joo et oon kirjotellu joskus vuoden alus et teen itsarin pian.. ja nyt rupee tuntuu silt et siihen ei tarvii oottaa kauaa. mä oon ihan hirvee ihminen ja kaikki vihaa. en jaksa enää tätä jokapäivästä paskaa. tänäänkää en kehdannu naamaani näyttää koulussakaan. mä en tajuu miks en vie oo pystyny tekee itsarii, mut kyllä viltelen ja todella syviä. ja nyt inhoon itteeni enemmän ku puhun tääl, ei vittu mä oon säälittävä. siis jos nytte mietitte et kuin ni oon kirjottanu aikasemmi ni kirjotin nikillä Lost Soul..
vielä elossa
thelostsoul
71099
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
elämä nyt niin hirveää ole. Ota päivä kerrallaan. Ja jos nyt tuntuu pahalta, niin ei välttämättä enää kuukauden tai vuoden päästä. Jokaisella meistä on joskus vaikeaa. Ja jos et selviä yksin hae ihmeessä asiantuntijan apua.
Kaikki alko siitä ku tyttöystävä lähti toisen matkaan. Joskus tuntuu, että pää räjähtää sen takia, että minua kustiin linssii pidemmän aikaa. Nykyään vaan nyhjään kaupungilla, poltan ja ryyppään, koska se auttaa nollaamaan ajatuksia. En halua puhua asiasta vanhemmille, koska he eivät voi ymmärtää sitä, kuinka suuri asia tyttö oli minulle. Olen useasti ajatellut mennä psykologille, mutta tuntuu vain, että minun suruni on niin mitätön, että hänkin nauraisi sille.
Älä viitti nollata ajatuksia tolla tavalla. On parempiakin tapoja. Aloita vaikka uus harrastus tai mitä vaan millä saat jotain tekemistä ja mikä tuntuu mukavalta. Sun kannattais kertoo jollekkin noita sun juttujas. Vaikka sitten psykologille. Ainakin täällä päin nuorisopsykologisella poliklinikalla on tosi mukavaa porukkaa :) ei ne sulle naura. Suosittelen kyllä että ainakin mainittisit vanhemmilles. Ei tartte kertoo siitä tytöstä mut sanot vaa että sulla on paha olla ja haluisit puhua jollekkin ammattihenkilölle. Kyllä kaikki kääntyy vielä parhain päin.
psykologille paljon "pienemmästä" asiasta ja siitä on ollut ihan hyvin hyötyä, tälläkin hetkellä on käyntejä psykoligilla. Ei se niin hirveetä oo.
Itse olen jo aika iäkäs mutta oikeastaan sisimmältäni tuntuu että olen vasta poikanen. On vanheneminen toisaalta tuonut todella paljon muutoksia ajatteluuni. Yksi asia tässä tulee mieleeni tärkeimpänä. Ennen uskoin että pitää olla jotakin että on arvokas. Nyt taas olen sitä mieltä että arvo ei riipukaan mistään ihmisen ominaisuuksista tai tekemisistä, omistamisesta puhumattakaan. Se vain pitää itse hoksata ja voi sen jälkeen olla, käyttäytyä ja jopa tarvittaessa vaatia tasa-arvoa mikäli joku sen yrittää kyseenalaistaa. Vapaus on jokaisen ihmisoikeus jota ei kannata antaa pois.
asiat tajuaa vasta vähän vanhempana. Nuorena sitä jotenkin kuvittelee että koulutus ja omaisuus ovat itseisarvoja. Mutta ei ne ole. Kaikki me täällä eletään ja tallataan kukin omalla tavallaan. Jos jollakin on jotakin mitä sinulla ei ole, niin on myös taatusti toisinkin päin. Sinulla on jotakin mitä sillä toisella ei ole.
Pääasia että on itse onnellinen. Antaa muiden elää miten haluavat:D
Hauskaa kun nuorempana mietin aina että mitähn kaikki ajattelee,lukion jälkeen sitä että tarvii mennä yliopistoon kun kaikki muutkin,olenko tarpeekski arvokas jos en mene.
Nykyään en jaksa edes huomata ihmisiä aina. Menen omia polkuja ja yritän olla onnellinen.
Mutta kaikki nuo ahdistukset yms kuuluu aikuistumiseen. Joillekin se on rankempaa,mutta ei ikinä syy heittää henkeään. Tarvitsee käyttää ne voimavarana ne ongelmat vanhempana.
Kaikki ei sua vihaa.
Jos olisit pedofiililapsenrasikaaja niin silloin vihais mutta et ole.
Sä olet hyvä ihminen.
Et ole hirveä.
Täällä Suomessa on hyviä ammattiauttajia.
Tyyppejä, jotka on kouluttautuneet auttaa muita.
He on nähny jo kaiken.
Mitään pysyvää pahaa ei ole tapahtunut.
Tästä mennään vielä eteenpäin.
Voi olla että vanhempasi olivat samassa tilanteessa ollessaan nuoria.
Hekin auttavat ja ymmärtävät sinua.
Viel tulee se päivä kun oot Foundsoul.
Löydetty.