Musketti

http://fi.wikipedia.org/wiki/Musketti

Mustaruutiampujat ampuvat näillä "nokiruutipyssyillä".

http://www.ampumaurheiluliitto.fi/lajit/mustaruuti/

Minullakin on itse asiassa italialaisesta rakennussarjasta koottu ja viimeistelty Brown Bess-musketti. En vaan ole ampunut sillä ensimmäistäkään laukausta:-) Alkoi hirvittää se lyijyn määrä jonka sillä joutuisi ympärilleen syytämään:-)

http://www.davide-pedersoli.com/?item=ArmiCategoriaDettaglio&CategoriaId=235&lang=en

Muskettihan on rihlaton joten sitä ei yleensä nimitetä kivääriksi.

Kyllä musketit ainakin sataan metriin saakka aivan riittävän tehokkaita ovat. Silloin muskettien aikakaudella esim. 1700-luvun aikoihin tapahan oli sellainen että ampujat seisoivat rivissä vastatusten avoimella paikalla ja ampuivat vihollista niin nopeasti ja niin kauan kuin pystyivät. Kamalaa jälkeä tuli! Ampumatarkkuudella ei juurikaan ollut merkitystä, eikä pitkiin ampumamatkoihin yleensä pyritty.

Mustaruuti syttyy helposti kipinästä joten ruutisarvi on esim. messinkiä eikä rautaa josta tulee kipinöitä jos se vaikka putoaa maahan ja iskee kiveen. Kyllä se kohtuullisen turvallista touhua on kunhan toimitaan ajatuksen kanssa ja kurinalaisesti.

Mustaa ruutia voi piippuun pistää enemmän tai vähemmän, se ei ole niin nökön nuukaa turvallisuuden kannalta. Mustaruuti palaa hitaasti joten luoti ehtii piipusta ulos ennenkuin koko panos ehtii palaa jos ruutia on paljon.

Voihan ne vehkeet koristeellisiakin olla, mutta yleisesti ottaen mustaruutiammunta ei ole ihan niin siistiä puuhaa kuin savuttoman ruudin kanssa ampuminen.

Suuri osa mustaruudin palaessa syntyvistä aineista on kiinteitä aineita eikä kaasuja. Tämä näkyy ammuttaessa syntyvässä savupilvessä, mutta kiinteää tavaraa jää myös aseen piippuun. Aseen puhdistaminen ammunnan jälkeen onkin tärkeää.

Savutonta ruutia käyttävistä aseista olen kuullut sanottavan että niitä on enemmän pilattu puhdistamalla väärin kuin jättämällä puhdistamatta. Miten lienee mustaruutiaseiden kanssa? Ainakaan niitä ei kannata jättää puhdistamatta ammunnan jälkeen.

Uusavuttomille mustaruutiammunta suustaladattavilla aseilla ei sovellu, sillä se vaatii jonkin verran paneutumista asiaan ja näppäryyttä.

Itse olen jkv ampunut. (amerikassa laina-aseella) Paikallinen hemmo kuului klubiib jossa menivät kahdeksi viikoksi vuodessa piilukot mukanaan metsään asumaan , idealla että kaikki mukanaollut kama oli sitä davy-croket värmettä. Itseammutusta ja tehdystä majavannahkahatusta ja jalkineista lähtien. Ruoka metsästettiin näillä kuulapyssyillä ja laitettiin avonuotiolla. Mielnkiintoisen näköistä ja kyllä kaverit hyvin pärjäsivät sen kaksi viikkoa.
Ai niin se tussari. Piippuun tujautettiin isosta sarvesta ensin semmoinen kunnon pluraus ruutia, ei niin määrällä väliä, vähän sinnepäin ja kokemuksen mukaan. Tämän jälkeen melkein puolitoistasenttinen itsevalettu lyijykuula kierrettiin lakanasiivaleeseen (tiivisteeksi) ja pitkällä puutikulla juntattiin kiinni tuutiin ja lopuksi vielä pari iskua Kalikalla ( ei räjähtänyt ja tullut tikunsäleet sormille vaikka hieman epäilytti metodi). Sitten pyssy oikeaan asentoon ja pikkusarvesta hyvin pieni määrä nopeaa ja ohutta ruutia oikealle puolelle asetta piikiven iskukohtaan, joka vei tulen pienestä reijästä piipun sisään.
Sitten vain tähtäys ja liipaisimesta painaminen. Hetkeen ei tapahtunut mitään. Jos vieläkään ei tapahtunut mitään , viritettiin iskuri uudelleen ja siirrettiin piikiven paikkaa vieman, niin että raapaisee metallia paremmin ja tuottaa suuremman kipiunän. Normaalisti kuitenkin pienen hetken päästä poltti hieman kättä kun alkuruuti paloi kupista etusormen rystystä mustentaen ja melko pikaisesti tämän jälkeen jo kumahtikin kun kuula lähti.
Tarkkuus oli kohtuullinen. 50 metriltä normaalipahvitauluun semmoinen ämpärin pohjan kokoinen "kasa". Mutta reiät olivat mahtavia. Tavallisia 7,62 :sia menisi 4 yhtaikaa ko reiästä.
Tosin pitää muistaa jatkaa tähtäystä liipaisimen painamisen jälkeenkin jonkin aikaa ja varoa näppejään palamiselta. Oikealta ampuvalle ei muuta vaaraa mutta vasemmalta ampuva voisi polttaa naamansa.
Hauskaa hommaa kaikenkaikkiaan radalla, mutta oman kokemukseni perusteella en käyttäisi metsästysaseena, joka kuseinen piilukko tosin oli.

Vieläköhän täällä kukaan käy näitä lukemassa, kun viestit näkyvät olevan vuodelta 2009... No, joka tapauksessa ajattelin alkaa harrastaa mustaruutiammuntaa ja ostin hiljattain Tampereelta 0.45 mustaruuti- piilukkopistoolin. Taisinpa aloittaa lähes vaikeimmasta päästä harrastuksen! Ostin samasta liikkeestä käsin tehtyjä piikiven palasia, ne on sivusta katsoen kolmiomaisia ja, vaikka koetin laittaa nahkarukkasen palaa väliin, niin aina se piikivi kiilautui pois pitimestään. Pitänee seuraavaksi koettaa ohutta lyijylevyä... Kai näitä ongelmia alussa on muillakin ollut, joten olisin kiitollinen neuvoista. Ajattelin jo hieman hioakin kiveä, jos sitten pysyisi kohdallaan. Täällä meidän kulmilla en tunne yhtään mustaruutiampujaa, joten pitänee mennä vakoilemaan erilaisiin alan kilpailuihin. Ja, olisin kiitollinen infosta. Tähän osoitteeseen toivoisin neuvoja ja infoa: [email protected]