Ruvettiin kaverin kanssa kinastelemaan hiihdon kuormittavuudesta erilaiset maastot huomioon ottaen.
Otetaanpa karkea esimerkki. Hiihtoniilo hiihtää talvessa 1500 km keskivaikeaksi luokitelluilla laduilla. Hiihtopekka hiihtää myöskin 1500 km, mutta helpoiksi luokitelluilla laduilla. Ajallisesti molemmat käyttävät suunnilleen saman määrän tunteja. Molemmat ovat fyysisesti aikalailla saman kuntoisia.
Kysymys kuuluu: kumpi kuormittuu enemmän hiihtäessä - helpon vai keskivaikean ladun hiihtäjä? Vai onko maaston tyypillä ylipäätään mitään merkitystä?
Otetaanpa karkea esimerkki. Hiihtoniilo hiihtää talvessa 1500 km keskivaikeaksi luokitelluilla laduilla. Hiihtopekka hiihtää myöskin 1500 km, mutta helpoiksi luokitelluilla laduilla. Ajallisesti molemmat käyttävät suunnilleen saman määrän tunteja. Molemmat ovat fyysisesti aikalailla saman kuntoisia.
Kysymys kuuluu: kumpi kuormittuu enemmän hiihtäessä - helpon vai keskivaikean ladun hiihtäjä? Vai onko maaston tyypillä ylipäätään mitään merkitystä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
sykemittaristahan kalorikulutuksen näkee. Keskivaikea on intervallia jossa syke välillä nousee VK alueelle ja sitten laskeen välillä PK:n alarajalle. tälläinen kuormittaa eniten ja nostaa myös kuntoa parhaiten.
käyttäen kysymys vaikutti turhalta.
Tarvitaanko nykyään sykemittaria tuon kysymyksen ratkaisemiseen?
jos pelkästään kuormittavuudesta puhutaan niin tuon Pekan pitäisi hiihtää kovempaa vauhtia että että saisi saman kuormituksen kuin tuo Niilo joka hiihtää vaikeammassa maastossa...eli jos menevät samaa vauhtia saman matkan,niin tottakai vaikeampi maasto kuormittaa enemmän...
samoin huonoilla luistamattomilla pitämättömillä suksilla kuormittuu enempi. painavampi kuluttaa enempi kaloreita. kun isomman on helmompi hiihtää kuin pienemmän ainakin luistelussa. perinteinen nostaa sykettä pitää korkeammalla tasasella enemmän kuin luistelu siksi että luistelusuksini luistavan aina paremmin ja siinä käytän enempi isoja lihaksia kun taas pertsaassa menen ojentajilla ja hartoilla pääasiassa. samoin ylämäkeen on pertsalla tykitettävä tiuhempaa jlloin syke kiihtyy.
eri olosuhteissa. Mäkinen maasto ja hidas alusta kuormittaa ja treenaa lihasvoimaa ja lihaskuntoa ja lihasten energiankäyttöä ja toinen ääripää nopea alusta ja tasainen treenaa hapenottokykyä, sydäntä ja verenkiertoa. Molemmantyyppistä treeniä tarvitaan.
että mäkinen ja vaikea maasto (hiihtäminen) ei treenaa hapenottoa?
Ja helppo maasto (hiihtäminen) trenaa hapenottoa.
Minun kroppa kyllä tarvii vaikeassa maastossa enemmän happea kuin helpossa. Ja hapenotokykyä
kehitetään vain sitä harjoittelemalla.
Tuo sun teoria on pahasti sukua sille nykyään paljon esitetylle väitteelle, että kovaksi juoksijaksi
tullaan juoksemalla harjoitukset hiljaa.
toimii toi mäkinen maasto..ja tietysti tasastakin tarvitaan..kesällä ja syksyllä käytän mäkireeniä paljon..ja kovia sellasia..sieltä saa aina sen potkun mitä sitten talvella tarvitsee!
ja omalla kohalla sitten talvella on intervalliluontoinen reeni sitä parasta harjottelua..sopii kuin nenä päähän!
kun treenataan. Palauttavat harjoitukset ovat asia erikseen ja niitäkin tarvitaan.