Kertokaa miten teillä on päiväkotiin meneminen alkanut muksun kanssa? Meillä tyttö täyttää ihan kohta vuoden ja aloittaa päiväkodin. Äitinä minua ahdistaa se että lapseni itkisi ja tuntisi pelkäävänsä uusien ihmisten joukossa. Mitään neuvoja tarhaa alottavalle?? :)
Ahdistaa
Äiti-*
15986
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Tyttö aloitti päiväkodin 1,4v ja hyvin sopeutui sinne, mutta on aina ollut tosi sosiaalinen tapaus. Olet varmaan menossa lapsesi kanssa tutustumaan päiväkotiin ennen kuin hän jää sinne yksin? Meillä tuon tutustumisen aikana tyttö ei oikein halunnut leikkiä muiden kanssa kun muillakin vanhempia oli mukana, mutta sitten kun "yksin" pääsi tutustumaan muihin niin tilanne meni hyvin. Ei ole pahemmin itkenyt kun on hoitoon jäänyt. Itse näet sitten kun tutustutte ryhmään ja hoitajiin kuinka lapsesi suhtautuu siihen ja varmasti helpottaa lapsen jättäminen hoitoon. Hyvin se varmasti menee, älä ota liikaa stressiä tai itse jännitä turhaan ettei lapsi rupea sinun kautta jännittää myös.
Kannattaa kuunnella omaa sydäntään. Mikä lapsen kohtelussa tuntuu itsestä ahdistavalta sitä kannattaa välttää. Esim. jos joku sorkkii lastasi ja se tuntuu sinusta pahalta katsoa, niin estä se. Se on sinun oikeutesi ja velvollisuutesi. Luota omiin tuntemuksiisi, koska kukaan muu ei tiedä sinun lapsi parasta kuin oma äiti ja isä.
Tämä koskee myös päiväkodin asiantuntijoita, jotka tulevat sinua neuvomaan.
Niin meillä tehdäänkin kuunnellaan omia tuntemuksia ja katsotaan miten kaikki alkaa sujumaan :D
SORKKII?
Missä viiraa?
puoliinkaan sille tehtyihin kysymyksiin, hänel ei taida mennä hissi ihan sinne ylimpään kerrokseen asti. Heittelee ihmeellisiä kommentteja, eikä sitten enää pysty vastaamaan jos jotain kysytään.
Se, miten lapset suhtautuvat hoidon aloitukseen on hyvin yksilöllistä. Joku ei itke ollenkaan hoitoon jätettäessä, joku toinen itkee ensimmäisestä aamusta viimeiseen hoitopäivään asti ja kaikkea tältä välitä.
Kannattaa käydä tutustumassa päiväkotiin useaan otteeseen ja eri aikoihin (jos mahdollista), niin lapsi näkisi sekä sisä- että ulkotouhuja. Kolme kertaa voi tutustuessa jäädä syömään lounaan. Kannattaa tehdä tutustumista yhdessä ja pari kertaa lyhyitä aikoja, niin että lapsi jää hetkeksi ilman sinua sinne. Kun olette tutustumassa koita itse käyttäytyä mahdollisimman rauhallisesti ja rennosti, vaikka jännittäisikin, koska lapsi vaistoaa helposti vanhemman tuntemuksia.
Anna lapsen tututustua toisiin lapsiin, jos haluaa sekä tietysti aikuisiin ja leikkivälineisiin. Ja anna lapselle tilaa tutustumisiin, ettet koko ajan ole ihan lapsessa kiinni jos vaan lapsi näin haluaa. Voit itsekin jutella muille lapsille, näin lapsesi näkee ettei muissa lapsissa ole mitään pelottavaa.
Näillä tutustumiskäynneillä kannattaa käydä läpi mahdollisimman paljon käytännön asioita (nukkuminen, syöminen, tutti ja vaippa-asiat ym.) niin ei sitten ensimmäisenä hoitoaamuna tarvitse käyttää aikaa näihin, vaan saatte keskittyä toisistanne eroamiseen. Joissain päiväkodeissa on käytössä myös aloituskaavake, jonka vanhemmat täyttävät jo etukäteen, näin ei kaikkia asiota tarvitse muistaa yhdellä kertaa kertoa. Meillä on pienillä käytössä myös ns. kotikäynti ja omahoitaja. Omahoitaja käy tutustumassa lapseen ennnen hoidon aloitusta lapsen kotona. Ja on ensimmäsinä aamuina ottamassa lasta vastaan päiväkodilla.
Ja sitten kun hoito alkaa reippaasti vaan jätät lapsen hoitajalle pusujen ja halien jälkeen. Kannattaa lähteä paikalta, vaikka lapsi alkaisikin itkeä ja itsestäsi tuntuisi pahalta. Se, että jäät siihen soutamaan ja huopaamaan vain siirtää ja pitkittää eroa. Mahdollinen oma itku kannattaa yrittää siirtää oven ulkopuolelle, ettei lapsi pelästy tilannetta. Myöhemmin aamulla voit vaikka soittaa hoitopaikkaan ja kysyä miten on mennyt.
Kyllä se hyvin lähtee käyntiin.
"
Ja sitten kun hoito alkaa reippaasti vaan jätät lapsen hoitajalle pusujen ja halien jälkeen. Kannattaa lähteä paikalta, vaikka lapsi alkaisikin itkeä ja itsestäsi tuntuisi pahalta. Se, että jäät siihen soutamaan ja huopaamaan vain siirtää ja pitkittää eroa. Mahdollinen oma itku kannattaa yrittää siirtää oven ulkopuolelle, ettei lapsi pelästy tilannetta. Myöhemmin aamulla voit vaikka soittaa hoitopaikkaan ja kysyä miten on mennyt.
"
Herää vaan kysymys että onko päiväkotihoito nyt todella kaiken tuon kärsimyksen väärtti?
kun pitää mollata päivähoitoa ja sen työntekijöitä? Miksi päivähoitohenkilöstö voi antaa täällä ohjeita? Eiköhän heillä ole enemmän kokemusta lasten hoidon aloituksesta kuin vanhemmilla, etenkin noista käytännön asioista. Jos et pidä päivähoidosta, ei sinun varmasti tarvitse sitä käyttää, mutta anna muiden sitä tarvitsevien sitä käyttää ja siitä keskustella, myös positiivisesti.
Vähän kuin teuraalle veisi. Minusta päiväkotiin ei pidä viedä noin pientä kun itkettää niin lasta kuin äitiäkin.
Kuule joskus on vähän pakko :D
Ja en veisi jos paikka olisi huono, tai muuten paha paikka. Meidän tytsy saa paljon kavereita ja tekemmistä päiväksi. Jos itkee aluksi se helpottuu kyllä kun paikat tulee tutuiksi :)
Tähän on EU:n komissiokin kiinnittänyt huomiota, että meillä tulonsiirrot ovat niin pielessä, että lapsiperheet eivät tule toimeen esim. yhden tulonsaajan palkalla, elleivät ole sitä vähäistä varakasta väkeä. Tähän auttaisi esim. yhteisverotus, mutta sitähän feministit eivät halua eikä vasemmisto. Mielestäni niille perheille, jotka haluavat, voisi suoda mahdollisuuden yhteisverotukseen ja ne taas jotka ei halua voisivat valita erillisverotuksen. Mutta eihän se käy, että kansalainen ihan itse voisi tietää, mikä hänelle on parasta.
Ikävää että sun on pakko viedä taaperosi päiväkotiin, eikä kyseessä ole oma valintasi. Teitä on paljon.
itku sekä 5 vuotiaalta että eskarin aloittaneelta, kun ensimmäisiä päiviä päiväkotiin vietiin. Siihen asti olivat olleet kotona. Ja kyllä se oli itku lähellä äidilläkin. Ei se itku siis ole vain lapsen iästä kiinni. Ei toki paras paikka alle kolme vuotiaalle, mutta en nyt teuraalle vientiin rinnastaisi. Ollaan me vanhemmat tyytyväisiä, että jotkut haluavat hoitaa työkseen pienellä palkalla meidän lapsiamme työpäivämme ajan.
Mitä te siellä päiväkodissa teette sille äitinsä perään parkuvalle taaperolle ekana päivänä.
pumpulissa, äidin tississä roikkuen täysi-ikään asti, sitten ois mammat tyytyväisiä.
Näin meillä toimitaan:
Meillä toteutetaan ns. eriyttämistä ja pienryhmiin jakoa jatkuvasti toiminnassa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki ryhmän lapset on jaettu pienryhmiin ja jokaisella pienryhmällä on yksi ns. omahoitaja. Tämä hoitaja siis vastaa oman pienryhmänsä toiminnasta ja varhaiskasvatuskeskusteluista vanhempien kanssa. Pääpiirteittäin suunnitelmat tehdään yhdessä tiimin kanssa, mutta yleensä niiden käytännön toteutus tapahtuu oman pienryhmän kanssa. Poikkeuksiakin toki tapahtuu monestakin syystä. Yleensä aikuisten henkilökohtaiset kiinnostukset ja lahjakkuudet ovat jakautuneet niin, että joku on kaikkein kiinnostunein vaikkapa musiikista ja on erityisen lahjakas sillä saralla. Tai kädentöistä tai liikunnasta. Tällöin saatetaan, jos jollakulla on visio jostain isommasta jutusta ja haluaa toteuttaa sen, antaa koko projekti hänen huolekseen. Näin hän ottaa pienryhmä kerrallaan (tai vain osan siitä) lapsia toimintatuokioon, jona aikana muut aikuiset vastaavat muista lapsista. Poikkeuksia tapahtuu myös henkilökunnan sairaus- ja vuosilomien takia.
Kun uusi lapsi aloittaa hoidossa, hänet on jo valmiiksi liitetty johonkin pienryhmään ja hänelle on nimetty ns. omahoitaja. Tämä omahoitaja on se, joka vastaanottaa lapsen vanhemmiltaan, ottaa hänet syliin, jos lapsi sitä kaipaa ja huolehtii hänestä pääasiassa ainakin muutaman ensimmäisen hoitopäivän aikana. Tämän takia pyritään tekemään vaikka työvuoromuutoksia, jotta tämä omahoitaja olisi mahdollisimman paljon läsnä silloin kun lapsikin on. Tarkoituksena on luoda turvallisuuden tunne ja kiintymys yhteen aikuiseen kerrallaan. Mielestäni tämä on erityisen tärkeää eteenkin pienten lasten kohdalla.
Varsinkin alussa pyrimme mahdollisuuksien mukaan järjestelemään hommat niin, että tämä yksi aikuinen saisi olla mahdollisimman paljon aloittavan lapsen kanssa. Tällöin joudumme luopumaan kaiketi kahvitauoistamme pariksi päiväksi tai olemaan ulkoilussa pitkään tms. Mutta teemme sen mielihyvin, jotta alku olisi pienelle helpompi ja rauhallisempi. Minä olen esim. erään lapsen kohdalla ollut kaksi viikkoa joka päivä nukkarissa lapsen vieressä, jotta hän nukkuisi. (Hän heräsi aluksi vähän väliä ja nukahti uudestaan vain minun silittelyihini).
Varsinkin parina ekana päivänä lapsi on pääasiassa sylissä ja aikuinen yrittää häntä rauhoitella jos hän itkee ja kiinnittää lapsen huomiota esim. kivoihin leluihin yms. Toisinaan rauhoittelu ei auta, ja silloin vain pidetään sylissä ja jutustellaan, lauleskellaan ja lorutellaan siinä samalla. Jos tarve vaatii, ottavat muut aikuiset muutkin pienryhmän lapset vastuulleen pariksi päiväksi, ja antavat yhdelle aikuiselle rauhan olla sen yhden ikävöivän lapsen kanssa. Lapsen ehdoilla ja hänen tarpeitaan kuulostellen pyritään menemään mahdollisimman paljon ensimmäisten hoitopäivien aikana.
Toivottavasti vastaukseni tyydytti sinua. Jollei niin vastaan mielelläni jatkokysymyksiin. Korostan myös, että tämä on meidän päiväkodin tapa, tosin sama tapa on erittäin monessa päiväkodissa kotikunnassani nykyään. Mielelläni kuulisin myös muiden päiväkotien toimintatavoista.