Sopia puolison kanssa suullisesti erotilanteessa? Vai pitääkö aina olla kirjallisesti sovittu jonkun perheneuvojan kans?
Voikohan
huoltajuudesta
7556
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
että tapaamisista on sovittu suullisesti tai sovitaan erikseen tms. Mutta en suosittele!!! Ei ole millään tavalla lapsen edun mukaista. Itse tein näin aikoinaan ja isä käyttää tuota lausetta omiin tarkoituksiinsa härskisti hyväkseen. Soittaa aina viime hetkellä kun hänelle sopisi tapaaminen ja varmistaa että lapsi saa tietää (soittaa hänen puhelimeensa) jos olen kieltäytynyt (esim. ollaan suunniteltu reissu viikonlopuksi). Lapsi joutuu aina valintatilanteen eteen; menenkö isille (kun ei ikinä tiedä milloin isille seuraavaksi sopii, voi mennä muutama kuukausikin vai lähteäkkö suunnitellulle reissulle meidän kanssamme). Ja hän kiusallaan tekee tätä kun tietää meidän lähtevän jonnekin. Lapsellani tai minulla ei ole mitään sanomista näihin tapaamisiin. Hän vetoaa aina allekirjoitettuun sopimukseen että siellä lukee että tapaamiset sovitaan erikseen ja hän siis saa ilmoittaa silloin kun häntä huvittaa. Myös haku- ja palautusaikoihin hän soveltaa tätä. Ilmoittaa ympäripyöreän hakuajan ja palautusajan esim. joskus perjantai-illalla. Joten siinä sitten päivystät kotona koko illan ja lapsi kiemurtelee odottaessaan. Jos yrittää saada tarkempaa aikaa, hän suuttuu ja kertoo lapselle ettei tapaaminen sopinut äidille.
Tämä kettuilu voi toimia myös toisinpäin että äiti käyttää tuota lausetta hyväkseen ja paljon tapaamisia haluava isä joutuu "vonkaamaan" tapaamisia ja hyvä tekosyy on se, että sopimuksessa lukee "niin ja niin".
Jos haluat näin ympäripyöreän sopimuksen tehdä, laita sinne edes muutama kiinnekohta esim. että tapaamisia on esim. 4 yötä / kk ja että nouto ja palautusaika ilmoitetaan aina tarkasti. Vaikka nyt tuntuu että tuollaisen sopimuksen voisi tehdä, jokaisen elämäntilanne muuttuu ja sitten tuo sopimus ei olekaan enää hyvä ja sitä on hankala muuttaa.
En tiedä miten homma menee ihan lain mukaan, mutta suosittelen että teette homman kirjallisesti lastenvalvojan luona. Eipä tule sitten jälkikäteen puolin eikä toisin mitää ongelmia. Vaikka se saattaa nyt tuntua, että "ei meille mitään ongelmia tule koskaan lapsen hoidon kanssa" niin usko pois, tilanne voi olla ihan eri esim. 2 vuoden kuluttua. Onpa sitten ainakin kaikki virallisesti paperilla.
Nyt on voimat vaan niin vähissä tässä erotilantessa, etten millään jaksa lähteä mitään sopimaan ja allekirjoittamaan. Ajatuksetkin niin sekaisin, etten varmasti edes ymmärrä miten mikäkin pitäisi sopia. Tuntuu että lapsi esineellistetään tässä, kun kaikki pitää tunnin tarkkuudella sopia. Lapsi on jo 12v., joten mielestäni hän saisi itse päättää kumman luona milloinkin on.
Lapsella on huoltaja/huoltajat, jos ette tee uutta sopimusta, huolto pysyy ennallaan. Asumisesta tietysti kannattaisi tehdä sopimus, samoin elatuksesta. Jomman kumman luona kuitenkin pitää olla kirjoilla. Tämä vanhempi sitten saa lapsilisän ja uh-korotuksen. Mutta huoltajuutta ei todellakaan tarvitse/pidä eron takia muuttaa.
täytyy merkitä lähihuoltajaksi.
Teillä on joo valmiiksi jonkinlainen huoltajuusmuoto lapsen symtymän yhteyidessä tehty eikä se muutu miksikään ellei sitä lähdetä eriksen muuttamaan.
Lapsen tapaamisista ei ole mikään pakko tehdä mitään kirjallista tapaamissopimusta eikä varsinkaan yli 12v ikäisen ollessa kyseessä. Viestiä lukiessa tuli tunne, että sinulta oli mennyt tapaamis- ja huoltajuusasiat sekaisin. Lapsen elatus pitää sopia kirjallisesta ja sen vuoksi olisi hyvä sopia aika lastenvalvojalta.
ikäinen, tietysti tapaamis-sopimus voi olla vähän väljempi. Lienee side isään ja äitiin jo solmittu siinä määrin ettei kenellekään tule mieleen jättäytyä lapsen elämästä. Tehkää esim. ensimmäinen väljempi sopimus niin elatus- kuin tapaamissopimus vaikka ½ vuodeksi, jolloin sitä tarkistetaan. Silloin jo voimat paremmat ja molemmilla käsitys mitä ero toi tullessaan.
Yli 10 v. sitten eroneena, meillä ei ole kirjallisesti sovittuna mitään. Huoltajuus pysyi ennnallaan ja lapset tapaa isäänsä, säännöllisesti. Lapsilisät menee lasten tileille ja minä, että lasteni isä laitetaan tietty saman suuruinen summa lastemme tileille ja sielä sitten käyteteetään lapsiin tarpeen mukaan.
Me emme ole kokeneet tarpeelliseksi, kuorimittaa aikuisten lapsenvahtia, omiin lapsiimme liittyvissä asioissa. Heidän oikeudet riittävään hyviin vanhempiin ja elatukseen toteutuu, ilman, että on laaditty minuutti aikatauluja, kukin joustaa vuorollaan, kompromississähän kärsii kaikki.
Mitä tämä sitteen vaatii, molemminpuolista kunnioitusta, luottoa ja tilan antamista toisen vanhemmuudelle.
Vastuu ja velvollisuus on kuitenkin aina lasten omien vanhempien käsississä, kirjalliset sopimukset eivät ole tae mistään. Miten nämä sopimukset estää toista kiusaamasta toista.