Mitä mieltä olette koulukodin säännöstä, että talon sisällä ei saa seurustella.Se on tietenkin sallittu ulkopuolella mutta ei talon sisällä.Lähestymiskielto paukahtaa heti toisiinsa, mikäli ilmenee seurusteluun viittaavaa. nuoria on noin 20kpl ja ikähaitari on 14-17v.
Vaikea tilanne koska nuoret tutustuvat toisiinsa siellä ja ihastuvat yms. Eikö kumminkin pitäisi opettaa siellä, että tunteita ei saa tukahduttaa.Ja eikö siellä pitäis antaa samanlainen malli kuin yhteiskunnassa muuten.Eihän seurustelu ole kieletty kouluissa,asuntoloissa ja muissa laitoksissa yms.
Ymmärrän kyllä sen, että yritetään pitää pojat ja tytöt erillään, että ei juosta asunnoissa yö myöhään yms. Mutta kasvatuksellisesti en oikein voi hyväksyä sitä, että eivät voi seurustella. Koska se on tärkeää nuorille ja opettaa, että paikalla ja "rakkaudella" ei ole estettä.
Eli seukkaus on sallittu muiden kanssa mutta ei niiden nuorten kanssa joidenka kanssa on tekemissä 24h.
No rakkaus on julmaa.
Vaikea tilanne koska nuoret tutustuvat toisiinsa siellä ja ihastuvat yms. Eikö kumminkin pitäisi opettaa siellä, että tunteita ei saa tukahduttaa.Ja eikö siellä pitäis antaa samanlainen malli kuin yhteiskunnassa muuten.Eihän seurustelu ole kieletty kouluissa,asuntoloissa ja muissa laitoksissa yms.
Ymmärrän kyllä sen, että yritetään pitää pojat ja tytöt erillään, että ei juosta asunnoissa yö myöhään yms. Mutta kasvatuksellisesti en oikein voi hyväksyä sitä, että eivät voi seurustella. Koska se on tärkeää nuorille ja opettaa, että paikalla ja "rakkaudella" ei ole estettä.
Eli seukkaus on sallittu muiden kanssa mutta ei niiden nuorten kanssa joidenka kanssa on tekemissä 24h.
No rakkaus on julmaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
rakkaus on julmaa!!
Se vaan faktaa että kun koulukotipoika 0 % itsetunnollaan ottaa ja rakastuu, niin bänksien tullessa (koulukotitytöt 15-v. ylöspäin löytävät hyvin nopeasti 20-30 "pojuja" uusiksi kavereiksi),vedetään vähintään ranteet auki!!
Tässä kun otamme vielä muut negatiiviset yhteisölliset asiat huomioon, niin ehdoton kielto on paikallaan. Anteeksi jos vastaus ei miellytä, mutta koulukodeissa ei suuria rakkaustarinoita synny!!
Et kyllä millään keinolla pysty estämään koulukotipojan rakastumista. On asia erikseen, ettei anneta seurustella. Rikot itse pojan itsetunnon sillä, että kiellät seurustelun.
Eihän kukaan mitään voi keneen rakastuu. Ei koulukotipoikakaan. Miksi rikkoa poika sen takia, että ihastus on samassa yksikössä asumassa. Bänksien varalta tietenkin iisakki jo etukäteen pitää valistaa poikaa, että se ei ole mikään maailman loppu ja pojalla on kokemus seurustelusta ja että seurusteluja tulee melkein jokaiselle ihmiselle useampia elämän varrella ja saamallaan kokemuksella on helpompi omansa sitten löytääkin. Jos se on sitten eka seurustelu koulukotityttö niin sitten on. Mutta useammat ihmiset seurustelevat ja saavat kokemusta ennen sen oikean löytymistä.
Valistus on paikallaan ja puhuminen toisen huomioonottamisesta ja sellaisesta asiaan kuuluvasta. Mutta ei taida iisakki-ressukalla olla pääomaa, josta jakaisi nuorille näissä asioissa. Älä kiusaa nuoria sen takia, että itse saatat olla jo kelo ja säädöt osaltasi historian kirjoissa, vai mikä mättää. Pitää elää nuorten vierellä, jos ei pysty niin menee perässä.
hieman lyhyehkö, enkä tuonut ilmi ymmärtämääni inhimillistä puolta. Asia on juuri niinkuin tuot sen ilmi, keskustelu on kaiken pohja.
Valitettavasti olen kuitenkin ollut tekemisissä tapausten kanssa, joissa mikään keskustelu ja ennakoiminen (lääkärit,psykologit, ohjaajat, opettajat, soskut jnejne)ei auta ja on päädytty siihen viimeiseen ratkaisuun!!
En kiusaa nuoria, heitä on kiusattu ihan tarpeeksi!!
jo vain saa, minäkin seukkasin perhekodissa pari vuotta mua nuoremman pojan kans ja saimme lapsenkin silloin yhdessä!
No minä asuin sitten lapsen syntymän jälkeen yksin poikani kaa ja sitten vietiin poikani pois multa, sain vain käydä katsomassa kerran kuussa 2 tuntia senjälkeen kun hän oli 8kk kun vietiin sijaiskotiin hänet multa!
Enkä ole saanut häntä takaisin viiden vuoden jälkeen, vaikka mulla on nyt mies ollut jo 3v ja tytär hänen kanssa!
erittäin hieno esimerkki mielettömästä läjästä inhimillistä kärsimystä, koska sai "seukata"!!
Toivottavsti tämä ei le provo!!
Teidän lapsenne otettiin siis pois..........toivottavasti hänen sijaisperheensä on hyvä! Älä satuta ensimmäistä lastasi yhtään enempää vaatimalla häntä takaisin vaikka tilanteenne siihen oikeuttaisikin. Hän on kärsinyt tasan tarkkaan tarpeeksi ja omaa täyden oikeuden tasapainoiseen elämään, ilman että "aikuiset" ryhtyvät hänestä riitelemään, mitä lapsen isä muuten tekee nyt!!
p.s. toivottavsti perhekotia, joka salli seurustelunne, ei ole enää!!!
Pidä huolta tyttärestäsi!!
sinulla ei ole omia lapsia!!
En tiedä poikani isästä mitään, enää, ei yhteyksiä vuosiin eli 2003 jälkeen!
Poikaani käyn katsomassa, yritin saada itselleni, ei onnistu, onneksi uuden mieheni kanssa saamme tyttäremme pitää, toivottavasti lopun elämäämme!
Ja ehkäpä joskus poikanikin, 18vuotiaana hyväksyisi minut viimein, en minä jaksanut silloin yksin hoitaa häntä, vaikka äiti yritti olla apunani!
Mutta olin 18v silloin, kypsymätön elämään,
koska olin sitä ennen viettänyt epämääräistä elämää, viinaa, ylenmäärin, huumeitakin joskus ym. sylistä syliin kiertoa, oli silloin...
vanhemmat eronneet, isällä nuorimmat veljeni, mun kaksi nuorempaa siskoa sijaisperheessä, minä en silloin missään, äidin luona kävin välillä, kaduilla ym. luuhasin, silloin, voi kauheaa...sitä elämää...
kyllä se perhekoti on olemassa ja "voi kait hyvin"!
Elämäni on tasapainoista nyt, toivon että jatkuisi loppuelämäni näin, olen ottanut opiksi, mieheni on tavallisen perheen kasvatti ja "luja ns. opettaessaan minua oiieaan elämänoloon"
kaikkea hyvää. On hienoa kuulla, että olet päässyt eroon entisestä "elämästäsi". Kun kerroit taustastasi, ymmärrän sen pahan olon, mikä sinulla nuorena oli. Sanoisin, että sinulla oli oikeus voida pahoin. Sinä olet siitä kuitenkin kutakuinkin päässyt yli ja asiat ovat nyt ok. Tietenkin ikävä ensimmäistä lastasi kohtaan on valtava, mutta asiat kannattaa hoitaa hyvin, koska näillä asioilla (huosta, päihteet tms.) on mahdollista periytyä. Olen valitettavasti nähnyt laitoslapsia, jo kolmannessa polvessa. Tsemppiä teille!!
että ei normaalia elämää voi missään laitoksessa kieltää mielestäni. Eikä ihmisen tunteita voi kieltää missään koko elämässä!
Ihastumisia tapahtuu niin laitoksessa kuin sen ulkopuolellakin ja eikös noissa 0-prosentin itsetuntotapauksissa ole hyvä, että eroon johtaneita kriisitilanteita päästään käsittelemään silloin kun nuori on sisällä laitoksessa. Ulkopuolisessa maailmassa hän olisi ehkä aivan yksin ja päätyisi kenties itsetuhoon, mutta laitoksessa hänelle saadaan apua. Vai saadaanko? Annetaanko siellä OIKEAA terapiaa ja henkistä kuntoutusta 0-itsetunnon omaaville lapsille ja nuorille?