Kerronpas meidän perheen tarinan.
Minulla on ihana 4 vuotias tytär. Hän on vakavasti pitkäaikaissairas ja hänellä todettiin autismin lievä muoto.
Rakastan häntä valtavasti ja olen elänyt hänen kanssaan kahdestaan.
Minulle tuli hänen biologisen isänsä kanssa ero ennen kuin hän syntyi. Erosta en ole katkera, totesimme että näin on parasta.
Hän lähti maailmalle kauemmaksi pois joten hän ei ole kuin kerran nähnyt pikkuneitiseni.
Totesimme että en pyydä tai vaadi häneltä mitään eikä hän minulta.
Tämä sopi molemmille ja välimme päättyi ihan hyvällä tavalla.
Aikaa on mennyt..ja olemme eläneet lapsen kanssa kahden. Tavallaan jo opin siihen että kahdestaan tullaan aina elämään, muutama miesehdokaskin kävi elämässä pyörähtää, mutta siinä vaiheessa ei mitään vielä tapahtunut kun sanoin että olen YH, mutta sitten lähtivät karkuun kun kuulivat että minulla on pitkäaikais sairas lapsi..se tuntui olevan miehille liikaa jo treffi vaiheissa joskus..
Kuitenkin tapasin erään kerran kunnollisen miehen.
Tapailtiin ja ihastuin miehessä oleviin piirteisiin.
Hän osasi olla hellä ja huumorintajuinen, meillä oli samoja unelmia, ja lopulta kun hän tapasi tyttäreni, hän oli tytön seurassa aivan kuin ei edes tietäisi tämän olevan sairas.
Oli todella aito hänen seurassaan ja leikitti.
Aloitimme kunnon seurustelun miehen ehdotuksesta.
Kului aikaa muutama kuukausi. Tyttäreni ei ollut koskaan puhutellut ketään isäksi joten kun hän meni mieheni kanssa pihalle leikkimään ja siellä oli muitakin lapsia isiensä kanssa..hän kutsui yks kax miestäni isäksi.. pelästyin että nyt tulee jotain palautetta tyyliin: en mä nyt isä ole..mutta isäpuoli tai jotain tai että mies hämmentyisi asiasta liikaa..
Se tuli kuitenkin luonnostaan mun tyttären suusta ja mies ei hätkähtänyt asiasta yhtään. Hän antoi lapsen kutsua itseään isäksi ja olihan hän läsnä lähes koko ajan, auttamassa välillä niin kotona kuin sairaalassa.
Hän sanoi minulle asiasta vain että miksei hän voisi olla isä koska rakastaa ja haluaa olla meidän kanssa??
Kului jonkusen pidempi aika, muutimme yhteen virallisesti ja nyt odotamme yhteistä lasta.
Voin vaan todella sydämellä sanoa että hän on todellinen isä tyttärelleni.
Hän otti hänet nimelleen ja hoitaa ja ottaa vastuuta kuin isien kuuluukin.
Tyttöni rakastaa häntä ja he viettävät paljon aikaa yhdessä.
Joskus vaan ku katsonkin miten illalla tyttöni halaa häntä ja sanoo: hyvää yötä isä, rakastan sinua, niin itku siinä tulee pakostakin.
Meillä on ollut tähän asti onnellinen tarina, ja toivottavasti tulee jatkoa kun lapsikin tässä jossain välissä syntyy.
Olen todella onnellinen että löysin miehen joka on ihana luonteeltaan ja komea ulkonäöltään-
olen ehkä tehnyt jotain hyvää elämässäni kun minua siunattiin tälläisellä.
Vaikka mies on tullut minun ja tytön perheeseen myöhemmin niin sitä ei edes huomaa, näyttää siltä kuin näin olisi ollut aina.
Toivon että muillekin löytyy se todellinen onni ja rakkaus. Elämä voi hymyillä joskus todella paljon.
Minulla on ihana 4 vuotias tytär. Hän on vakavasti pitkäaikaissairas ja hänellä todettiin autismin lievä muoto.
Rakastan häntä valtavasti ja olen elänyt hänen kanssaan kahdestaan.
Minulle tuli hänen biologisen isänsä kanssa ero ennen kuin hän syntyi. Erosta en ole katkera, totesimme että näin on parasta.
Hän lähti maailmalle kauemmaksi pois joten hän ei ole kuin kerran nähnyt pikkuneitiseni.
Totesimme että en pyydä tai vaadi häneltä mitään eikä hän minulta.
Tämä sopi molemmille ja välimme päättyi ihan hyvällä tavalla.
Aikaa on mennyt..ja olemme eläneet lapsen kanssa kahden. Tavallaan jo opin siihen että kahdestaan tullaan aina elämään, muutama miesehdokaskin kävi elämässä pyörähtää, mutta siinä vaiheessa ei mitään vielä tapahtunut kun sanoin että olen YH, mutta sitten lähtivät karkuun kun kuulivat että minulla on pitkäaikais sairas lapsi..se tuntui olevan miehille liikaa jo treffi vaiheissa joskus..
Kuitenkin tapasin erään kerran kunnollisen miehen.
Tapailtiin ja ihastuin miehessä oleviin piirteisiin.
Hän osasi olla hellä ja huumorintajuinen, meillä oli samoja unelmia, ja lopulta kun hän tapasi tyttäreni, hän oli tytön seurassa aivan kuin ei edes tietäisi tämän olevan sairas.
Oli todella aito hänen seurassaan ja leikitti.
Aloitimme kunnon seurustelun miehen ehdotuksesta.
Kului aikaa muutama kuukausi. Tyttäreni ei ollut koskaan puhutellut ketään isäksi joten kun hän meni mieheni kanssa pihalle leikkimään ja siellä oli muitakin lapsia isiensä kanssa..hän kutsui yks kax miestäni isäksi.. pelästyin että nyt tulee jotain palautetta tyyliin: en mä nyt isä ole..mutta isäpuoli tai jotain tai että mies hämmentyisi asiasta liikaa..
Se tuli kuitenkin luonnostaan mun tyttären suusta ja mies ei hätkähtänyt asiasta yhtään. Hän antoi lapsen kutsua itseään isäksi ja olihan hän läsnä lähes koko ajan, auttamassa välillä niin kotona kuin sairaalassa.
Hän sanoi minulle asiasta vain että miksei hän voisi olla isä koska rakastaa ja haluaa olla meidän kanssa??
Kului jonkusen pidempi aika, muutimme yhteen virallisesti ja nyt odotamme yhteistä lasta.
Voin vaan todella sydämellä sanoa että hän on todellinen isä tyttärelleni.
Hän otti hänet nimelleen ja hoitaa ja ottaa vastuuta kuin isien kuuluukin.
Tyttöni rakastaa häntä ja he viettävät paljon aikaa yhdessä.
Joskus vaan ku katsonkin miten illalla tyttöni halaa häntä ja sanoo: hyvää yötä isä, rakastan sinua, niin itku siinä tulee pakostakin.
Meillä on ollut tähän asti onnellinen tarina, ja toivottavasti tulee jatkoa kun lapsikin tässä jossain välissä syntyy.
Olen todella onnellinen että löysin miehen joka on ihana luonteeltaan ja komea ulkonäöltään-
olen ehkä tehnyt jotain hyvää elämässäni kun minua siunattiin tälläisellä.
Vaikka mies on tullut minun ja tytön perheeseen myöhemmin niin sitä ei edes huomaa, näyttää siltä kuin näin olisi ollut aina.
Toivon että muillekin löytyy se todellinen onni ja rakkaus. Elämä voi hymyillä joskus todella paljon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onnittelut!
Hienoa :)
onnea täydestä sydämmestä :) mies rakastaa selvästi vilpittömästi sinua ja mikä tärkeintä myös lastasi :)
Kiitos että kerroit tarinasi. Se antaa minulle uskoa siihen, että jossain on joku jolle minä ja lapseni (joista kaksi erityislasta) ovat tärkeitä ja rakkaita. Toki lapset isälleen rakkaita ovat mutta kyllä miehen on lapset hyväksyttävä jos meinaa minun elämääni asettua. Toivossa on hyvä elää!
Hei,
Onnea teille kovasti:)
Aivan upeaa lukea täällä välillä näin positiivista
juttua, jossa ei solvata ei hakuta ketään.
Itselläni aikoinaan oli hieman samanlainen tilanne, tosin jäin yksin kolmen lapsen kanssa, koska heidän isänsä ikävä kyllä alkoholisoitui. Erosta vuoden päästä tapasin lapsettoman ihanan miehen joka otti lapseni kuin omakseen, mekin saimme sitten vielä yhden yhteisen lapsen. Tämän yhteisen lapsen syntymän jälkeen minun 3 lasta edellisestä liitosta rupesivat kutsumaan uutta miestäni isäkseen, se oli jotenkin luonnollista.
Vuodet eteni ja kolmen vanhemman biologinen isä päätti sitten soittaa lapsilleen (10 vuoteen ei pitänyt mitään yhteyttä), no lapset tietysti olivat murrosiässä, ei voi olettaa että puhelu loppu mitenkään nätisti. Lasten omasta tahdosta he eivät ole biologiseen isäänsä yhteydessä, katsoin, että ovat jo sen ikäsiä, jotta osaavat itse tehdä päätöksen haluavatko tavata häntä vai ei.
Muuten kaikki on ollut jo vuosia elämässä mallillaan, olen onnellinen ja perheeni on onnellinen se riittää, se antaa voimia myös huonoihin päiviin.
Lisää tänne positiivia juttua:)
elämään tullut ihminen voi olla enemmän isä/äiti kun se biologinen:) että onnea sinne;D
se on totta että joskus uusi ihminen perheessä tuo sen suurimman onnen lapsen elämään kuin se biologinen.
kiitoksia onnitteluista..
kyllä meillä tuo mies ottanut isän roolin niin vakavasti että kyllä olen nähnyt monet kyyneleet ja huolet hänen silmissään kun lapsen sairaus vaan pahenee.
nyt kun tämä pikku veikka täällä masussa alkanut elämöimään sen verran että valvon yöt olen alkanut katsella vaan kuinka pikkuneiti joka nukkuu meidän keskellä sängyssä niin käpertyy oikein iskän kainaloon.on se vaan niin mukavaa katsella niitä kahta välillä...ja välillä naureskella.
eräskin yö pikku neiti vääntäytyi isän kainaloon koko ajan tiukemmin..mieheni puolestaan yritti unissaan mennä aina reunemmalle..ei mennyt kuin hetki niin mies sai herätä lattialta =)
saatiin hyvät naurut siitä..
no nyt pitää taas jatkaa töitä tässä välillä ja mennä herkuttelee jollain kun tämä yksi leikkii tarzania masussa...
miten hän suhtautuu syntyvään lapseen? Lapsi on ikioma biolapsi ja isä saa tällä kertaa olla lapsen elämässä alusta saakka.
En halua maalata piruja seinälle, mutta voisi olla vaikka hyvä puhua asiasta neuvolassa, jos teillä on fiksu neuvolantäti, että minkälaisia tunteita tämä voi herättää.
Minä petyin uuteen kumppaniini kun luulin hänen rakastavan poikaani kuin omaansa (tosin pojalla on häntä tapaava isä), mutta oma tytär ja sittemmin vielä poika syrjäyttivät poikani selkeästi tärkeysjärjestyksessä toiselle sijalle. Tilanteeseen saattoi tosin vaikuttaa se, että pojallani oli jo isä, jolloin tarve isähahmoon ei ollut niin suuri.
hei
olemme puhuneet asiasta aika montakin kertaa..
ja tulemme vielä varmasti miljoona kertaa vielä puhumaankin.
myös neuvolassa ja sairaalassa on otettu asia esille sekä perinnöllisyysklinikalla.
mutta lähinnä se on miestäni vain loukannut koska on ottanut lapseni tavallaan omakseen ja näin haluaa pitääkin.
kyllä meillä on aika selkeä kuva jo siitä miten tullaan menemään tästä eteenpäin isommalla porukalla.
myös mieheni on huomioinut kaikki testamentti asiat yms jos meille tapahtuisi jotain ja vahvasti haluaa että tyttöni on etusijalla näissäkin asioissa.
mutta asianhan näkee sitten kun tämä syntyy =)