aamuyö kesäinen
istun hiljaisuutta
käteni hiuksissasi
silittäen kevyesti
miksi kesti kauan
sinut kohdata, valmis
olisin ollut, aiemmin
ihmisiän, kaksi, kolmekin
yö aurinkoinen, tuomineen
jää elämään, kieloineen
kasvamaan korkoa sinusta
sitten kun on luovuttava
siirtymään seuraavaan
elämään, talletuksena
odottamaan hetkeä oikeata,
ottoa, uudelleen kohdata
istun hiljaisuutta
käteni hiuksissasi
silittäen kevyesti
miksi kesti kauan
sinut kohdata, valmis
olisin ollut, aiemmin
ihmisiän, kaksi, kolmekin
yö aurinkoinen, tuomineen
jää elämään, kieloineen
kasvamaan korkoa sinusta
sitten kun on luovuttava
siirtymään seuraavaan
elämään, talletuksena
odottamaan hetkeä oikeata,
ottoa, uudelleen kohdata
Vastaukset 10
Vanhimmat
...oikea,se ikuinen rakkaus
saa sydämesi värisemään uskomattomasta
onnen tunteesta.
joskus vie aikoja kohdata
mutta silloin se vasta arvokkainta on
jalokiviaarre kummallakin
toistensa sydämissä
rakkaus suurin.
kyllä on suuri rakkaus elämässäsi
kun sydämesi tälläistä kauneutta synnyttää.
hyvä upea keltainen-toukokuu!!!!
.. sinulle. Ihminen kirjoittaa, mitä näkee sisimmällään. Eipä se sen kummallisempaa liene. Nätisti kirjoitit runosestani, kiitos vielä kerran. :)
elämän on talletusta
kasvattaa korkoa jatkolle
ohjaa huomiseen
rikkaampana kuin eilen
tässä oli ajatusta:)
.. ajatelmastasi Kaaru, ja runoni lukemisesta.:)
nätti runo.
Mutta miks miulle tuli niin surullinen olo?
.. puoli vuosisataa eläneenä alkaa ymmärtämään ajan rajallisuuden. Nykyihminen saattaa toki elää saman verran lisääkin, eipä silti. Kysynpä sinulta, josko selvisi miksi tuntuu surulliselta. Tuohan oli itseasiassa onnellinen runo tärkeästä ihmisestä, minun mielestäni.:)
rajallisuus on tiedossa, saman ikäisiä kun ollaan.
Monasti oon ollut arkkua kantamassa.
Miusta tuo oli surullinen runo.
Mutt miehän oonkii mie :))
.. oot sie, ja mie oon mie, kirjoitin; sitten kun on aika luopua. Enemmänkin minusta positiivinen, rakkauden säilyttäväkin. Sitäpaitsi se hetki oli tosi kaunis, josta runo sai alkunsa. Minusta jokainen päivä on lahja, josta täytyy yrittää iloita. En mihkään ole lähdössä, tuskin siekään olet. Enkä ole periksi antamassa, en alkuunkaan. Olenpa vaan hyväksynyt ihmiselon rajallisuuden, eipä sen ihmeellisempää. Rajallista, mutta rapsutuksen kera, tietenkin:)
on aikansa.....Mutta nyt on hyvä kun olet löytänyt, malta, malta älä vielä mieti elämää seuravaa, eletään ihan tätä päivää vaan. Aivan upea seesteinen tunnelma on runossas tässä, ystäväin.
.. toki, selvä se. Kyl sie miun ajatusmaailman tiedät.:) Tuo tarina kiipesi jostain syvemmältä ja piti kirjoittaa ulos. Niinkuin usein näiden juttujen kanssa käy. Kiitos sinulle ystäväni, kun luit ja kommentoit tämänkin tekeleeni.:)