Muutin työn takia Tampereelta Helsinkiin vuodenvaihteessa ja lapset jäi äidin kanssa Tampereelle (olimme jo eronneet aikasemmnin), haluan edelleen tavata lapsiani 9v ja 13v.En omista autoa ja matka tulee hoitaa junalla.Onko minun hoidettava matkat mennen tullen ja maksettava junakulut vai voinko ehdottaa kulujen puolitusta ja samoin matkojen puolittamista, toinen tuo ja toinen vie. Ex- ei anna lasten matkustaa keskenään.Onko minun vaan niltävä kiukku jos EX ei suostu puolitukseen? meni syteen tai saveen niin aion tavata lapsiani jatkossakin. T: rakastava viikonloppuisä
pattitilanne
auttakkee miestä
11645
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mielestäni matkakulut puolitetaan.
Jos junamatkailu pelottaa äitiä turvattomuuden takia, expressbus on vaihtoehto:
"Lapsi- ja nuorisoalennukset"
http://www.expressbus.com/?id=72
Lapsipassin avulla aikuinen voi lähettää lapsen turvallisesti yksin matkaan."
http://www.expressbus.com/?id=80
Edestakainen matka päätä kohden on 23.80 eur. Miksi lähiäiti ei tulisi vastaan puolella... ?
Millä exäsi perustelee, ettei tuon ikäiset voi matkustaa keskenään? Haiskahtaa tekosyyltä. Kun aikuinen laittaa lapset dösään lähtöpäässä ja toinen on vastaanottamassa toisessa, ei ole mitään syytä olla laittamatta lapsia keskenään matkaan. Vaativin osa matkustamisessa on keksiä 9 vuotiaalle rattoa matkan ajaksi, ettei istuminen bussissa mene nahisteluksi, koska siitä kuski ei tykkää ;)
kiitos vastauksesta, mutta ex vetoaa siihen että itse olen muuttanut paikkakunnalta toiselle joten hän ala kuskaamaan(muutin työn takia).junat ovat kuulemma turvattomia ja niissä liikkuu epämääräistä väkeä (huh huh).Luulen, huom luulen että tässä on vaan kyse kiusanteosta, ei järjenkäytöstä? voisiko näin olla? Onko minun vaan sahattava junalla ja maksettava jos ex ei suostu yhteistyöhön?
laittaa lapseni junaan tai bussiin varsinkin jos lapset eivät ole tottuneet tai itsekin pelkäävät. Itseäni pienenä (13v.) uhattiin veitsellä eräällä asemalla. Olisi pitänyt erään miehen mukaan lähteä... mutta pääsin juoksemaan pakoon.
Nyt itse eronneena minulla on todella paljon sumplimista arkielämässä, enkä jaksaisi tosiaan ex-miehen muuton takia lähteä makselemaan ylimääräistä (nämä pitäisi sitten ottaa huomioon elareissa!) tai matkustelemaankaan.
Yritä ajatella asioita äidinkin näkökulmasta. Minulle nämä erot ja muut kuskaamiset ovat tuskallisia, varsinkin kun lapseni kärsivät edelleen. Itken itseni uneen monta kertaa ja toivon että isä katoaisi maan päältä ja saatais rauha meidän elämään :-(
Toivon että jaksat itse järjestää tapaamisesi jos ei äiti jaksa / halua. Älä painosta häntäkään kokoajan, asiahan on loppujen lopuksi enemmän sinun ongelmasi.
Sitä juuri ajattelin, että bussi ja passi sopii siinä tapauksessa, että exäsi pitää junaa turvattomana. Kun lapset matkustavat linjurilla ja ovat kuljettajan vastuulla (istuvat siinä selän takana) ei kukaan epämääräinen henkilö pääse lapsiin käsiksi. Joskus on vain rohkaistava mielensä, vaikka kuinka pelottaisi. Ylihuolehtivaisuus ei ole kenenkään etu.
Toiselle vastaajalle sanoisin, että omia pelkojaan ei ole hyvä siirtää lapsiin. Pitkän matkan linja-autot ovat hyvin turvallisia matkustusvälineitä ja 9 vuotias voi hyvin reissata 13 vuotiaan sisaruksensa kanssa kaksin parin tunnin matkan. Vauvoinako te lapsianne pidätte ja naps, sormea napsauttamalla heistä sitten pitäisi kasvaa pärjääviä nuoria, kun lähtevät seikkailemaan ikätovereidensa kanssa maailmalle?
Kun aikuinen saattaa lapset linjuriin, vilkuttaa sen lähtiessä ja kontrolloi parilla kännykkäpuhelulla matkan sujumista ja saa kuittaussoiton lapsilta tai exältä määränpäässä, ei voi olla kivuttomampaa tapaa hoitaa tapaamismatkat.
Joillakin äideillä on aina vain pakko sanella käytäntö ja perustella se mitä oudoimmilla selityksillä, ettei mikään sujuisi.
Alkuperäiselle sanoisin, että käy kysymässä Helsingin lastenvalvojalta apua ja pyydä häntä keskustelemaan lastesi kotipaikan lastenvalvojan kanssa, jospa Treen lastenvalvoja saa exäsi järkiin. En näe muuta keinoa, jos tilanne on todellakin niin hankala, että exäsi ei halua tukea tapaamisia.
Kuulostaisi vähän siltä, että exältäsi on turha kysyä matkakustannusten puolittamista tai mitään muutakaan rahallista osallistumista tapaamisten järjestelyyn.
Tuo muumiomamman ehdotus bussimatkasta on erittäin hyvä ja olen samaa mieltä siitä, että se on turvallisempaa kuin junassa matkustaminen. Ihmetyttää kyllä, etteivätkö 13- ja 9-vuotiaat voisi junallakin matkustaa... Meillä 11-vuotias kävi juuri joululomalla sukulaisissa ja pärjäsi oikein hyvin yksin 4 tunnin junamatkan.
Ota puheeksi tuo bussi vaihtoehto. Jos exäsi keksii siihenkin verukkeita, niin se on joko kiusantekoa sinua kohtaan tai sitten exäsi on vaan liian ylisuojeleva lapsia kohtaan.
Voisitte muuten myös kysyä lapsilta, miltä heistä tuntuisi ajatus matkustaa bussilla/junalla isän luo. Veikkaisinpa, että olisivat varsin innostuneita ajatuksesta...
Matkakulut kuuluvat puoliksi, jos toisin ei sopimuksissanne ole määritelty tai jos niistä ei sopimuksissa mitään mainita. Sillä kuka on muuttanut tai miksi, ei ole mitään merkitystä. Käytännössä kannattaa hoitaa asia niin, että kumpikin maksaa lasten menomatkalipun.
Terveet tuon ikäiset lapset pystyvät matkustamaan joko junalla tai bussilla ilman suurta dramatiikkaa tai teennäistä teatteria. Matka sekä junalla että bussilla välillä Tre-Helsinki ei vaadi vaihtoja ja lähettävä vanhempi voi lapset viedä aina junaan omalle paikalle asti. Junassa on AINA paljon väkeä ja valot päällä, ei siellä sen vaarallisempaa ole kuin k-kaupassa tai koulumatkalla. Ei saa tehdä asiasta ongelmaa, kun sellaista ei näköpiirissä näy.
Jos exäsi haluaa matkailla lasten matkassa, se on täysin hänen asiansa ja anna hänen näin tehdä. Älä sinä ala myrkyttämään lasten mieltä ja pelottelemaan olemattomilla möröillä. Jos ensimmäinen matka jännittää, tehkää se yhdessä.
Jos exäsi vaatii sinua maksamaan kaikki kulut eli matkaliput lapsille, voit hakea "hyvitystä" elatusmaksuun. Sen saaminen ei ole automaatti vaan vaatii sopimusmuutoksen, mutta yleensä tästä keskustelu jo muuttaa ajatukset positiivisimmiksi.
Yritä ymmärtää, että kaikin puolin exääsi hermostuttaa muuttunut tilanne ja ehkä hänen mielissään on uhkaa tapaamisten loppumisesta kokonaan - vanhemmat usein kokevat asiat voimakkaasti tunteella, kun vain pienikin "uhka" lapsen vakiituneeseen tilanteeseen on lähellä.
matkakulut hoitaa tapaava vanhempi ellei sopimuksessa ole toisin määrätty.
Tuli vaan mieleen että kun lapsella on oikeus tavata toisaalla asuvaa vanhempaansa niin sun mielestäs siis ton isän pitäis maksaa kaikki kulut tapaamisista. Eiks ois jännää kun sä muuttaisit uuteen seelantiin lapsies kans niin sun logiikan mukaan lapsen isä maksais kaikki kulut kun lapset haluis tavata isäänsä..
ja jos...
Eroperhe.net kertoo tälläistä:
**Tapaamiskuluista vastaa tapaajavanhempi. Tapaaja noutaa ja palauttaa lapsen ja maksaa niin matkakulut kuin lapsen oleskelunkin ellei vanhemmat ole tapaamissopimuksessa sopineet muuta.
Vanhemmat voivat luonnollisesti sopia muustakin tapaamiskulujen jaosta, kuten usein tehdään, jos matkakulut ovat erityisen suuret. **
p.s. en ole yhäippä ja sattumoisin yhden lapseni tapaamissopimuksessa ei ole mainittu matkakuluista mitään, etävanhempi muutti 200 km päähän ja silti maksan puolet matkakuluista.
Meidän muksu on kulkenut Helsingin ja Turun väliä kuusi vuotiaasta asti yksin. Matkan varrella on syntynyt monta uutta ystävyyttä samanlaisessa tilanteessa olevien yksin matkustavien lasten kanssa. Yhtäkään ainutta epämukavaa kokemusta ei ole tullut vastaan. Siellähän ne istuvat kuljettajan selän takana matkapassit kaulassaan kuin maailmanmatkaajat. Matkakuluista olen aina maksanut puolet ihan vaan siitä ilosta ja onnesta, että lapsi tapaa isäänsä. Suosittelen kaikille!!!! reppanoillekkin ;)
Näin tämä on meillä toiminut nyt jo seitsämättä vuotta eli lapseni on nyt 13 vuotias.