Jos teillä on omakohtaisia kokemuksia sellaisesta "isästä" joka ei lastaan halua nähdä.
Olen suhteessa miehen kanssa jolla on lapsi, mutta jota ei ole nähnyt pariin vuoteen. ex-vaimo hankaloitti alussa yhteiselämäämme paljonkin, yksityiskohtia mainitsematta. Miehen oma päätös oli olla ottamatta mitään yhteyttä lapseen ja exään, eikä asiasta olla sen enempää puhuttu kun mies ei itse tunnu miettivän asiaa ollenkaan ja kaikki on ollut suhteessamme loistavasti. No nyt kun oman perheen perustaminen on käynyt mielessä niin mies ehdotti että jos hän soittaisi kerran vuodessa sille lapselle.
Kysynkin milipidettä siitä että eikö se aiheuta enemmän mielipahaa ja harmia lapselle itselleen, jos isää ei kuulu ei näy pariin vuoteen ja sitten kerran vuodessa soittaa? Mun mielestä aika ajattelematonta. Itse en antaisi sellaisen miehen ottaa mitään yhteyttä lapseeni, joka ensin luopuu isyydestään ja myöhemmin haluaa kuitenkin ilmoitella olemmassaolostaan lapselle. Mutta se on mun mielipide. Kertokaa te omanne, ja muuten; voitte jättää ne nyksä-haukkumiset samantien, nyt kun teillä on mahdollisuus kertoa mielipiteenne siitä mikä tässä olisi paras ratkaisu lapsen kannalta.
Olen suhteessa miehen kanssa jolla on lapsi, mutta jota ei ole nähnyt pariin vuoteen. ex-vaimo hankaloitti alussa yhteiselämäämme paljonkin, yksityiskohtia mainitsematta. Miehen oma päätös oli olla ottamatta mitään yhteyttä lapseen ja exään, eikä asiasta olla sen enempää puhuttu kun mies ei itse tunnu miettivän asiaa ollenkaan ja kaikki on ollut suhteessamme loistavasti. No nyt kun oman perheen perustaminen on käynyt mielessä niin mies ehdotti että jos hän soittaisi kerran vuodessa sille lapselle.
Kysynkin milipidettä siitä että eikö se aiheuta enemmän mielipahaa ja harmia lapselle itselleen, jos isää ei kuulu ei näy pariin vuoteen ja sitten kerran vuodessa soittaa? Mun mielestä aika ajattelematonta. Itse en antaisi sellaisen miehen ottaa mitään yhteyttä lapseeni, joka ensin luopuu isyydestään ja myöhemmin haluaa kuitenkin ilmoitella olemmassaolostaan lapselle. Mutta se on mun mielipide. Kertokaa te omanne, ja muuten; voitte jättää ne nyksä-haukkumiset samantien, nyt kun teillä on mahdollisuus kertoa mielipiteenne siitä mikä tässä olisi paras ratkaisu lapsen kannalta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
kyseessä? Tietääkö lapsi isästään? Kannattaa miettiä tarkkaan, tekeekö tuollaisen kanssa lasta...
tuli sotkemaan. Kun naikkoset tuli, mies ei enää lapsia huolinut ja hänestä tuli tosi ilkeä meitä kohtaan. Nyt lapset ovat isoja, eikä ne halua enää isää nähdä, kun isä hylkäsi heidät pieninä.
Mutta kyllä mies vanhana muistaa mitä on tullut hylättyä, sen edestä löytää.
Jos naikkoset olivat tärkeempiä kuin omat lapset niin mitä muuta voi odottaa. Itse en ikinä ole hylännyt, eikä ole tullut edes mieleeni, että jättäisin lapset jonkun miehen takia. Siksi meillä onkin niin lämpimät ja hyvät välit lasten kanssa, että surku tulee miestä, mistä kaikesta hän jää paitsi.
isäsi avioerossa. Tästä varmaan kaikki ongelmannekin johtuivat. Kyllä sinun olisi vakavasti kannattanut harkita avioliiton solmimista ja lasten tekemistä "isäsi" kanssa. Suuri, perverssi virhe.
Huh, miten ihmiset voivatkaan olla sekaisin! Tuollaiset liitot pitäisi kieltää lailla.
tehdä lapsia miehen kanssa joka on jo yhden lapsen täysin hylännyt ?
ei mulla ole perheenperustamiseen kiirettä, asiaa ollaan mietitty. tässä tapauksessa vaikeudet lapsen tapaamisiin alkoivat ex-vaimon osalta siinä kun eron jälkeen mies alkoi tapailemaan muita. sanoikin tämä ex kerran minulle suoraan että minä hankaloitan asioita kun mies ei enää tottele häntä. TOTTELE???!! no jokatapauksessa minun osaltani lapsi olisi ollut meille tervetullut mutta kaikkihan sen ymmärtää ettei kukaan halua elämäänsä ylimääräisiä taakkoja (tarkoitan jatkuvaa riitaa exän kanssa). Mieheni ajatteli että antaa tilanteen rauhoittua ja odotin milloin mies kertoisi että miten tämän tilanteen kanssa tehdään. No kahteen vuoteen ei asiasta ole maininnut. Ei kyse ole siitä että kieltäisin pitämästä yhteyttä, mutta tulee sellainen olo että exän uusi perhe ko lapsio mukaanlukien ensin unohtaa ja sitten mies yhtäkkiä kerran vuodessa sekoittaa taas pakan. rakastan miestä ja haluan että hän on onnellinen, mutta mikä olisi fiksuin tapa yrittää ottaa lapsi elämään mukaan. toisaalta jos mies on jo isyydestään lapseen luopunut niin miten miehen saisi ymmärtämään että ehkä ei pitäisi enää ottaa yhteyttä. tiedän lapsella olevan parempi isämalli kotona kuin mitä mieheni hänelle oli.
Jos eka isä on lapsensa hylännyt, niin elämänmittainen haavahan se on, eikä sitä uusi isäpuoli täysin paikkaa koskaan. Mitättömyydeltä tuommoinen mies minusta isänä vaikuttaa. Enpä menisi hänen kanssaan lapsia tekemään.
varmasti lapselle on kova pala kun isä on hylännyt, mutta parempi edes, että soittaa.
Sieltä päästä täytyy kyllä sitten olla valmis ottamaan vihaa vastaan.
Itse sanoisin, että mikset selvittäisi välejäsi sinne ja loisi suhteen jossa useammin yhteydessä. Toki varovasti. Mutta tosiaan siihen kannattaa varautua, ettei siellä välttämättä riemusta hihkuta.
Mutta kun ajattelee lasta joka ihmettelee miksei isä rakasta niin kannattaa edes yrittää.
kun sieltä päästä ei oo koskaan muuta kuultukaan kun valitusta, haukkumista, tahallaan asioiden sopimatta jättämisiä, kiristystä.... listaa voisin jatkaa loputtomiin. Mutta eiköhän asia ole niin että se ei todellakaan ole minun tehtäväni ottaa siihen päöähän yhteyttä. minä en halua meidän elämäämme enää sitä stressiä ja hammastenkiristystä mitä tämä asia suhteemme alkuaikoina oli, ex-vaimon johdosta. kaiken huippu on se, että koko aikana kun lapsi ei ole meillä käynyt, ei ole exältä kuulunut muuta kuin joulu,- ja syntymäpäivälahjojen perään kyselyä... että siitäkin voi jo jotain päätellä.