Hitto kun osaisin eritelä asiat edes johonkin järjestykseen.
Olen siis mokannut jo aikanaan ja paljon, koska lasten isä sai lapset, vaikka kuinka sanoin, että se EI ikinä onnistuisi.
Lasten isä siis ei ollut meillä kirjoilla, hänellä ei ollut asuntoa, koska menetti sen maksamattomien vuokrien takia.
Itselläni on takana erittäin vaihderikas lapsuus ja nuoruus, lopulta minut huostaanotettiin, kun menin yläasteelle. (sitä aikasemmin sossut vain väittivät, että puhun tahallani pahaa äidistäni, koska olen teini-ikäinen, äitini alkoholisti)
Opin huumeet ym laitoksissa.
Rupesin odottamaan esikoistani 22vuotiaana, kaikki meni miehen kaa ihan hyvin, sitten mies muuttui mustasukkaiseksi.
Muutimme, rupesin odottamaan toista lastani ja kaikki karkasi käsistä, miehestä tuli väkivaltainen. Väitti että nussin kaikkien kanssa (isyystesti molemmista lapsista todistaa, ettähän oli lastemme isä) silti ei hyväksynyt enää toista lasta.
Olin erittäin väsynyt toista odottaessani, nukahtelin miten sattuu, joten pyysin sossua apuun.
Elimme niin, että aina jos minulla oli sovittu meno häntä ei näkynyt (hän siis asui luonamme, myös sossut tiesivät tämän) jouduin aina perumaan kaiken.
Sossut sanoivat, että kun kerta isä töissä, niin toki maksaakin asumisestaan (ei maksnut edes elatusmaksuja)
Jaksoin kauan sitä touhua, jaksoin kiltisti maksaa kaiken jaksoin kiltisti hoitaa lapset, kunnes yksi kerta vaan väsyin.
Pyysin apua.
Sain lapset sijoitukseen, kunnes saadaan ex pois maisemista. Joo, oishan se helppoa, mutta kun asuimme maantasalla, hänhän tuli sisään vaikka ikkunoista.
Hän muuten osoitti ensimmäiset merkit jo esikoisen syntymän jälkeen, koska muistan kun soitin 112, hän poistui asunnosta, poliisit eivät tulleet paikalle.
Lasten oli tarkoitus tulla takaisin kotiimme, kunnes sossu yhtäkkiä päätti että isä on parempi huoltaja. Eihän isällä ollut edes asuntoa.
Mutta kun asuimme sillä aluella, jossa minut oli huostaanotettu, olettivat sossut, että myös minä olen samanlainen kuin äitini.
Lapset muuttivat isän kanssa tukiasuntoon, jossa ei sovitut tapaamiset sossujen kanssa toimineet, silti puolustelivat isää.
Isä ja lapset saivat asunnon muualta, tapaamiset oli sovittu minun kanssani, ne eivät toimineet. Kun aina ilmoitin sossulle, että isä ei tuonut lapsia, lopulta sossu suositteli isälle yksinhuoltajuutta, että äiti ei voi häiriköidä.
AINUT mikä oli syynä, oli se, että oma äitini oli alkoholistio ja mokannut kanssani, isä oli sentään adoptiovanhempien kasvattama.
Koitin aina selittää sossuille, että tuo ei onnistu..
Isä kuoli vuoden sisällä.
Olin varma, että saan lapset kotiin, mutta ei, minulla ei ole mahdollisuutta kasvattaa lapsiani, koska olen itse ollut huostaanotettu ja hain apua sossusta.
Nyt lapset olleet pari vuotta sijaisperheessä, 300 kilometrin päästä minusta..
On tullut diagnoosit AD/HD:sta ja nyt esikoinen menee Psykiatriseen tutkintajaksolle..
Mistähän näm'ä lapset oireilisivat??
Oisin voinut itsekin päätyä samaan, mutta miksi minulle ei annettu mahdollisuutta?
Siksi, kun en ollut adoptoitu lapsi?
Isän kuoleman jälkeen selvisi, että isä ei ollut edes adoptoitu, vaan vain sijoitettu.
Olen mä silti kiitollinen hyvästä perheestä lapsilleni, mutta...
Ja tää teksti on jo niin sekava, että en edes itse muista mistä aloitin.
Luin tovin aloitusta..
Kysyin jäliläteen poliisilta, MIKSI he eivät olleet ilmoittaneet sossuun niitä ilmoituksia mitä meistä oli tehty, siis jopa naapurit olivat ilmoittaneet.
Poliisi sanoi, että heidän moka, heillä ilmotukset ovat kyllä tallessa, mutta sossulle ne eivät kelvanneet enää jälkikäteen.
Olen siis mokannut jo aikanaan ja paljon, koska lasten isä sai lapset, vaikka kuinka sanoin, että se EI ikinä onnistuisi.
Lasten isä siis ei ollut meillä kirjoilla, hänellä ei ollut asuntoa, koska menetti sen maksamattomien vuokrien takia.
Itselläni on takana erittäin vaihderikas lapsuus ja nuoruus, lopulta minut huostaanotettiin, kun menin yläasteelle. (sitä aikasemmin sossut vain väittivät, että puhun tahallani pahaa äidistäni, koska olen teini-ikäinen, äitini alkoholisti)
Opin huumeet ym laitoksissa.
Rupesin odottamaan esikoistani 22vuotiaana, kaikki meni miehen kaa ihan hyvin, sitten mies muuttui mustasukkaiseksi.
Muutimme, rupesin odottamaan toista lastani ja kaikki karkasi käsistä, miehestä tuli väkivaltainen. Väitti että nussin kaikkien kanssa (isyystesti molemmista lapsista todistaa, ettähän oli lastemme isä) silti ei hyväksynyt enää toista lasta.
Olin erittäin väsynyt toista odottaessani, nukahtelin miten sattuu, joten pyysin sossua apuun.
Elimme niin, että aina jos minulla oli sovittu meno häntä ei näkynyt (hän siis asui luonamme, myös sossut tiesivät tämän) jouduin aina perumaan kaiken.
Sossut sanoivat, että kun kerta isä töissä, niin toki maksaakin asumisestaan (ei maksnut edes elatusmaksuja)
Jaksoin kauan sitä touhua, jaksoin kiltisti maksaa kaiken jaksoin kiltisti hoitaa lapset, kunnes yksi kerta vaan väsyin.
Pyysin apua.
Sain lapset sijoitukseen, kunnes saadaan ex pois maisemista. Joo, oishan se helppoa, mutta kun asuimme maantasalla, hänhän tuli sisään vaikka ikkunoista.
Hän muuten osoitti ensimmäiset merkit jo esikoisen syntymän jälkeen, koska muistan kun soitin 112, hän poistui asunnosta, poliisit eivät tulleet paikalle.
Lasten oli tarkoitus tulla takaisin kotiimme, kunnes sossu yhtäkkiä päätti että isä on parempi huoltaja. Eihän isällä ollut edes asuntoa.
Mutta kun asuimme sillä aluella, jossa minut oli huostaanotettu, olettivat sossut, että myös minä olen samanlainen kuin äitini.
Lapset muuttivat isän kanssa tukiasuntoon, jossa ei sovitut tapaamiset sossujen kanssa toimineet, silti puolustelivat isää.
Isä ja lapset saivat asunnon muualta, tapaamiset oli sovittu minun kanssani, ne eivät toimineet. Kun aina ilmoitin sossulle, että isä ei tuonut lapsia, lopulta sossu suositteli isälle yksinhuoltajuutta, että äiti ei voi häiriköidä.
AINUT mikä oli syynä, oli se, että oma äitini oli alkoholistio ja mokannut kanssani, isä oli sentään adoptiovanhempien kasvattama.
Koitin aina selittää sossuille, että tuo ei onnistu..
Isä kuoli vuoden sisällä.
Olin varma, että saan lapset kotiin, mutta ei, minulla ei ole mahdollisuutta kasvattaa lapsiani, koska olen itse ollut huostaanotettu ja hain apua sossusta.
Nyt lapset olleet pari vuotta sijaisperheessä, 300 kilometrin päästä minusta..
On tullut diagnoosit AD/HD:sta ja nyt esikoinen menee Psykiatriseen tutkintajaksolle..
Mistähän näm'ä lapset oireilisivat??
Oisin voinut itsekin päätyä samaan, mutta miksi minulle ei annettu mahdollisuutta?
Siksi, kun en ollut adoptoitu lapsi?
Isän kuoleman jälkeen selvisi, että isä ei ollut edes adoptoitu, vaan vain sijoitettu.
Olen mä silti kiitollinen hyvästä perheestä lapsilleni, mutta...
Ja tää teksti on jo niin sekava, että en edes itse muista mistä aloitin.
Luin tovin aloitusta..
Kysyin jäliläteen poliisilta, MIKSI he eivät olleet ilmoittaneet sossuun niitä ilmoituksia mitä meistä oli tehty, siis jopa naapurit olivat ilmoittaneet.
Poliisi sanoi, että heidän moka, heillä ilmotukset ovat kyllä tallessa, mutta sossulle ne eivät kelvanneet enää jälkikäteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Pyydä poliisilta jäljennökset niistä ilmoituksista, jotka eivät kelvanneet sossulle enää jälkeenpäin, ja mene niiden kanssa lakimiehen luokse. Hän vaatii lapsesi takaisin sinulle ja sosiaaliviranomaiset vastuuseen virkavirheestä tai virkavelvollisuuden laiminlyönnistä.
Perheen yhdistämisvelvoite on ollut jo vuoden päivät voimassa ja teitä ei olisi kuulunut alunalkaenkaan erottaa.