Olen sinut menettänyt
vaikka rakastimme niin.
Ei kukaan ollut sinä,
ei koskaan ollutkaan.
- Ei muutu se, ei voi.
Sinun mimesi yhä soi
ja niihin säveliin
sidon kaikki laulut maan.
Olit siellä, täällä minä
olin silloin, vielä nyt.
Ohut seitti on säilynyt.
vaikka rakastimme niin.
Ei kukaan ollut sinä,
ei koskaan ollutkaan.
- Ei muutu se, ei voi.
Sinun mimesi yhä soi
ja niihin säveliin
sidon kaikki laulut maan.
Olit siellä, täällä minä
olin silloin, vielä nyt.
Ohut seitti on säilynyt.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei todellakaan aina mene
suunnitelmiemme mukaan.
...Syyn tai toisen takia
tiet eroavat, mutta
kauniit muistot ovat
kuin kultapussi takataskussamme..
Seitti. Niin.
Mulle joskus rakas ihminen
ei voisikaan olla jättämättä
kään jälkeensä seittiä
joka vuosienkin päästä vielä
pitää.
Runosi laittoi ajattelemaan
aikojen taa...
:)
Kiitos kauniista viestistäsi. Luulen, että jokainen merkitsevä ihminen jättää meihin jäljen - ja vie jotain mukanaan. Jotkut lähtemättömästi.
Ohut seitti voi olla yllättävänkin vahva
se että onko mielkästä pitää sitä, onkin jo toinen juttu.
"Sinun nimesi yhä soi
ja niihin säveliin
sidon kaikki laulut maan."
Mutta minkäs tunteilleen voi... :)
Tämmöset Murukullan meitteeet luettua runosi
Kiitos lämpimästä vastauksestasi - ja olihan siinä maalaisjärkeäkin. Mutta tunteitten, saati muistojen hallinta on rajallista. Muistot tulevat kun hyväksi näkevät.
Kiitos
Kaunis kiitos sinullekin ja hyvää aamua ja koko päivää!
Ihmistä ei voi korvata toisella, eikä pidä edes yrittää, jokaista on arvostettava omana erillisenä ainutlaatuisena itsenään.
Uskon että seitti säilyy varsinkin ihmisiin, jotka ovat meitä syvällle, sieluun asti koskettaneet, heitä me kannamme sydämessämme koko loppu elämämme.
Nämä seitit muodostavat kosketuspinnan elämään, tärkeimpään, rakkauteen. Ymmärtämiseen kahden ihmisen väliseeen, niin täydelliseen, kuin ylipäätään on mahdollista, ei sellaista voi unohtaa.
Mutta sen ei pidä pysäyttää meitä paikoilleen, ei estää kohtaamasta uutta mahdollisuutta vastaavaan, sillä sekin voi kyllä tapahtua, jos vaan uskaltaa.
Tällaista toi kauniin surullinen runosi mieleeni, pidin tästäkin paljon.
Alan pitää sinusta; miten voisi olla toisin, jos pidät runoistani. Kuka tahansa ei.
Sitäpaitsi, tunnut muutenkin fiksulta ihmiseltä.
Kiitos kauniista viestististäsi!
kiittää kauniista kohteliaisuudesta.
minä uskon sen ja tiedän - seitti on säilynyt.
Jos joku toinen pystyy kirjoittamaan yhtä kosket-
tavasti päättyneen rakkauden kuin Sinä, nostan
kyllä hattua hänelle - mutta sitä ennen Sinulle.
Ystäväni, onneksi olet siellä.
Miten voi kiittää runokommentista joka ymmärtää runosta enemmän kuin oikeastaan saisi?
Useimmiten on niin, että lukija ymmärtää itsensä ja omat kokemuksensa runon kautta. Kiitos silti.
Ellet kommentoisi, olisi jossain aukko.