Äikän sijainen??

Kuulostaa ihan selkeältä, että pitää olla itsevarmuutta, auktoriteettia ja oikeudenmukaisuutta, mutta se alku juuri emmityttää. Miten sinne luokkaan pitää ekalla kerralla marssia ja mitä sanoa ja tehdä, jotta auktoriteetti syntyy?

Sinä "lukiolainen" Olin myyty vastauksestasi äikän kysymykseen, olet varsin kypsä ja fiksu ihminen noin nuoreksi. Hakeudu ihmeessä opetusalalle kun tiedostat jo nyt mikä on kaiken idea ja ydin. Olen itse n. 30v amisope.
Äikänopelle vinkiksi: Ole oppilaillesi 1.)eli ensisijaisesti: ihminen 2.) toiseksi: opettaja (ja kasvattaja samalla). Eli kohtele heitä hyvin ja inhimillisesti kuin asiakkaita ja ole oma itsesi. Ole huumorintajuinen jos se on persoonaasi ja heitä hauskaa juttua väliin. Sitä kautta saat kuin huomaamatta heidät tekemään töitä. (ja hauskinta, voit tavallaan olla rento ja heittää "tavaraa sisään takaovesta". Tarkoitan sitä että oppilaasi eivät huomaakaan kuinka paljon tehdään kuitenkin töitä. Älä esitä opettajaa, se on pahinta. Ole vain oma itsesi, sitä kautta sinusta tulee aito opettaja. Usko minua. Itse olen saanut olla suosikki niin peruskoulussa, aikuispuolella kuin nuorisoasteella. En esitä auktoriteettiä enkä ole tiukkis. Pitävät minusta kovasti ja sitä kautta ovat suhteellisen mukavia ja käyttäytyvät kauniisti tunnilla kun "eivät halua suututtaa noin mukavaa" Eli kohtelemalla hyvin saa kuitenkin samaa vastakaikua. Ei tarvitse nipottaa eikä vetää "kovaa kuria" ei edes ammattikoulussa.
Ole oma itsesi.....
vastaa mitä te kumpikin ajattelette tästä...
opettaja -71

millaista kirjoitti:

Kuulostaa ihan selkeältä, että pitää olla itsevarmuutta, auktoriteettia ja oikeudenmukaisuutta, mutta se alku juuri emmityttää. Miten sinne luokkaan pitää ekalla kerralla marssia ja mitä sanoa ja tehdä, jotta auktoriteetti syntyy?

Lue lisää

Hei! Hakeudu opiskelemaan kasvatustieteen approa eli perusopintoja työväenopistoon tai mihin vain avoimeen yliopistoon. Auttavat sinua työssäsi ja lämpimästi suosittelen. Nykyisin on paljon verkkoopiskelumahdollisuuksia jne. Ota niistä selvää.
Neuvoja:
Jos mahdollista hanki äikänkirja itsellesi ennen tuntia. Katso siitä mitä pitäisi käsitellä ja mieti miten sen voisi esittää niin että oppilaasi oppivat esittämästäsi. Voisit kirjoituttaa taululta joitakin tärkeitä kielioppiasioita, kysellä oppilailtasi heidän kirjoitus/lukemisharrastuksistaan ja teettää tehtäviä. Jaa aina tunnit niin että teette jotakin sinun johdollasi ja jotakin tekevät itsenäisesti tai ryhmissä. Olisiko ekaksi tunniksesi joku esiintymistehtävä??. Jos sinua jännittää, laita oppilaasi esiintymään.
Laita ryhmiin. 1. ryhmä: saa tehtävän kertoa muille ja sinulle mitä he lukevat, mitä kirjoja, lehtiä jne ryhmä 2) mitä he katsovat televisiosta, ryhmä 3: minkälaista musiikkia kuuntelevat 4)millä sivuilla surffaavat netissä. Jotakin tällaista kevyettä alkuun mutta aiheesta... Mitä olet mieltä?

erityisopettaja kirjoitti:

Hei! Hakeudu opiskelemaan kasvatustieteen approa eli perusopintoja työväenopistoon tai mihin vain avoimeen yliopistoon. Auttavat sinua työssäsi ja lämpimästi suosittelen. Nykyisin on paljon verkkoopiskelumahdollisuuksia jne. Ota niistä selvää.
Neuvoja:
Jos mahdollista hanki äikänkirja itsellesi ennen tuntia. Katso siitä mitä pitäisi käsitellä ja mieti miten sen voisi esittää niin että oppilaasi oppivat esittämästäsi. Voisit kirjoituttaa taululta joitakin tärkeitä kielioppiasioita, kysellä oppilailtasi heidän kirjoitus/lukemisharrastuksistaan ja teettää tehtäviä. Jaa aina tunnit niin että teette jotakin sinun johdollasi ja jotakin tekevät itsenäisesti tai ryhmissä. Olisiko ekaksi tunniksesi joku esiintymistehtävä??. Jos sinua jännittää, laita oppilaasi esiintymään.
Laita ryhmiin. 1. ryhmä: saa tehtävän kertoa muille ja sinulle mitä he lukevat, mitä kirjoja, lehtiä jne ryhmä 2) mitä he katsovat televisiosta, ryhmä 3: minkälaista musiikkia kuuntelevat 4)millä sivuilla surffaavat netissä. Jotakin tällaista kevyettä alkuun mutta aiheesta... Mitä olet mieltä?

Lue lisää

niin olit alan opiskelija, voit varmaan yliopistolla suorittaa kasviksen opintoja.... eli ehkä työväenopistoa ei tarvita...

erityisopettaja kirjoitti:

Sinä "lukiolainen" Olin myyty vastauksestasi äikän kysymykseen, olet varsin kypsä ja fiksu ihminen noin nuoreksi. Hakeudu ihmeessä opetusalalle kun tiedostat jo nyt mikä on kaiken idea ja ydin. Olen itse n. 30v amisope.
Äikänopelle vinkiksi: Ole oppilaillesi 1.)eli ensisijaisesti: ihminen 2.) toiseksi: opettaja (ja kasvattaja samalla). Eli kohtele heitä hyvin ja inhimillisesti kuin asiakkaita ja ole oma itsesi. Ole huumorintajuinen jos se on persoonaasi ja heitä hauskaa juttua väliin. Sitä kautta saat kuin huomaamatta heidät tekemään töitä. (ja hauskinta, voit tavallaan olla rento ja heittää "tavaraa sisään takaovesta". Tarkoitan sitä että oppilaasi eivät huomaakaan kuinka paljon tehdään kuitenkin töitä. Älä esitä opettajaa, se on pahinta. Ole vain oma itsesi, sitä kautta sinusta tulee aito opettaja. Usko minua. Itse olen saanut olla suosikki niin peruskoulussa, aikuispuolella kuin nuorisoasteella. En esitä auktoriteettiä enkä ole tiukkis. Pitävät minusta kovasti ja sitä kautta ovat suhteellisen mukavia ja käyttäytyvät kauniisti tunnilla kun "eivät halua suututtaa noin mukavaa" Eli kohtelemalla hyvin saa kuitenkin samaa vastakaikua. Ei tarvitse nipottaa eikä vetää "kovaa kuria" ei edes ammattikoulussa.
Ole oma itsesi.....
vastaa mitä te kumpikin ajattelette tästä...
opettaja -71

Lue lisää

Kiitos. Itse olen tosiaan juuri lukion aloittanut 16-vuotias tyttö. Ensisijaisesti en tule hakemaan opetusalalle ainakaan kouluun, sillä tiedän jo mikä minusta tulee: pianisti. Olen kuitenkin hyvin kiinnostunut myös koulunkäynnistä, joten pianonsoiton ja soiton opettamisen lisäksi on täysin mahdollista, että päädyn kenties myös johonkin kouluun esim. kieltenopettajaksi. Kielet kiinnostavat erityisesti, äidinkieli mukaanluettuna.

Erityisopettaja on oikeassa siinä, että kun on oma itsensä, käyttää omaa huumoriaan ja on AITO, tulee opetustyylistä sellainen, josta oppilaatkin pitävät. Esimerkkinä voin sanoa, että entinen biologianopettajamme sai meidät kaikki innostumaan jopa eri maalajien raekoon opettelusta opettaessaan kaikki asiat niin persoonallisesti, hauskasti, napakasti, asiantuntevasti - meidän nuorten ajatusmaailman huomioonottaen!

Älä kuitenkaan yritä olla liian "kaveria" (tarkoitan teennäisesti) oppilaiden kanssa, sillä siitä oppilaat saattavat helposti ärsyyntyä. Ole siis oma itsesi (toistoa, toistoa...), arvosta oppilaita äläkä ylikorosta opettajan rooliasi, mutta ota tarvittaessa käyttöön se auktoriteetin valta, joka sinulla on - mikäli sinun koskaan tarvitsee, sillä kuten erityisopettaja sanoi: kun oppilaat pitävät opettajasta, he myös käyttäytyvät hyvin!

Niin ja siitä alusta... Jos pystyt kävelemään sisään ja esittelemään itsesi päättäväisesti, ja saat luontevasti heitettyä alkuun jonkun vitsinpoikasen, saat varmasti oppilaiden mielenkiinnon osaksesi. Juttele aluksi hieman oppilaiden kanssa, koeta tutustua luokkahenkeen ja saada selville minkälaisia ihmisiä siellä on. Tee selväksi mikä on homman nimi. Laita peliin persoonallisuutesi!

erityisopettaja kirjoitti:

Hei! Hakeudu opiskelemaan kasvatustieteen approa eli perusopintoja työväenopistoon tai mihin vain avoimeen yliopistoon. Auttavat sinua työssäsi ja lämpimästi suosittelen. Nykyisin on paljon verkkoopiskelumahdollisuuksia jne. Ota niistä selvää.
Neuvoja:
Jos mahdollista hanki äikänkirja itsellesi ennen tuntia. Katso siitä mitä pitäisi käsitellä ja mieti miten sen voisi esittää niin että oppilaasi oppivat esittämästäsi. Voisit kirjoituttaa taululta joitakin tärkeitä kielioppiasioita, kysellä oppilailtasi heidän kirjoitus/lukemisharrastuksistaan ja teettää tehtäviä. Jaa aina tunnit niin että teette jotakin sinun johdollasi ja jotakin tekevät itsenäisesti tai ryhmissä. Olisiko ekaksi tunniksesi joku esiintymistehtävä??. Jos sinua jännittää, laita oppilaasi esiintymään.
Laita ryhmiin. 1. ryhmä: saa tehtävän kertoa muille ja sinulle mitä he lukevat, mitä kirjoja, lehtiä jne ryhmä 2) mitä he katsovat televisiosta, ryhmä 3: minkälaista musiikkia kuuntelevat 4)millä sivuilla surffaavat netissä. Jotakin tällaista kevyettä alkuun mutta aiheesta... Mitä olet mieltä?

Lue lisää

Olen jo opiskellut kasvatustiedettä, mutta ei sieltä kovin konkreettisia neuvoja saa. Kyllä uskon, että osaan olla oma itseni ja heittää hauskaakin juttua väliin sitten, kun se olen siihen hommaan tottunut eikä opettaminen enää jännitä. Minusta opettaminen tuntuu luontevalta ja neuvon ja kannustan mielelläni ilman aggressioita tai moralisointia. Useat kaverini ovatkin sanoneet minua opettajatyypiksi, ja yliopistolla esitelmiäni kiitellään selkeyden takia, joten kyllä minä opettaa mielestäni osaan. Kyse onkin nyt vain siitä ratkaisevasta alusta: miten sen oikeanlaisen hengen saa välitettyä juuri sillä hetkellä, kun eniten jännittää.

Aluksi on varmaan ihan luontevaa esitellä itsensä, pitää nimenhuuto tai vastaava ja tarkastaa läksyt, mikäli niitä on ollut. Sitten ajattelin havainnollistaa taululla jotain kielioppiasiaa, kirjoituttaa sitä vihkoon ja tehdä ehkä asiasta tehtäviä yhdessä. Onko hyvä alku? Kannattaako kuitenkin oman esittelyn ja nimenhuudon sekaan yrittää laittaa jo jotain vitsiä ja leppoisasti selitettyä asiaa siitä, mihin tätä äikkää nyt oikein tarvitsee, antaa lastenkin arvuutella ja vasta siiten siirtyä asiaan? Jos joku heti rupeaa mölisemään ja testaamaan uuttaa maikkaa, niin pitääkö se kuitata leppoisasti vitsillä vai aukoa päätään? Jos yritän olla kiva, huumorintajuinen ja oikeudenmukainen maikka, niin kuin luonteeni perusteella luontevasti olisin, niin sitten siis suhtaudun enemmän suvaitsevaisella huumorilinjalla myös näihin kuriasioihin?

En tiedä, onko esiintymistehtävä hyvä vai huono asia alkuun. Itseni kannalta kyllä, niin ei tarvitse olla esillä, mutta jotenkin se tuntuu vieraalta, kun ei omaan aikaan sellaista ollut. Voihan se olla ihan leppoisa alku, jolla ei luo tappohenkeä tunnille. Jotenkin sitä nyt hakee mallia vain omista yläastekokemuksista. No mutta kiitos vinkeistä!

millaista kirjoitti:

Olen jo opiskellut kasvatustiedettä, mutta ei sieltä kovin konkreettisia neuvoja saa. Kyllä uskon, että osaan olla oma itseni ja heittää hauskaakin juttua väliin sitten, kun se olen siihen hommaan tottunut eikä opettaminen enää jännitä. Minusta opettaminen tuntuu luontevalta ja neuvon ja kannustan mielelläni ilman aggressioita tai moralisointia. Useat kaverini ovatkin sanoneet minua opettajatyypiksi, ja yliopistolla esitelmiäni kiitellään selkeyden takia, joten kyllä minä opettaa mielestäni osaan. Kyse onkin nyt vain siitä ratkaisevasta alusta: miten sen oikeanlaisen hengen saa välitettyä juuri sillä hetkellä, kun eniten jännittää.

Aluksi on varmaan ihan luontevaa esitellä itsensä, pitää nimenhuuto tai vastaava ja tarkastaa läksyt, mikäli niitä on ollut. Sitten ajattelin havainnollistaa taululla jotain kielioppiasiaa, kirjoituttaa sitä vihkoon ja tehdä ehkä asiasta tehtäviä yhdessä. Onko hyvä alku? Kannattaako kuitenkin oman esittelyn ja nimenhuudon sekaan yrittää laittaa jo jotain vitsiä ja leppoisasti selitettyä asiaa siitä, mihin tätä äikkää nyt oikein tarvitsee, antaa lastenkin arvuutella ja vasta siiten siirtyä asiaan? Jos joku heti rupeaa mölisemään ja testaamaan uuttaa maikkaa, niin pitääkö se kuitata leppoisasti vitsillä vai aukoa päätään? Jos yritän olla kiva, huumorintajuinen ja oikeudenmukainen maikka, niin kuin luonteeni perusteella luontevasti olisin, niin sitten siis suhtaudun enemmän suvaitsevaisella huumorilinjalla myös näihin kuriasioihin?

En tiedä, onko esiintymistehtävä hyvä vai huono asia alkuun. Itseni kannalta kyllä, niin ei tarvitse olla esillä, mutta jotenkin se tuntuu vieraalta, kun ei omaan aikaan sellaista ollut. Voihan se olla ihan leppoisa alku, jolla ei luo tappohenkeä tunnille. Jotenkin sitä nyt hakee mallia vain omista yläastekokemuksista. No mutta kiitos vinkeistä!

Lue lisää

Menetät yöunesi jos mietit noin paljon. Ja varmaankin menee konseptit sekaisin jos suunnittelet kaikki noin tarkkaan. Vitsien ja heittojen pitää sopia tilanteeseen enkä ainakaan itse voi ajatellakaan että keksisisin niitä etukäteen. Neuvo: ole oma itsesi ja mene tilanteen mukaan ja tee parhaasi. That´s all...
Ole ihminen ja aito sinä,,, älä esitä "opettajaa" tai leiki "oikeata opettajaa"
Tsemppiä, sinä varmasti onnistut, olen siitä varma.. Laitahan viestiä miten meni

erityisopettaja kirjoitti:

Menetät yöunesi jos mietit noin paljon. Ja varmaankin menee konseptit sekaisin jos suunnittelet kaikki noin tarkkaan. Vitsien ja heittojen pitää sopia tilanteeseen enkä ainakaan itse voi ajatellakaan että keksisisin niitä etukäteen. Neuvo: ole oma itsesi ja mene tilanteen mukaan ja tee parhaasi. That´s all...
Ole ihminen ja aito sinä,,, älä esitä "opettajaa" tai leiki "oikeata opettajaa"
Tsemppiä, sinä varmasti onnistut, olen siitä varma.. Laitahan viestiä miten meni

Lue lisää

Ota niiltä heti luulot pois! Pienit pari karttakeppiä heti alkuun ja huudat kuin palosireeni, niin sinulla on mahdollisuus. Nykynuorilla ei ole kunniantuntoa eikä ystävällisyydellä pärjää niiden kanssa. Jos ne pitävät sinusta, niin et takuulla saa niitä oppimaan mitään. Mutta kun saat ne pelkäämään itseäsi, ne kyllä vihaavat sinua mutta oppivat sen pelon takia.

Sinun tehtäväsi opettajana ei ole olla niiden kaveri vaan saada ne oppimaan asiat, ja siihen et pysty jos ne eivät sinua pelkää niin paljon, että todella tekevät tehtävänsä ja lukevat kokeisiin.

Suosikkiopet eivät ikinä sa nykynuoria oppimaan mitään. Tämä koskee siis yläastetta, ala-asteella ja lukioissa tilanne on toinen, siellä voit olla oma itsesi ja kohdella niitä ihmisinä, mutta yläastelaiset ovat villipetoja, joita on kuritettava ja peloteltava, koska mitään ystävällisyyttä niiltä on turha odottaa, ja ne yrittävät vain löytää sinun heikon kohtasi johon voivat iskeä.

Opettaja kirjoitti:

Ota niiltä heti luulot pois! Pienit pari karttakeppiä heti alkuun ja huudat kuin palosireeni, niin sinulla on mahdollisuus. Nykynuorilla ei ole kunniantuntoa eikä ystävällisyydellä pärjää niiden kanssa. Jos ne pitävät sinusta, niin et takuulla saa niitä oppimaan mitään. Mutta kun saat ne pelkäämään itseäsi, ne kyllä vihaavat sinua mutta oppivat sen pelon takia.

Sinun tehtäväsi opettajana ei ole olla niiden kaveri vaan saada ne oppimaan asiat, ja siihen et pysty jos ne eivät sinua pelkää niin paljon, että todella tekevät tehtävänsä ja lukevat kokeisiin.

Suosikkiopet eivät ikinä sa nykynuoria oppimaan mitään. Tämä koskee siis yläastetta, ala-asteella ja lukioissa tilanne on toinen, siellä voit olla oma itsesi ja kohdella niitä ihmisinä, mutta yläastelaiset ovat villipetoja, joita on kuritettava ja peloteltava, koska mitään ystävällisyyttä niiltä on turha odottaa, ja ne yrittävät vain löytää sinun heikon kohtasi johon voivat iskeä.

Lue lisää

Ohhoh, olitkohan tosissasi... Jos olit, niin voivoi sanon minä. Mutta tuskin kukaan oikeasti voi ajatella noin...

lukiolainen kirjoitti:

Ohhoh, olitkohan tosissasi... Jos olit, niin voivoi sanon minä. Mutta tuskin kukaan oikeasti voi ajatella noin...

Koetahan itse opettaa yläasteelaisia. Kaikkesi teet niiden eteen, yökaudet valmistelet kalvoja ja hyviä harjoituksia, että saisit ne oppimaan kaiken tarpeellisen. Ja sitten ne huorittelee tunnilla, näyttää keskisormeaan kaikelle mitä ehdottaa niille, soittelee iltaisin häirikkösoittoja ja muuta sellaista. Ja kaikki vaan siksi että luulin kouluun tullessani, että ystävällisyydellä ja ymmärtämyksellä niiden kanssa pärjää. Ja paskat niiden kanssa mitään pärjää, jos niille on ystävällinen niin ne ajattelee, että ne on luokassa pomoja ja saa tehdä ja sanoa opettajalle mitä ikinä vaan haluavat.

Monet itkut niiden takia itkin, ja ystävällisesti yritin puhua niiden kanssa, vedota parempaan minään, mutta eipä auttanut. Olin aikaisemmin lukiossa, ja siellä ystävällinen käytös toimi, meillä oli todella hauskaa ja kaikki opiskeli tosissaan. Mutta kun olin vaan tuntiopettaja niin piti sieltä lähteä lopulta. Ekan yläasteen jälkeen sitten lopulta vaihdoin koulua ja aloin huutaa heti ensi tunnista kuin palotorvi, jaoin jälki-istuntoja ja hakkasin karttakeppejä palasiksi jos joku yrittikin vaan sanoa jotain. Nyt on tunneilla opiskelurauha, kaikki tekee töitä ja oppii kunnolla. Vittumaiseksi opeksi ne haukkuu takanapäin, mutta mitäs minä siitä, nyt maistuu työnteko ja oppilaat oppivat ne asiat jotka heidän kuuluukin oppia. Eikä ole tullut häiriköintiä kotiin, ei ole huoriteltu eikä haukuttu muutenkaan päin näköä.

Voi kuulostaa hullulta mutta yksi yläaste muutti näkemykseni siitä, millainen opettajan pitää juuri yläasteella olla. Kuten sanoin, nyt homma toimii, saan rauhassa työtäni tehdä ja tuloksetkin ovat hyvät.

Opettaja kirjoitti:

Koetahan itse opettaa yläasteelaisia. Kaikkesi teet niiden eteen, yökaudet valmistelet kalvoja ja hyviä harjoituksia, että saisit ne oppimaan kaiken tarpeellisen. Ja sitten ne huorittelee tunnilla, näyttää keskisormeaan kaikelle mitä ehdottaa niille, soittelee iltaisin häirikkösoittoja ja muuta sellaista. Ja kaikki vaan siksi että luulin kouluun tullessani, että ystävällisyydellä ja ymmärtämyksellä niiden kanssa pärjää. Ja paskat niiden kanssa mitään pärjää, jos niille on ystävällinen niin ne ajattelee, että ne on luokassa pomoja ja saa tehdä ja sanoa opettajalle mitä ikinä vaan haluavat.

Monet itkut niiden takia itkin, ja ystävällisesti yritin puhua niiden kanssa, vedota parempaan minään, mutta eipä auttanut. Olin aikaisemmin lukiossa, ja siellä ystävällinen käytös toimi, meillä oli todella hauskaa ja kaikki opiskeli tosissaan. Mutta kun olin vaan tuntiopettaja niin piti sieltä lähteä lopulta. Ekan yläasteen jälkeen sitten lopulta vaihdoin koulua ja aloin huutaa heti ensi tunnista kuin palotorvi, jaoin jälki-istuntoja ja hakkasin karttakeppejä palasiksi jos joku yrittikin vaan sanoa jotain. Nyt on tunneilla opiskelurauha, kaikki tekee töitä ja oppii kunnolla. Vittumaiseksi opeksi ne haukkuu takanapäin, mutta mitäs minä siitä, nyt maistuu työnteko ja oppilaat oppivat ne asiat jotka heidän kuuluukin oppia. Eikä ole tullut häiriköintiä kotiin, ei ole huoriteltu eikä haukuttu muutenkaan päin näköä.

Voi kuulostaa hullulta mutta yksi yläaste muutti näkemykseni siitä, millainen opettajan pitää juuri yläasteella olla. Kuten sanoin, nyt homma toimii, saan rauhassa työtäni tehdä ja tuloksetkin ovat hyvät.

Lue lisää

Olen pahoillani kaikesta, mitä olet joutunut kokemaan. Ehkä se yläaste, jota itse kävin, oli sittenkin normaalia rauhallisempi, kun siellä ei sentään noin järeitä otteita pitänyt opettajienkaan ottaa käyttöön. Kai kouluissa voi sittenkin olla niin paljon eroja.

Uskon, että tuollainen taktiikka todellakin toimii, sillä olen minäkin kaltaisiasi opettajia tavannut, mutta tiedä sitten pitääkö tuota systeemiä käyttää joka koulussa. Sitä on varmaan aika mahdotonta sanoa. Mieluummin luonnollisesti ottaisi ensin käyttöön hieman leppoisamman opetustyylin, mutta tämä on aika kaksipiippuinen juttu: jos se ei toimikaan, on peli jo menetetty, kuten Opettajankin tekstistä kävi ilmi. Kyllä voi olla vaikeaa...

Opettaja kirjoitti:

Ota niiltä heti luulot pois! Pienit pari karttakeppiä heti alkuun ja huudat kuin palosireeni, niin sinulla on mahdollisuus. Nykynuorilla ei ole kunniantuntoa eikä ystävällisyydellä pärjää niiden kanssa. Jos ne pitävät sinusta, niin et takuulla saa niitä oppimaan mitään. Mutta kun saat ne pelkäämään itseäsi, ne kyllä vihaavat sinua mutta oppivat sen pelon takia.

Sinun tehtäväsi opettajana ei ole olla niiden kaveri vaan saada ne oppimaan asiat, ja siihen et pysty jos ne eivät sinua pelkää niin paljon, että todella tekevät tehtävänsä ja lukevat kokeisiin.

Suosikkiopet eivät ikinä sa nykynuoria oppimaan mitään. Tämä koskee siis yläastetta, ala-asteella ja lukioissa tilanne on toinen, siellä voit olla oma itsesi ja kohdella niitä ihmisinä, mutta yläastelaiset ovat villipetoja, joita on kuritettava ja peloteltava, koska mitään ystävällisyyttä niiltä on turha odottaa, ja ne yrittävät vain löytää sinun heikon kohtasi johon voivat iskeä.

Lue lisää

Joo kivaa. Jotain tollaista oon sen pelännyt olevankin. En ehkä osaa ihan heti huutaa mutta pitää tosissaan koettaa, jos tilanne siltä näyttää. Taitaa olla niin, että jotkut harvat suosikkimaikkapersoonat ovat poikkeuksia, loppujen on tehtävä töitä joko luokan oppimisen tai oman ystävällisyytensä kanssa - kumpaa haluaaa tuloksena painottaa. Ymmärrän kyllä tuon, että opettaja haluaa kiitosta työstään nimenomaan sitä kautta, että oppilaat ovat oppineet asiat. Mitä ainetta opetat ja oletko ollut kauan alalla? Miten päädyit juuri opettajaksi?

millaista kirjoitti:

Joo kivaa. Jotain tollaista oon sen pelännyt olevankin. En ehkä osaa ihan heti huutaa mutta pitää tosissaan koettaa, jos tilanne siltä näyttää. Taitaa olla niin, että jotkut harvat suosikkimaikkapersoonat ovat poikkeuksia, loppujen on tehtävä töitä joko luokan oppimisen tai oman ystävällisyytensä kanssa - kumpaa haluaaa tuloksena painottaa. Ymmärrän kyllä tuon, että opettaja haluaa kiitosta työstään nimenomaan sitä kautta, että oppilaat ovat oppineet asiat. Mitä ainetta opetat ja oletko ollut kauan alalla? Miten päädyit juuri opettajaksi?

Lue lisää

Pakko olla ihan eri mieltä, vaikka kaikki tietysti tekevät tätä työtä vähän eri tavalla ja omalla persoonallaan. En silti ikinä neuvoisi sijaista "ottamaan luuloja pois": minusta siinä on riski hankkia itselleen todella surkeita työviikkoja.

Olen tehnyt töitä kaikilla kouluasteilla ja viimeiset kuusi vuotta yläkoulussa. En pelottele oppilaitani, eivätkä he vihaa minua. Kurin kanssa ei silti ole ongelmia: meillä on ihan hyvä työsuhde. Ansio ei tietenkään ole pelkästään minun, vaan myös koulun, jossa oppilaiden ja opettajien suhteet muutenkin ovat hyvällä tolalla ja ilmapiiri mukava. (Olen muuten töissä eräässä pahamaineisessa lähiössä, en missään "eliittikoulussa".)

Neuvoisin sinua suunnittelemaan opetuksesi tarkkaan. Mitä opetat? Osaatko asian itse? Mitä oppilaiden pitää oppia? Ryhmätyöt ja muut ovat kivoja: ei kukaan jaksa saarnata jatkuvasti eikä kukaan jaksa kuunnella saarnoja. (Paitsi jos luokka on sikalevoton, ei auta kuin kirjoituttaa kaikki vihkoon.) Sitten menet paikalle, yrität haistella ilmaa ja tehdä oikeita ratkaisuja.

Yksi neuvo: älä ota henkilökohtaisesti. Meni hyvin tai huonosti, kaikki riippuu paitsi sinusta, myös paljosta muusta. Sinä olet sijainen: ei sinulla voi olla vakituisen auktoriteettia. Toisaalta voit olla oppilaiden mielestä kivaa vaihtelua.

Toivottavasti sijaisuus menee kivasti! Kerrothan meille sitten, miltä tuntui?

Olen kyllä eri mieltä kirjoitti:

Pakko olla ihan eri mieltä, vaikka kaikki tietysti tekevät tätä työtä vähän eri tavalla ja omalla persoonallaan. En silti ikinä neuvoisi sijaista "ottamaan luuloja pois": minusta siinä on riski hankkia itselleen todella surkeita työviikkoja.

Olen tehnyt töitä kaikilla kouluasteilla ja viimeiset kuusi vuotta yläkoulussa. En pelottele oppilaitani, eivätkä he vihaa minua. Kurin kanssa ei silti ole ongelmia: meillä on ihan hyvä työsuhde. Ansio ei tietenkään ole pelkästään minun, vaan myös koulun, jossa oppilaiden ja opettajien suhteet muutenkin ovat hyvällä tolalla ja ilmapiiri mukava. (Olen muuten töissä eräässä pahamaineisessa lähiössä, en missään "eliittikoulussa".)

Neuvoisin sinua suunnittelemaan opetuksesi tarkkaan. Mitä opetat? Osaatko asian itse? Mitä oppilaiden pitää oppia? Ryhmätyöt ja muut ovat kivoja: ei kukaan jaksa saarnata jatkuvasti eikä kukaan jaksa kuunnella saarnoja. (Paitsi jos luokka on sikalevoton, ei auta kuin kirjoituttaa kaikki vihkoon.) Sitten menet paikalle, yrität haistella ilmaa ja tehdä oikeita ratkaisuja.

Yksi neuvo: älä ota henkilökohtaisesti. Meni hyvin tai huonosti, kaikki riippuu paitsi sinusta, myös paljosta muusta. Sinä olet sijainen: ei sinulla voi olla vakituisen auktoriteettia. Toisaalta voit olla oppilaiden mielestä kivaa vaihtelua.

Toivottavasti sijaisuus menee kivasti! Kerrothan meille sitten, miltä tuntui?

Lue lisää

Täällä nimimerkki Opettaja kehotti ottamaan luulot pois. Se on ihan toimiva menetelmä, jos tietää etukäteen oppilasjoukon olevan hänen kuvaamansa. Jos ei tiedä ja on ihan normaali ihminen, niin melkein kaikkien oppilaiden kanssa tulee toimeen ihan kuin muidenkin ihmisten kanssa. Mutta on totta, että on olemassa sellaisia kouluja ja luokkia, joissa on joku ns. kingi joka pilaa koko porukan, ja sellaiset on sitten peloteltava.

Jos et porukka etukäteen tiedä hankalaksi, niin kohtele heitä ihan ihmisinä kuten muitakin. Melkein aina tämä systeemi toimii. Mitään esipuheita ei tarvita, ei mitään oppilaiden kanssa tehtyjä selvittelyjä, suoraan vain asiaan. Marssit luokkaan ja alat opettaa kuin olisit sitä ikäsi tehnyt. Siitä se lähtee.

Mutta jos joudut tuollaiseen luokkaan josta nimimerkki Opettaja kertoi, niin hanki heti kun tilanteen huomaat itsellesi se kunnioitus, jota se porukka odottaa. Eli sitten otat ne luulot pois. Se on tehtävä heti kun tilanteen havaitsee, koska jos sen päästää luistamaan käsistään se kyllä luistaa yllättävän nopeasti.

Älä pelkää, samanlaisia nuoria ne ovat kuin itse samanikäinen nuori ollessasi. Todennäköisesti he haluavat sinun onnistuvan työssäsi.

Anna mennä vain ja ala opettaa rauhallisesti, tyynesti ja tosiaan kuin olisit ikäsi sitä tehnyt.

Vanha ope kirjoitti:

Täällä nimimerkki Opettaja kehotti ottamaan luulot pois. Se on ihan toimiva menetelmä, jos tietää etukäteen oppilasjoukon olevan hänen kuvaamansa. Jos ei tiedä ja on ihan normaali ihminen, niin melkein kaikkien oppilaiden kanssa tulee toimeen ihan kuin muidenkin ihmisten kanssa. Mutta on totta, että on olemassa sellaisia kouluja ja luokkia, joissa on joku ns. kingi joka pilaa koko porukan, ja sellaiset on sitten peloteltava.

Jos et porukka etukäteen tiedä hankalaksi, niin kohtele heitä ihan ihmisinä kuten muitakin. Melkein aina tämä systeemi toimii. Mitään esipuheita ei tarvita, ei mitään oppilaiden kanssa tehtyjä selvittelyjä, suoraan vain asiaan. Marssit luokkaan ja alat opettaa kuin olisit sitä ikäsi tehnyt. Siitä se lähtee.

Mutta jos joudut tuollaiseen luokkaan josta nimimerkki Opettaja kertoi, niin hanki heti kun tilanteen huomaat itsellesi se kunnioitus, jota se porukka odottaa. Eli sitten otat ne luulot pois. Se on tehtävä heti kun tilanteen havaitsee, koska jos sen päästää luistamaan käsistään se kyllä luistaa yllättävän nopeasti.

Älä pelkää, samanlaisia nuoria ne ovat kuin itse samanikäinen nuori ollessasi. Todennäköisesti he haluavat sinun onnistuvan työssäsi.

Anna mennä vain ja ala opettaa rauhallisesti, tyynesti ja tosiaan kuin olisit ikäsi sitä tehnyt.

Lue lisää

Sijaisuuteni tosin hieman siirtyi. Ei siksi, että olisin jänistänyt vaan siksi, ettei graduohjaajalleni sopinutkaan se, että olen kaikki viisi loppusyksyn gradupiirikertaa poissa. Luulin, että se olisi ollut vain ilmoitusluonteinen asia.

No keväällä menen varmasti heti sijaiseksi, jos vain saan paikan jostain, koska rahapulani on melkoinen, ja täytyyhän sitä työtä kokeilla, jotta tietää, onko sekin varteenotettava vaihtoehto valmistumisen jälkeen. Parissa koulussa olen jo reksin nimilistalla, että kutsuu sitten, kun tarvitaan. Kerron sitten kyllä, miten meni. Kiitoksia kaikille ohjeista! :)

millaista kirjoitti:

Sijaisuuteni tosin hieman siirtyi. Ei siksi, että olisin jänistänyt vaan siksi, ettei graduohjaajalleni sopinutkaan se, että olen kaikki viisi loppusyksyn gradupiirikertaa poissa. Luulin, että se olisi ollut vain ilmoitusluonteinen asia.

No keväällä menen varmasti heti sijaiseksi, jos vain saan paikan jostain, koska rahapulani on melkoinen, ja täytyyhän sitä työtä kokeilla, jotta tietää, onko sekin varteenotettava vaihtoehto valmistumisen jälkeen. Parissa koulussa olen jo reksin nimilistalla, että kutsuu sitten, kun tarvitaan. Kerron sitten kyllä, miten meni. Kiitoksia kaikille ohjeista! :)

Lue lisää

Tsemppiä tuleviin sijaisuuksiin!

Itse olen myös valmistumassa opettajaksi, ja tiedän kyllä tunteen, kun miettii, miten aloittaisi jonkun luokan kanssa työskentelyn. Olen monen monta kertaa miettinyt, mikä olisi järkevintä. Itse olen aika rauhallinen, joten tiedän, ettei mikään huutoruljanssiin lähtö ole oikea vaihtoehto. Mutta sitten voi pelottaa, kun valmistuneet opettajat varoittelevat, miten kuria pitää ensin olla enemmän, koska siitä on varaa löysätä, sen sijaan kurin lisäys on huomattavan paljon vaikeampaa. Ei tähän dilemmaan tosiaan auta muu kuin mennä sinne luokkaan sellaisena kuin on, mieluiten kuitenkaan piipittämättä, ja ottaa kokemus vastaan. Uskoisin että oikea tapa löytyy vasta kokemuksen myötä.

Varmasti vähän yli parikymppisen sijaisen ja oikean opettajan välillä on eroa auktoriteetissa. Itse olen ajatellut niin, että pitäisi käyttää oma nuoruus hyväksi, ei niin että antaisi oppilaiden hyppiä seinille miten tahansa, vaan siten, että ymmärtää kasvun vaikeudet ja on luotettavana tukena oppilaille. Sitten vielä se, että kukaan ei voi päättää olevansa unelmaopettaja ja erittäin pidetty. Aika näyttää sen, miten käy. Uskon, että tärkeintä on kuitenkin olla aikuinen, joka välittää siitä, miten nuorilla menee. Vaikkei itse olisikaan heitä paljon vanhempi.

Alkuvaiheessa opetustyössä on varmaan tärkeätä myös hyvä suunnittelu, koska se poistaa levottomuutta, joka syntyy siitä kun ei tiedetä, mitä on tulossa. Oletko muuten suorittanut auskultoinnin? Siinä saa jo jonkinlaista otetta opettamiseen, ja oppii myös tulemaan uusien ryhmien eteen ja esittelemään itsensä. Toisaalta normaalikoulujen oppilaat ovat niin tottuneita opetusharjoittelijoihin, että heillä on käynnissä aina oma arviointinsa auskuista...

Kyllä se ura siitä urkenee, pikku hiljaa.

Nimimerkille lukiolainen vielä, olen samaa mieltä että kirjoituksesi oli uskomattoman kypsää tekstiä. Yhtä hyvin voisit olla alalle monta vuotta opiskellut. Tuli oikein sellainen olo, että osaavatkohan ne kaikki lukiolaiset ajatella noin meidän ammatistamme! Mutta tuskinpa. Menestystä musiikin alalla, joka on varmasti myös vaativaa!

Opettaja kirjoitti:

Ota niiltä heti luulot pois! Pienit pari karttakeppiä heti alkuun ja huudat kuin palosireeni, niin sinulla on mahdollisuus. Nykynuorilla ei ole kunniantuntoa eikä ystävällisyydellä pärjää niiden kanssa. Jos ne pitävät sinusta, niin et takuulla saa niitä oppimaan mitään. Mutta kun saat ne pelkäämään itseäsi, ne kyllä vihaavat sinua mutta oppivat sen pelon takia.

Sinun tehtäväsi opettajana ei ole olla niiden kaveri vaan saada ne oppimaan asiat, ja siihen et pysty jos ne eivät sinua pelkää niin paljon, että todella tekevät tehtävänsä ja lukevat kokeisiin.

Suosikkiopet eivät ikinä sa nykynuoria oppimaan mitään. Tämä koskee siis yläastetta, ala-asteella ja lukioissa tilanne on toinen, siellä voit olla oma itsesi ja kohdella niitä ihmisinä, mutta yläastelaiset ovat villipetoja, joita on kuritettava ja peloteltava, koska mitään ystävällisyyttä niiltä on turha odottaa, ja ne yrittävät vain löytää sinun heikon kohtasi johon voivat iskeä.

Lue lisää

Toivottavasti tuo oli vitsi? Kukaan ei tule tuollaisen opettajan tunneille! Kamalaa puhetta.. Yläastelainenkin on ihminen..

No kiitoksia terveisistä ja hyvää joulua sinne oikeaan Pohjolaan! :)