäämään ja odottamaan.
Opetellut ajoittain irtaantumaan ja
lähtemään
mutta tiedän, että
minä palaan aina
ja Hän saapuu vielä
uudestaan ...
- Pidän runostasi :)
kiitos! Joo, toivon, että minä palaan, hän palaa tai että järki palaa... Kaikki vaihtoehdot ovat ihan sopivia sinällään... Matkalla oloa kuitenkin...
Pidän nimimerkistäsi! Parhaita mihin täällä olen törmännyt..
Vähän aikaa sitten eräs nainen yritti opettaa minulle tangoa.. Minua hämmensi miehen suuri vastuu siinä.. pitää päättää suunnat, nopeus, laskea askeleita, kuunnella rytmiä... mutkikasta kuin elämän ohjaaminen haluttuun suuntaan... :)
Runossasi oli seesteisyyttä, hiven yksinäisyyttä.
Ikäänkuin katselisit ulkopäin, tunteita hieman varoen. Koskettava runo.
Jopas... Arviosi osuu jetsulleen nappiin! Seesteisyys kyllä, yksinäisyys kyllä. Osuvasti olet nähnyt myös tuon asioiden ulkoapäin katselun ja tunteiden varomisen. Hmm...
Kaiken kukkuraksi runon työnimenä oli lähes loppuun asti "Matkalla", mutta vaihdoin sen juuri siksi, että ei syntyi epäedullista vertailukohtaa Kerouacin loistavaan romaaniin. (Sen pitkän version suomennos on pitkään ollut hankintalistalla.)
Paras ystäväni on Jack - Jack Kerouac! :)