Tässä kun nyt jonkun verran olen lukenut näitä tarinoita tältä palstalta, niin mieleen tuli väkisinkin kysymys; millaisten miesten kanssa te naiset oikein teette lapsia?
Lähestulkoon siis joka toinen viestiketju täällä on jotain "vedän kyllä ex-mieheni käräjille kun ei blaa blaa blaa.." tai "miksei ex-mies halua tavata lastaan..." tms tms.
Itsekin olen eronnut. Suhteesta jäi ihana 3v poika. Meillä on yhteishuoltajuus, muu ei tullut mieleenkään. Molemmat haluavat olla lapsen kanssa ihan yhtäpaljon, eikä kumpikaan halua lasta toiselta "omia tai riistää". Lapsi on vuorotellen meillä molemmilla. Jos toiselle tuleekin omalla vuorolla joku pakollinen meno (esim. työmatka tms), niin vuoroja pystytään hyvin vaihtamaan.
Tiedän, olen hyvin onnellisessa asemassa. Onhan niitä kaiken maailman hulttio äijiä, joita ei pätkän vertaa kiinnosta omat tenavat, saati sitten tenavien äiti. Mutta kysynkin, miksi ihmeessä tälläisten miesten kanssa joku lapsia hankkii? Tuskin kukaan puoli tuntemattoman kanssa alkaa perhettä perustaa, joten miehen luonne pitäisi kyllä tiedossa siis jo olla.
Näin kyselee utelias.
Lähestulkoon siis joka toinen viestiketju täällä on jotain "vedän kyllä ex-mieheni käräjille kun ei blaa blaa blaa.." tai "miksei ex-mies halua tavata lastaan..." tms tms.
Itsekin olen eronnut. Suhteesta jäi ihana 3v poika. Meillä on yhteishuoltajuus, muu ei tullut mieleenkään. Molemmat haluavat olla lapsen kanssa ihan yhtäpaljon, eikä kumpikaan halua lasta toiselta "omia tai riistää". Lapsi on vuorotellen meillä molemmilla. Jos toiselle tuleekin omalla vuorolla joku pakollinen meno (esim. työmatka tms), niin vuoroja pystytään hyvin vaihtamaan.
Tiedän, olen hyvin onnellisessa asemassa. Onhan niitä kaiken maailman hulttio äijiä, joita ei pätkän vertaa kiinnosta omat tenavat, saati sitten tenavien äiti. Mutta kysynkin, miksi ihmeessä tälläisten miesten kanssa joku lapsia hankkii? Tuskin kukaan puoli tuntemattoman kanssa alkaa perhettä perustaa, joten miehen luonne pitäisi kyllä tiedossa siis jo olla.
Näin kyselee utelias.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Seurustellaan, ollaan rakastuneita, mennään naimisiin, saadaan lapsia, elämä soljuu eteenpäin, kaikki on hyvin, sitten voi tapahtua odottamattomia käänteitä, esim. puoliso voi jäädä työttömäksi, masentua, yms. tulee ero, siitä rakastavasta puolisosta tulee eron jälkeen hirviö, kun elämä ei mennytkään niin kuin sen piti, hänen ex-puoliso on jaloillaan, tämän elämä jatkuu, mutta tämän toisen elämäntehtäväksi muodostuu ex-puolison elämän tuhoaminen, siinä saa sitten mennä lapset ja kaikki, kuhan vaan sillä toisella ei asiat ole hyvin, kun ei itselläkään ole.
Eli ei sen puolison tarvitse olla hirviö, silloin kun niitä lapsia "tehdään", sellaiseksi voi valitettavasti tulla, aikojen saatossa.
Ihmiset ovat erilaisia ja eroavat eri syistä ja ihminen muuttuu vuosien saatossa. Ehkäpä hyvä parisuhde ja hyvä mies muuttui ajankuluessa, mutta sellaisen voi ymmärtää vasta iäntuomalla asenteella tai kokemuksen kautta.
Ymmärrettävää, että ihmettelet asiaa, kun sinulla ei ole ongelmia huoltajuuden tai exäsi kanssa. Ole onnellinen siitä, mutta älä arvostele heitä, joilla ei ole yhtä hyvin asiat.
Miksi erositte, vaikka teillä synkkaa niin hyvin ja lapsikin on vielä noin pikkuinen? Miksi suhteenne ei kestänyt kuin muutaman vuoden harkitun raskauden jälkeen?
koko sanakin ärsyttää. mielestäni lapsilla tulee olla vain yksi koti, ja aikuiset siellä kodissa. kun yleensä mies lähtee, niin sanoo sen järkikin että ei lapset tarvi kahta paikkaa ja uusia aikuisia joiden välillä roikkua. mun miehellä on lapsia edellisestä liitosta joita ei tavata sen takia että meille on tulossa oma ensimmäinen lapsi, enkä ala vieraiden lasten kanssa leikkimään mitään kotia, parempi kun pysyvät vaan poissa jaloista. ja jos joku kysyy, miten uskallan tehdä lapsia hänen kanssaan, mitä jos me erotaan, niin vastaus on että lapset jää mulle niiden omaan kotiin ja kaikki on hyvin, koska sellasta asiaa ku uusperheys ei oo olemassakaan.
Onhan miehen lapset vielä hänen lapsiaan vaikka yhteisen saattekin! Ja lapsi kaipaa isäänsä!...Todella KYLMÄ suhtautuminen sinulla. Tukisit tapaamisia edes ja osoittaisit olevasi aikuinen! Ei uusi lapsi saa syrjä'yttää edellisiä eikä lapsia SAISI laittaa arvojärjestykseen!
sanoi jo tavatessamme että ex-vaimo lapsen halusi ja huoltakoot sitten itse. munkin mielestä jokainen hoitakoot jos on kerran pitäny hankkia. miehellä on tässä tapauksessa uusi perhe josta huolehtia.
Mutta kun kysymys ei ole aikuisten oikeuksista. Aikuiset kantakoon vastuunsa tekemisistään. Kysymys on vain ja ensisijaisesti ainoastaan lasten oikeuksista. Ja niihin kuuluu oikeus myös isään. Suo anteeksi tylyyteni, mutta eipä ole hääppöinen mies sinulla, jos ei lapsiaan halua tavata tai näiden elämään osallistua.
nämä miehesi hylkäämät lapset aikuistuttuaan seisovat kivääri kädessä ovenne takana ja lahtaavat teidät kaikki elettyään vuosikymmenet katkeruudessa sinua, isäänsä ja tätä uutta "parempaa" lasta kohtaan.
Voi sun syntymätön lapsiraukka, jos noin ajattelet.Miltähän susta tuntuis, kun muut ajattelis sun lapsesta tuolla tapaa sitten kun eroaisitte?Ja mitähän sun lapses ajattelis susta, jos tuollasta kertoisit siinä vaiheessa kun lapsi haluaisi isäänsä tavata?
Lapset on viattomia siitä että vanhemmat eroaa.Niiden etu on, jos ympärillä paljon aikuisia jotka välittää.Taitaa olla enemminkin noiden lasten onni kumminkin, kun sinä pysyt mahdollisimman kaukana niistä.
Itselleni niin omat kuin uuden liiton kautta tulleet lapset on samanarvoisia ja yhtä tärkeitä.
Tuollasia ajatteleva ei tarttis lapsia saada ollenkaan,ainakaan mun mielestä.
"uusperheisiin". Kun perhe hajoaa, se sitten hajoaa. Syystä tai toisesta. Itsekään en huolisi omaan kotiini mitään käenpoikasia. Tämä kuulostaa varmaan julmalta, mutta "vanhat lapset" eivät koskaan ole eikä tule olemaan "uudelle" vaimolle muuta kuin taakka. Vierasta lasta ei voi rakastaa, sanoipa kuka mitä tahansa.
Miehen pitää valita joko se entinen perhe tai sitten uusi. Kahta perhettä ei länsimaissa saa olla, eikä kukaan itseään kunnioittava nainen suostukaan tällaiseen luonnottomaan systeemiin.
Muslimit ja jotkut mormoonit ovat asia erikseen. Noissa uskonnoissa naisen asema on muutenkin ala-arvoinen.
...olen myös eronnut lapset jo 15 ja 17 vuotiaita. Erosimme pikkulapsivaiheessa. En ole koskaan vihannut exääni, enkä halunnut riitaa hänen kanssaan. Olenkin aina ihmetellyt, miten joku voi vihata lastensa isää, kuinka voi tehdä lapsia jonkun kanssa ja sitten vihata suunnattomasti. Kummallista.
Nyt näkee hedelmällisen tuloksen kun lapset jo isoja. Elämä ei voisi sujua paremmin! Kaikkien kannalta.
miehen kanssa mutta kun lapset kasvoivat mies muuttui. Niin varmaan minäkin. Mies löysi uuden ja hänestä tuli kylmä ja ivallinen. Ikinä en minä eikä lähipiirimme olisi uskonut miehen noin muuttuneen. Mistäs olisin sen silloin tiennyt?
ei voi olla ihmettelemättä erikoista ilmiötä. Eropareista mies on se, joka muuttuu huonompaan suuntaan?
Katsokaas naiset välillä peiliin ja tarkasti. Se ei niinkään ole peili joka vääristää vaan se peili siellä korvien välissä.
Itse olen eronnut enkä pahaa sanaa löydä sanottavaksi ex-miehestäni. Sensijaan nykyisen mieheni ex vaimo on sika, joka härskisti manipuloi perhettämme lapsensa kautta. Häiriköi minua parjaavilla viesteillä ja vonkaa miestäni vielä kuuden vuoden jälkeenkin lakanoidensa väliin. Ja kostaa lapselle ja hänen isälleen eri tavoin kun ei siinä onnistu.
Ettei vaan olis jäänyt ruusunpunaiset lasit päähän eron jälkeen? Miksi erosit jos miehestä ei ole pahaa sanottavaa? Ei mitään järkeä siis! Itse ymmärrän paremmin sen että erotaan kun ei yhteiselämästä mitään enää tule, mutta tuollainen eroaminen kun ei ole mitään vikaa, on järjetöntä.
Niin ja tottakai nykyisen miehesi exä on sika, hahhaahhaaa :) Voi jessus, katso tosiaankin peiliin!
Ihmettelen kovasti miksi täällä ihmetellään sitä, ettei exästä ole mitään pahaa sanottavaa. Haluaisin huomauttaa, että avioero tapahtuu aikuisten välisestä parisuhteesta, ja siihen on tietenkin olleet omat syynsä. Lasten vuoksi toista vanhempaa tulee siitä huolimatta kunnioittaa ja hänestä ajatella hyvää, siis siinä toisen vanhemman ominaisuudessa. Ei siinä pitäisi olla mitään kummallista, eikä näitä asioita saisi sekoittaa.
Lisään vielä, että parisuhteemme aikana, kun se oli mahdollista (asuin lasten kanssa samassa osoitteessa) olin kaikkiaan 21 kk hoitovapaalla kotona yhteisiä lapsiamme hoitamassa.
Olen itse eronnut reilut 2,5 vuotta sitten, olen kahden aivan ihanan lapsen isä. Eksä lähti perheen yhteisestä kodista jossa itse edelleen asun ja vei lapset vastoin tahtoani mukanaan, siitä alkaen hän on mustamaalannut ja vähätellyt asemaani yhteisten lastemme isänä kaikin mahdollisin tavoin (ja tarkoitan todellakin KAIKIN MAHDOLLISIN tavoin mitä tästä yhteiskunnasta löytyy). Eri oikeusasteissa ollaan riidelty heti erosta asti (hän laittoi haasteet yms. alulle), ja edelleen jatkuu. Lasten tapaamisten järjestymisessä on jatkuvia ongelmia, hänen näkemyksensä mukaan lasten ei tulisi tavata minua lainkaan. Mielestäni hän siis tekee juuri tuota asioiden (ex-parisuhteen ja vanhemmuuden) sekoittamista josta alussa varoittelin. Eksälläni oli uusi miesystävä (nykyinen aviomies) heti erosta alkaen, jonka eksäni koko ajan asettaa minun edelleni yhteisten lastemme elämässä ja jonka kanssa hän sittemmin muutti yhdessä yhteisten lastemme kanssa maan ääriin isän tapaamisten vaikeuttamiseksi jne. Myönnän että välillä joudun taistelemaan sitä vastaan etten katkeroituisi tällaisesta isän asemani mitätöimisestä. Mutta yhteisten lastemme äitinä kunnioitan häntä. Lapsillemme hän on paras mahdollinen äiti mitä maailmasta löytyy. Velvollisuuteni on näyttää tämä asia omalla toiminnallani myös lapsillemme.
Ihmettelen miten pitkää pinnaa sinukin tapauksessasi vaaditaan. Lastenne äiti ajamassa asiaa mitätöidäkseen sinun ja lastenne laillisen ja luonnollisen suhteen. Onkohan eksäsi oikein aikuinen ollenkaan. Uusi mies vain myötäilee ilman omaa (isän) näkemystä, lienee antanut päätäntävallan eksällesi lähes kaikessa. Eksäsi vallanhimo paistaa tuosta.
Niin no olenhan minäkin "onnekas" tavallaan. Minulla kolme lasta ja yksin olen niiden kans. Saan olla lasteni kans niin paljon kuin haluan.
Se nainen johon silloin rakastuin ei ole enää sama ihminen. Haluaisin todella että lapsilla on molemmat vanhemmat aina mukana elämässä. Ehkä ihmiset tuntevat toisensa mutta aika muuttaa molempia.
En tiedä mutta uskon että jokainen on mielestään valinnut hyvän äidin tai isän lapsilleen?
tai kymmenvuoden päässä ole samassa tilanteessa, eronnut ja voivottelemassa elareista ym? Muista sitten mitä kirjoitit. MIKSI HANKITTE LAPSIA HULTTIOMIESTEN KANSSA???
Viiden tai kymmenen vuoden päästä olen todellakin vieläkin eronnut. Elareista en voivottele, eikä voivottele ex-mieskään, koska niitä ei kumpikaan maksa puolin eikä toisin (tämä siis sovittu lastenvalvojan luona kirjallisesti). Yhteishuoltajuus on ja pysyy.
Ex-mieheni tunnen hyvin (muutenhan emme lasta koskaan olisi "hankkineetkaan"...). Vaikka hän on minulle katkera erosta, ei hän ole sitä koskaan lapseen purkanut - eihän se lapsen syy ole. Molemmat rakastamme lasta yli kaiken, toisiamme emme vain enää.