mulla on kaks lasta 1v 5kk tyttö ja 3vk poika.ongelmat alko kun vauva tuli taloon,tyttö jaksaa kiukutella joka asiasta.saan päivittäin kieltää tuhannesti kaikista asioista,ja tuntuu ettei mikään mene perille.muksu luulee että se on joku hauska leikki kun kiipee pöydälle ja äiti tulee hakemaan pois.ja kun norm puhe ei auta yleensä alan huutamaan.mieskin jo herm kun olen jatkuvasti pahalla päällä,hyvä sen sanoa että lapsi on vielä pieni eikä ymmärrä.se ite saa nukkua yöt heräämättä 2tunnin välein.mä en jaksa enää olla hernmona ja huutaa vauvaki pelästyy kun alan karjumaa.illalla kun muksut nukkuu mulle tulee paha olo kun olen koko päivän kieltäny ja karjunu.
1v 5kk
hermot menee
7504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joo, vaikuttaisi siltä, että tyttösi on mustasukkainen vauvasta. Hän hakee huonolla käytöksellä huomiotasi, sillä tietää sitä varmasti sillä saavansa. Yritä ottaa tyttösi mahdollisimman paljon mukaan vauvan hoitoon ja tehkää asioita paljon yhdessä. Tuon ikäinen osaa jo aika paljon, esim. tuoda vaipan tai vaatteita pyydettäessä. Ja sitten paljon kehuja auttamisesta ja muusta nätistä käytöksestä. Huono käytös pitäisi jättää mahdollisimman vähälle huomiolle. Toki siihen on napakasti puututtava, mutta mahdollisimman "vähällä showlla". Ja sitten kannattaa viettää vaikka päivittäin joku hetki pelkästään isomman lapsen kanssa. Vauva vaikka iskän hoitoon ja teette sitten jotain "isojen tyttöjen" juttuja ihan kahteesaan, jolloin tyttäresi saa sinun jakamattoman huomion. Jaksamisia!
Meillä on nyt 1v7kk ja 2kk pojat. Pari kuukautta sitten tilanne oli sama, esikoinen oli 1v5k ja itsekin pääsin juuri sairaalasta vauvan kanssa. Itsellänikin menee päivittäin usein hermot, edelleen.. Huutaminen ei toimi, päinvastoin! Taaperosi saa vain siitä lisää kimmoketta tehdä tuhojaan ja oppii itsekin myöhemmin huutamaan. Koita karsia sitä!
Katso itseäsi peilistä miltä näytät kun olet menettämässä malttisi. Pelottava ilme!! Ei ihmekään jos esikoinen on hämmentyy ja aloittaa sabotoimisen ja kielletyt jutut. Esikoisesi tarvitsee nyt todella paljon huomiota ja ihan vain sinun kanssa. Ei siltikään sinua voi tässä syyttää (pelottavaa ilmettäsi), sillä tuon ikäisillä voi olla jo uhmaa.. Ja se vain kuulemma pahenee kun 2-vuotis nimpparit lähenee :(
Mietippä itse jos miehesi toisi rakastajattarensa kotiisi ja sanoisi, että tässä nyt on uusi ihminen taloomme ja kyllä sinä siihet pian totut. Eikö olisikin kammottava tilanne ja varmasti kapinoisit sitä vastaan kaikilla mahdollisilla tavoilla.
Noin pienet kokeilee rajojaan tossa iässä. Itsekin olet vasta palautumassa synnytyksestä, joten annan kodin rehottaa. Itse olen huomannut, että jos siistin keittiötä tms. alkaa "terrorisointi" asunnossa. Mitään ei uskota, kaikki kaapit avataan mihin vain pääsee ja tavarat pengotaan lattialle, oman huoneen lelutkin vain levitellään eikä jakseta leikkiä, telkkarin päälle kiipeillään. Se että ei uskota mitään ja naureskellaan päälle. Jos sitten ístuskelen lastenhuoneessa ja olen mukana taaperon leikeissä, niin tilanne on toinen! Suurimman osan hän on reipas ja iloinen eikä terrorisoi. Mutta saattaa hetki mennä kun lähtee yksin tekemään "tuhojaan".
Kun miehesi tulee kotiin töistä, lähde heti ulos. Mene yksin ja ole ainakin puoli tuntia. Itse koen tärkeäksi ottaa myös puhelimen mukaan ja soitan jollekin ja saan päähäni muutakin sisältöä kuin kotirumban! Ajattele, puolen vuoden päästä lapset leikkivät jo keskenään jollain tavalla. Tuskin koskaan sanovat että äiti mulla on tylsää tai mula ei oo leikkikaveria! Hienoa siis, että teidänkin lapsilla on noin pieni ikäero.
Lapsi oireilee hylkäämisen pelkoaan. Huonolla käytöksellä hän "tarkistaa" välittääkö äiti vielä. Karjumisesi on vielä lisännyt tuon neidon kauhua siitä, että äiti ei enää hänestä välitä.
Lisää huomiota esikoiselle. Lue vaikka kirjaa tai leiki muuten imetysten aikana. Huolehdi siitä että vietät esikoisen kanssa aikaa myös ihan kahdestaan. Jätät vauvan silloin isän hoiteisiin. Tuon ikänen mittaa rakkauttasi ajankäytöllä ei puheillasi.
sitä mä tässä ihmettelen kun mun mielestä mä huomioin mielestäni tätä esikoista.meillä on myös säännöllinen päivärytmi ja ulkoillaan päivittäin.silti tuntuu ettei mikään suju.kun on koko päivän tehnyt muksun eteen kaikki niin menee hermot kun toinen vaan narisee.
Kiukuttelu on varmaan osaksi normaalia tuon ikäisen uhmaa, ainakin meillä neitiä saa olla kokoajan kieltämässä vaikka pienempää sisarusta ei olekkaan, mutta teillä tuo uusi tulokas tuo lisäksi vielä mustasukkaisuutta. Hakee huomiotasi kiukuttelulla ja meillä ainakin kiukuttelee kahta kauheammin jos äiti on väsynyt tai huonolla päällä.
Ota itsellesi aikaa, vie lapset johonkin hoitoon tai jätä isi vastuuseen kotona ja lähde rentoutumaan johonkin tai vaan nukut kotona kunnon unet. Kun olet itse pirtämpi niin ehkä esikoinenkin laantuu :)
Oma aika on tärkeää jotta jaksaa arjessa!
Meillä myös poika 1,5v ja ihan tutulta kuulostaa, noista 2h välein heräämisestä en osaa sanoa.
Ihan turha asiaa lähteä sen suuremmin paisuttelemaan ja spekuloimaan.
Poika on oikea eemeli kun sille päälle sattuu, kieltäminen on meilläkin välillä hauska leikki ja perässä saa kyllä juosta hiki päässä.
Niin ja poika on meillä ainoa lapsi.
1,5 v uhma...? Kyllä lapsen normaaliin kehitykseen kuuluu rajojen kokeilu.
hoitoapua esim. mannerheimin last.suojeluliitolta reilu 6e tunti jollei tuttuja ole, saat ladattuu akkuja, sun pitää nyt itse saada vähän relattua ja lapsi saada paljon positiivista huomiota, etusijassa tietty te vanhemmat, mutta jos teiltä veto poissa, tarttette apua..