vanhukset.Näitä sivun viestejä lukiessa ei ole voinut kuin ihmetellä,ovatko 60 ihmiset olemukseeltakin täysin seniilejä pappoja ja mummoja.Heillä ei ole enää kahdenkeskistä aikaa (jokainen tietää mitä tarkoitan),eikä yhteisiä hetkiä kynttilän valossa.On vain huoli heidän itsensä ylihemmoitelluista aikuisista lapsista ja heidän lapsistaan,siitä miten nuo pärjäävät valmiissa maailmassa.
Ne pennut (näin sanon)ovat meidän ansiosta hyvin koulutettuja,suurin osa ylioppilaita jne,hyvissä ammateissa,hyvin toimeentulevia etc.etc.
Eivät he teitä ajattele koko aikaa,heillä on muutakin tekemistä tässä hektisessä maailmassa.
Lusikka kauniiseen (vaikkakin ryppyiseen)käteen ja ajatukset omaan parisuhteeseen ja se kuntoon jos on ongelmia.
Ne pennut (näin sanon)ovat meidän ansiosta hyvin koulutettuja,suurin osa ylioppilaita jne,hyvissä ammateissa,hyvin toimeentulevia etc.etc.
Eivät he teitä ajattele koko aikaa,heillä on muutakin tekemistä tässä hektisessä maailmassa.
Lusikka kauniiseen (vaikkakin ryppyiseen)käteen ja ajatukset omaan parisuhteeseen ja se kuntoon jos on ongelmia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä sitä vipinää on,mutta eihän ajattelemista ole kielletty.
on 60 eikä ole käsikään ryppyinen (vielä ainakaan) mutta ja mutta kun toinen osapuoli on ollut haudassa kohta kuusitoista vuotta niin vaikeaa on viettää yhteisiä hetkiä kynttilänvalossa, että se siitä parisuhteen kohentamisesta.
Olen jo 64 v sellainen poikamainen olio. Meinasin viedä daamin iltatrinkille. Portsari meinasi: Onkohan herralla tarpeeksi ikää? Nainen kyllä näyttää jo 20 täyttäneen.
Kaivoin passin henkkariksi. "No joo, kyllä 60 ja risat taitaa jo täysi-ikäinen. Olkaat hyvät, vasso kuut". Ei valittamista. Siitä meinasin valittaa, että på svenska voi ääntää vähän toisellakin tavalla.
Nainen nykäisi hihasta, "nyt hiljaa senkin suupaltti. Nyt muonalle, viinille ja sänkyyn". Ja taas meni hullusti. Kyllä minulta ruoan ja viinin tilaus meni aika hyvin, mutta ei se tarjoilijar kuitenkaan suostunut sänkyä siihen rahtaamaan
Hetken aikaa jo kuvittelin, että täällä palstalla kirjoittavilla on mielenkiintoa muuhunkin kuin siihen mikä jyllää haarovälissä. Turha toivo.
En kyllä ymmärrä että kukaan haluaa tulla tänne sivuille hehkuttelemaan omia henkiläkohtaisia hetkiään, en minä ainakaan.
Kyllä taidat provoilla, olla yksinäinen tai vielä kummempaa, eihän tämä ole asiallista, että hienoja kahden keskisiä kynttilä tuokioita tai tunnelmallista viini-iltaa kukaan selostaa.
Alä elä toisten elämään mutta anna toisten elää omaansa.
Miksei saisi hehkutella? Sehän on elämää! Kuka jaksaa kahlata läpi rutikuivia aiheita. Päivän politiikkaa on lehdet pullollaan ja samat uutiset töllössä.
Siinä joku sanoi menevänsä sänkyyn, ei ollu mitään mainintaa naimisesta.
Taitaakin ollla kirjoitajalla vähän liika tiukka pipo , tai sitten se niin sanottu "likainenmielikuvitus".
Vai eikö osannut lukea, minusta ihan selvää suomeehan siinä oli....
Nukkumaan menostahan tuossa oli puhetta.
ole sanonta "siitä puhe mistä puute"
Mitä???? Järkeä!!!!
Käyn täällä aina joskus lukemassa, ja kirjoitat täydellisesti faktaa.
Ei ihme ettei montakaan kirjoittajaa ole, kukaan ei uskalla käyttää niccejä, tai ani harva, pelosta et katkerat, elämättömät hyppäävät silmille.
Mitään hassuttelua ei suvaita, miksi sitten sexysivu on luetumpia, kuten huomaatte palstaa tutkiessanne, hymyilyttää .
Ei kukaan yksityiskohtia kerro, vaan jättää lukijalle tulkinnan, eikö jolllain jo ala mielikuva lentää, ja kun ei itsellä ole mitään ei siitä saa toisetkaan hehkuttaa.
Miten pienet on kateuden aiheet!
että aloittaja kirjoittaa "täydellisesti faktaa".
Minusta taas hänen kirjoituksensa on äärimmäisen typerä.
Kuinka hän - tai sinäkään - voisitte tietää muiden elämästä juuri mitään.
Erityisen typeriä ovat nuo kynttiläillallisista lässyttämiset ja neuvomiset.
Eiköhän jokainen kohdallaan tiedä, miten ne parhaat hetket hänen elämässään syntyvät. Useimmiten ihan suunnittelematta ja lavastamatta ovat ainakin minun elämäni ikimuistoiset, ihanat hetket tulleet.
Onhan noita kahdenkeskisiä kynttiläillallisiakin ollut, mutta kyllä kumppanin kanssa yhdessä järjestetyt juhlat suvulle tai kahdelle ovat nekin olleet ikimuistoisia.
Tai kahdenkeskinen erävaellus, jossa toinen jakaa omankin suklaapatukkansa.
Kateudenkin mainitsit?
Monikaan ei luultavasti halua kovasti hehkuttaa, jos itsellä on asiat hyvin kaikilla elämän alueilla ja onnea, rakkautta ja sitä seksiäkin on riittävästi.
iloa irti elämästä, vaan nimenomaan siihen elämään. Ja, onneksi huumorilla pääsee pitkälle, vaikeina aikoinakin.
Mahtaisivatkohan monet maamme suosituimmat artistit, 60 , tykätä, jos heistä puhuttaisiin vanhuksina?
Ei kaikilla ole lapsia, ei hemmoteltuja, ei hemmottelemattomiakaan. Meillä ainakin riittää puhumista muistakin maailman asioista.
Silti en ihmettele ollenkaan, jos "lapsellisille" omien jälkeläisten hyvinvointi on tärkeää, olisipa muuten aikasen omituista.
Harva ikäisemme on niin avoin, että kaikista hellimisistään ääneen puhuu. Ei se silti sitä tarkoita, ettei niin tapahtuisi.
Itsekin puhelen tutuillenikin melkein kaikesta, sänkykamariasiat, ja niistä puhuminen, ovat vain kahdenkeskisiä, meille ainakin.
Osa on osa ei. Toki seniili voi jo olla nuorempikin, kuin eläkeiässä oleva. Nuorekkuus on eri asia kuin ikävuodet. Paljon on hyviä esimerkkejä iäkkäistä nuorekkaista ihmisistä. He osaavat iloita ja säteillä empatiaa.
Valitettavasti on turhan paljon niitä yli 60-vuotiaita, jotka kulkevat naama kurtussa, vaatimassa itselleen yhtä jos toista. Kerskuvat palstoilla kuinka he ovat rakentaneet tämän maan. Nuoret eivät heitä arvosta ja muuta saman kaltaista soopaa.
Iloitaan me, joilla on vielä kyky nauttia elämästä. Onnellinen hetki oli minulle se, kun tyttäreni kirjoitti 70-vuotis onnitteluun. Isä kaikesta näkyy, että olet elänyt ja elät täyttä onnellista elämää.
Nyt tietenkin tiukka pipoiset salonki-ihmiset kehoittavat minut yli-ikäisenä siirtymään muualle eli 70-palstalle taikka hömppäfoorumiin.
minnekään täältä mennä? Eiväthän nuo ikävuodet ole kuin suosituksia.
Mukavaa, että Sinulla on noin läheiset suhteet jälkikasvuusi, ja että onnesi on elää hyvää elämää.
Noita kurttunaamoja minä kuitenkin yritän ymmärtää. Monella meillä on takanaan kovia kohtalon koettelemuksia, jotka ehkä ovat saaneet monet polvilleen. Toiset katkeroituvat toisia helpommin.
Itsekään en ikäni perusteella tänne kuulu, mutta jo vain ihan omaksi ilokseni täällä käyn, ja jopa joskus uskaltaudun kirjoittamaankin.
Ollaan onnellisia, iloisia, elämänmyönteisiä, mutta ymmärretään muitakin, joilla ei siihen ole voimaa.