Muistatko sen,
pienen olennon,
joka kerran nurkassa mökötti.
Sen joka iloisuuden kanssa nauroi ja
leikki,
onnellisuuden syliin nukahti
ja kilpaa vihan kanssa murisi.
Muistatko sen,
siitä joskus kerroin.
Pienen olennon,
joka nyt on kuoleman kanssa liian monta kertaa puhunut,
surun kanssa kilpaa itkenyt,
ja maalannut mustaa valkoiselle ilman harmaita värejä.
Nyt varmaan muistat sen,
pienen olennon,
joka pieni on vieläkin.
Istuu kanssa kohtalon,
yrittäen ymmärtää ymmärtämätöntä
ja ollakseen kysymättä kysymätöntä.
Teetkö pilaa minusta vain?
pienen olennon,
joka kerran nurkassa mökötti.
Sen joka iloisuuden kanssa nauroi ja
leikki,
onnellisuuden syliin nukahti
ja kilpaa vihan kanssa murisi.
Muistatko sen,
siitä joskus kerroin.
Pienen olennon,
joka nyt on kuoleman kanssa liian monta kertaa puhunut,
surun kanssa kilpaa itkenyt,
ja maalannut mustaa valkoiselle ilman harmaita värejä.
Nyt varmaan muistat sen,
pienen olennon,
joka pieni on vieläkin.
Istuu kanssa kohtalon,
yrittäen ymmärtää ymmärtämätöntä
ja ollakseen kysymättä kysymätöntä.
Teetkö pilaa minusta vain?
Vastaukset 2
Vanhimmat
tässä runossasi on jotain todella riipaisevaa.
Luen tätä niin, että on pieni arka tyttö jossain.
Hän nauroi iloisuuden kanssa ja leikki, nukahti
onnellisuuden syliin ja murisi vihan kanssa kil-
paa.
Tyttö kertoi tuntemuksistaan jollekin, pienestä
olennosta elämän myllerryksissä. Ja vuodet vieri,
tyttö on nähnyt monta kuolemaa, itkenyt kilpaa
surun akanssa jne
Kaikkien vuosien ja koetun jälkeen tyttö kysyy
tai paremminkin toteaa ' nyt varmaan muistat sen
pienen olennon ' samalta henkilöltä kuin pienenä
tyttönä samaa - yhtä aikaa todeten
' teetkö pilaa minusta vain '
Voi olla että olen ihan hakoteillä ajatuksineni,
mutta tuollainen mielleyhtymä minulle syntyi. Ja
pilantekoajatus kuulijasta syntyi ehkä tytölle
siitä, ettei henkilö vastaa mitään ?
Ei ihan mönkään alku ainakaan eikä keski kohta :)..loppu ehkä taikka ei.. tavallaan. Josko valoitan :) ...ehkä johtunee ettei palstalla ole enää kovin montaa jotka silloin täällä kun itse tänne ilmestyin niin muista tätä. Tein näitä runoja..ööh,useamman Salaisuus, Ilo, Haavoitettu taisi olla pari muutakin vielä.. Juh kauan siitä on :) ei muista kaikkea..kuitenkin,tavallaan tänne kertonut, lukijoille..taikka itseänihän näihin aina purkaan.. ja tämä on nyt että jos "muistatte"..niin nyt on tässä-tuolla näin tapahtunut..nyt ihmettelee taas "pilaako vain kaikki".., jos nyt silleen jotenkin..joten..elämä paiskonut ja ihmettelee tätä..TÄÄ ON KAUHEEN HUONOSTI SELITETTY eikö?! :))
Noh..laitan nämä mitkä äkkiä löysin..jos mitenkään selittää asiaa..toivittavasti ei leimata itsensä mainostamiseksi ;)
Salaisuus
Kirjoittanut: Lady 27.2.2005 klo 20.38
Kova kuori
alla hauras olento.
Kaunis katsoa,
pehmeä koskettaa.
Hellästi käsittele,
helposti särkyy.
Sinut pois muuten työntää.
Ei lähelle laske,
itsensä taas kovettaa.
Salaa itkee,
surunsa peittää.
Ilo...
Kirjoittanut: Lady 7.6.2005 klo 12.50
Voi tuota iloa,
kuin pieni lapsi vallaton.
Ympäriinsä juoksee nauraen,
jokaista yrittää koskettaa.
Tanssii ja pyörii,
Surunkin vallattomuudellaan pois ajaa.
Viha mustana moiseen mutisee,
kateus vain nurkassa mököttää.
Ilo sydäntä koskettaa,
riemuiten sen villitsee.
Onnellisuuden syliin kiipeää ja
siihen vihdoin nukahtaa.