aiotte tehdä ennen kuin siirrytte 70 sivulle?
Itselläni on siihen aikaa runsaat 9 v,mutta suunnitelmia on:
-yritän laihduttaa 10 kg seuraavien vuosien aikana.
-aion antaa enemmän aikaa parisuhteeseeni,että 70-kymppisenä tuo läheisempi kanssakäyminen kumppanin kera olisi vitaalisempaa.
-en hauku sukulaisiani,olen huomannut tarvitsevani heitä enemmän ja enemmän kun ikää tulee.
-ja sitten,lopetan "Kauniitten ja Rohkeitten" katsomisen,koska en itse ole kumpaakaan.
-lapseni saavat jo tulla toimeen omillaan,eiköhän aikuiset pärjää.
Tästä lähdetään kohti uusia vuosikymmeniä.
Itselläni on siihen aikaa runsaat 9 v,mutta suunnitelmia on:
-yritän laihduttaa 10 kg seuraavien vuosien aikana.
-aion antaa enemmän aikaa parisuhteeseeni,että 70-kymppisenä tuo läheisempi kanssakäyminen kumppanin kera olisi vitaalisempaa.
-en hauku sukulaisiani,olen huomannut tarvitsevani heitä enemmän ja enemmän kun ikää tulee.
-ja sitten,lopetan "Kauniitten ja Rohkeitten" katsomisen,koska en itse ole kumpaakaan.
-lapseni saavat jo tulla toimeen omillaan,eiköhän aikuiset pärjää.
Tästä lähdetään kohti uusia vuosikymmeniä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuossa sinun luettelossa on sellaisia lupauksia ettei enemmästä väliä
En ole koskaan jaksottanut elämääni ikävuosien perusteella enkä aio aloittaakaan.
Samoin syntymäpäivien vietto.
Meillä ei ole omaa ansiotamme syntymäämme.
Miksi sitten juhlia.
Ainahan syitä ilonpitoon löytyy.
Hiljaista, joiltakin osin huomaamatonta muutostahan tämä elämäni on.
Elämänmuuosta koskevat päätökseni ole tehnyt muulla kuin ikäni perusteella.
Mikä tyyli sopii kenellekin!
Paras vaan elää päivä kerrallaan, ja tehdä se mitä haluaa.
Voihan olla ettei huomista olekaan.
Moni ehtii kuolla, kun elää sitku-elämää.
Jäi sitten kaikki tekemättä.
Haluan minä elää. Vuona 1999 joulukuussa sain tietää että joudun tutkimuksiin vakavasta sairaudesta. Leikkaus tehtiin vuoden viimeisinä päivinä. Onnistunut leikkaus ja hoidot takasivat elämän jatkumisen.
Mielessäni kävi tuolloin mitä jäisin kaipaamaan jos ei paranemista tule kohdalleni. Ei oikestaan muuta ollut kuin se etten saanut olla mummuna.
No nyt olen mummuu ja elän täysillä tätä päivää. Aloin kyllä hellittää turhaa pinnistelyä ja löysäillä pipoa. Minusta tuli enempi rouva Hulda huoleton. Osaa löytää iloa pienistä asioista eikä murehdi iän tuomia kolotuksia.
Joka kevät kun alan pyöräillä niin nautin siitä että pystyn ajelemaan. Olin onneksi joogannut 17vuotta ennen tuota sairastumista. Se auttoi suhtautumaan tuleviin vaikeuksiin.
Muistan kyllä nuo lääkärin tapaamiset ja omat ajatukset tuolta ajalta. Olen saanut elää pian kymmenen vuotta "terveenä" ilman mitään oireita. Uskallan elää omaa elämääni juuri niin kun se on minulle tarkoitettu elettäväksi. Sairauden myötä löysin oman polkuni.
Aion laihduttaa jälleen kerran 20 kiloa.
Joka vuosi olen sen aikonut tehdä. Jostakin syystä se ei vain ota onnistuakseen.
Aion tietystikin lopettaa,jälleen kerran,piipun polton. Nyt olen sentään oppinut sen,etten enää heitä piippujani menemään,aloittaessani piiputtelun lopettamisen.
Aloitan sen kymmenennen miljoonan kasaamisen. En tosin ole saanut vielä kasaan yhtään edellisistäkään miljoonista.
Aion todellakin alkaa elämään,ennen kuolemaani.
Lakkaan ehdottomasti kuuntelemasta vaimoni motkottamia, minua rajoittavia neuvoja ja lääkärini kieltoja.
Tähän saakka kaikki kivat,minulle mieluisat asiat,ovat nykyisellään joko vaimoni tai lääkärini kieltämien asioiden listalla.
Olen miettinyt että minkä hiton takia pitää yrittää jatkaa ilotonta elämää,jos se on täynnä kieltoja ja rajoituksia.
Minusta on nousemassa uusi kapinallisuus. Ennen kuolemaani sen varmaankin uskallan tehdä. Hurraa.
mitään, elän tätä hetkeä.
Aivan oikein! Elämässä poitää olla päämääriä vielä silloinkin, kun ikää tulee yli kuudenkympin.
Jotkut tyytyvät siihen, että tuhertavat vain nykypäivässä.
Tuosta luettelosta pari ensimmäistä kohtaa ovat hyvin puhuttelevia.
Minulla on yksinkertaisempaa: Yritän pysyä hengissä siihen asti. Valitettavasti se vaan ei taida onnistua, ei ainakaan kovin paljoa ole toivoa annettu.