Rauhan paradoksi ja pyhän maan historiaa
Mikäli maailmassa kyettäisiin toimimaan pelkästään hyvän tahdon perusteella, niin olisihan täällä varmasti paljon vähemmän sotia ja henkilökohtaisia draamoja ja tragedioita. Kuitenkin maailma on täynnä mitä erilaisimpia konflikti-tilanteita ihmisten ja kansakuntien välillä. Esim hankalissa ihmis-suhteissa voimme yrittää hetken aikaa luovia ja tasapainotella keskinäisen rauhan vuoksi, mutta jos muutosta parempaan ei tapahdu, niin jossain kohtaa kipupisteemme saattaa ylittyä ja alamme toimia vastoin parempaa tahtoamme! Kun samaa asiaa tarkastellaan kansakunnallisesti, eli kollektiivisissa mittasuhteissa Lähi-idässä, niin Israelin kansakunnallinen kipupiste tuli täyteen Hamasin raketti-iskujen vuoksi ja Israelin oli lähdettävä vastoin parempaa ”kansakunnallista tahtoaan” sotimaan rauhan puolesta. Kun rauhan puolesta täytyy sotia (vastoin parempaa tahtoaan), niin silloin kysymyksessä on todellakin täydellinen rauhan-paradoksi, jossa rauhan puolesta sotivat osapuolet ovat tulleet toisilleen 100% prosenttisesti vihollisiksi.
Apostoli Paavali (Israelin maalta) kirjoittaa meille tuosta lihallisuudessamme vaikuttavasta pahuuden voimasta Roomalaiskirjeen 7:15-25 osuvasti näin: - Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni.
Edelliseltä pohjalta voi hyvin todeta, että synti on ihmisen heikkoutta hänen lihassaan, jonka kautta myös pahuus pääsee tähän ihmisten maailmaan! Israelin maaperälle sijoittuva Uusi-testamentti (Jumalallinen rauhansopimus) lupaa kuitenkin kaiken kauheuden keskelle uuden Elämän Hengen ja mielen tuota orjuuttavaa lihan valtaa vastaan. Hengellisen mielen ja lihallisen mielen päämäärät ovatkin aivan erilaisia, eli Apostoli Paavalin sanoilla sanoen näin: - Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha (Room. 8:5-6).
Mikäli maailmassa kyettäisiin toimimaan pelkästään hyvän tahdon perusteella, niin olisihan täällä varmasti paljon vähemmän sotia ja henkilökohtaisia draamoja ja tragedioita. Kuitenkin maailma on täynnä mitä erilaisimpia konflikti-tilanteita ihmisten ja kansakuntien välillä. Esim hankalissa ihmis-suhteissa voimme yrittää hetken aikaa luovia ja tasapainotella keskinäisen rauhan vuoksi, mutta jos muutosta parempaan ei tapahdu, niin jossain kohtaa kipupisteemme saattaa ylittyä ja alamme toimia vastoin parempaa tahtoamme! Kun samaa asiaa tarkastellaan kansakunnallisesti, eli kollektiivisissa mittasuhteissa Lähi-idässä, niin Israelin kansakunnallinen kipupiste tuli täyteen Hamasin raketti-iskujen vuoksi ja Israelin oli lähdettävä vastoin parempaa ”kansakunnallista tahtoaan” sotimaan rauhan puolesta. Kun rauhan puolesta täytyy sotia (vastoin parempaa tahtoaan), niin silloin kysymyksessä on todellakin täydellinen rauhan-paradoksi, jossa rauhan puolesta sotivat osapuolet ovat tulleet toisilleen 100% prosenttisesti vihollisiksi.
Apostoli Paavali (Israelin maalta) kirjoittaa meille tuosta lihallisuudessamme vaikuttavasta pahuuden voimasta Roomalaiskirjeen 7:15-25 osuvasti näin: - Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni.
Edelliseltä pohjalta voi hyvin todeta, että synti on ihmisen heikkoutta hänen lihassaan, jonka kautta myös pahuus pääsee tähän ihmisten maailmaan! Israelin maaperälle sijoittuva Uusi-testamentti (Jumalallinen rauhansopimus) lupaa kuitenkin kaiken kauheuden keskelle uuden Elämän Hengen ja mielen tuota orjuuttavaa lihan valtaa vastaan. Hengellisen mielen ja lihallisen mielen päämäärät ovatkin aivan erilaisia, eli Apostoli Paavalin sanoilla sanoen näin: - Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha (Room. 8:5-6).
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.