Jäätynyt,

Kirjoja ihmisen matkasta länsimaisen ja itämaisen viisauden valossa!
www.eranova.fi

Minulla on ikävä niin, ilman sinua
niin tyhjää ja ajatukset sinuun puuroutuu.
Rakkaudestani olen nyt yksin puhuja,
toiveet, unelmat, ne minuun kaivautuu.

Itken nyt omia miehen kyyneliä, suren
sinua, niin paljon jätit minuun itsestäsi.
Koitan puhdistaa esiin miehekkyyden
siemeniä, Rakas, sinä jatka itsenäsi.

Puen itseni nyt mustaan ja asetan tyköni
haarniskaa, piiloudun kuoreni taa.
Kuivatan sieluni kuin surun pyykit narulla,
ripustan talun, mikä pettymysestä muistuttaa.

Kiusaan itseni loppuun, se vihan rypyt rakentaa,
kun on elon korjuu, rypyt vain voi tallentaa.
Niin on ikävä sinua, se kaiken muun haalistaa,
kuin mieletön odotan, tulet, ovi aukeaa.

Niin taistene itseni kanssa, sinä
oletko toivoa vai unelmaa.

http://www.youtube.com/watch?v=Plf-pxBXZH4


Kiitos runostasi.

Jotain Rakkaudesta aina
jää ja se jättää jälkensä.

Pitää vain kulua aikaa,
että se kaikki nousee esiin.

Että sen tuntee.

Ja suhteuttaa positiivisella
tavalla tunteisiinsa.

Ja jatkaa elämää.

Kirpeä, tuore ja
rehellinen runo.

Aitous tuntui minulle
tekstissäsi ja sydämesi
lyönnit.

Säkeet ja ajatuksesi
olivat yhtä ja hienoa
luettavaa.

Hyvä ja aito Runosi.