♥
miten helppoa
olisikaan luvata
rakastaa Sinua
myötä- ja vastoinkäymisten
aikana
kun rakkautemme
on on jaksanut elää
näiden myrskyisten
hetkien läpi
luettamuksella
odottaen niitä
hyviä päiviä
tänäkin aamuna
voin sanoa Sinulle
ne kaikkein tärkeimmät
ja arvokkaimmat sanani
rakastan Sinua
♥
miten helppoa
olisikaan luvata
rakastaa Sinua
myötä- ja vastoinkäymisten
aikana
kun rakkautemme
on on jaksanut elää
näiden myrskyisten
hetkien läpi
luettamuksella
odottaen niitä
hyviä päiviä
tänäkin aamuna
voin sanoa Sinulle
ne kaikkein tärkeimmät
ja arvokkaimmat sanani
rakastan Sinua
♥
Vastaukset 13
Vanhimmat
Myötä- ja vastamäessä
kuljetaan käsi-kädessä
luokses rakkauden retki
mielessä joka hetki
kaikki kauniit sanat
poissa vihat, manat
kaikki tahtois kuulla
tarvis mitään luulla.
..niinhän se on. Mukava vastausruno täällä, johon voisi vastata *nauraen*, koska kirjoittaminenkin on yksi keino siirtää vaivaavat ajatukset lopullisesti pois mielestä:
vaikka syönkin lihaa
en silti ketään vihaa
ihan turha kenekään luulla
että mätkäisen puulla
olenhan lauhkea kuin lammas
vaikka kivistäisi hammas
en osaa edes kiroilla
vastaan pehmeillä sanoilla
enkä varsinkaan manailla
tykkään vaan pussailla
enkä osaa kantaa kaunaa
vaan lämmitän rakkaudelle saunaa
tässä taas tälleen häärin
enkä tiedä teenkö oikein tai väärin
voi kun oisi meillä rauha maassa
saisi kelliä tunteessa onnekkaassa
Kiitos sinulle palautteestasi : )
Epäillä en saata
että kaivat maata
sieltä jalan alta
rakkaan eikä omalta
nuo vahvat kirosanat
tukkii lemmen hanat
eipä lempi juokse
tule onni luokse.
..edes rambo ei kiroile kotona. Joskus mietittiin tätää asiaa kahdestaan, kun häntä häiritsi muiden liiallinen kiroilu. Sanoin silloin, että kiroilu on mielikuvituksen köyhyyttä. Usein kuulee bussissa nuoria, joilla joka toinen sana on joku manailusana. Se kuulostaa tosi köyhältä. Jos nyt välttämättä haluaa torua toista, niin helposti löytyy kuvaavampia sanoja.
Rambo kyllä nykyisin manailee kaveriseurassa, koska pelästytti minut äskettäin autossa ja huomasi sitten kyllä pyytää anteeksi.
Jos toinen alkaa kiroilla minun päälleni niin kyllä pussaan hiljaiseksi. Ei voine väittää, etteikö minulta löydy mielikuvitusta hiljentämiskeinon keksimiseen.
♥
läppärini hajotessa
menetin puolessa
vuodessa tehdyt
runoni
enkä edes harmistunut
nehän ovat vain
sanoja paperilla
en ole menettänyt
niitä arvokkaita
pieniä yhteisiä
hetkiä kanssasi
hetkiä, jolloin
niitä luimme
sylikkäin
ne hetket säilyvät
katoamatta rakkaina
muistoina
elämäni
helminauhassa
♥
♥
täällä pikkuisessa
puisessa laatikossa
kolistelen itsekseni
ahdasta on kovin,
en pidä rajoitteista
ajatuksissani
en tainnut koskaan
kertoa sitä sinulle,
eikä se mitään muuta,
itsehän laatikkooni
sulkeuduin
välillä pelkään
että unohdat minut
tänne
sinä päivänä,
kun avaat kannen
ja vapautat minut
saat antaa ne
sakkosuukkoset
ja poimia tikut
pepustani
sillai hellästi
♥
♥
olemme tunteneet
toisemme suloisten
40000 kilometrin
ajan ilman törmäyksiä
puhumattakaan ajasta
ennen törmäystä
kilometrikaupalla
kaipausta lähelle,
naurun hihityksiä,
hellän lämpöisiä
hetkiä
ja sitä rakkauden
määrää, mitä on
kulutettu
eikä se ole
mihinkään
vähentynyt
tällä ihanalla
matkallamme
olen oppinut
luottamaan
Sinuun
olet istuutunut
minuun pysyvästi
♥
tälläisenä iltana
haluaisin kävellä
kanssasi pehmeällä
lumihangella
pöllytellä
puuterilunta
kilpaa kanssasi
antaa raikkaan
talvisen tuulen
puhaltaa poskipäät
punaisiksi
jos mulle tulee kylmä
niin sä ottaisit mut
kainaloon, nauraisit
silmiini ja mä oisin
ihan heikkona suhun
niinkuin aina
ja juteltais
hassuista naapureista,
jotka ei ymmärrä, että
meidänkin iässämme
voi nauttia elämästä
ja toistemme läheisyydestä
antaa niitten
kattella verhon raosta
ihan rauhassa
ja kuunnella
sitä söpöä ääntä
mikä syntyy, kun
pussata moiskautan
sua keskelle nenua
(kai se sentään on pyyhitty)
muodostivat kauniin kokonaisuuden. Mikä koheesio!
Mikä tunne. Lämpö hehkui kautta linjan. Mutta myötä- ja vastamäkiasioissa, tuo vastamäkeen käsi kädessä taaperrus, tandemiajosta puhumattakaan vasta tärkeää onkin:) Kannattaa harjoitella.
Viimeinen runo oli oikein kruunu, melkein tuli mieleen lapsuuden lumilinnassa lämmittelyt.
..se se vasta taitolaji onkin. Joskus on sitäkin joutunut tekemään. Vastamäkeä olen taapertanut kovasti ihan itsekseenkin. Vaan hauskempaahan se olisi käsi kädessä kaverin kanssa tehdä. Pahimpien esteiden yli kun kapuaa, alkaa naurattaa. Ja sehän herättää kummeksuntaa, jos itsekseen hihittelee.
Näitä runoja nyt tupsahti hiukan enemmän kun niitä aamulla hävisi jokunen.
Mietin vähän, kun nuo runot eivät ole kummoisia ja teidän kehunne ovat ylenpalttisia. onko tässä koira haudattuna vai jotakin taka-ajatuksia : )
Kiitos nyt ilahduttavasta palautteesta ja oikein hyvää yötä Naapurin kiltille ukille : )
Kävelisi siinä kaksi
tuntisi toisen armahaksi
alla luminen maa
täynnä lempeä, tunnelmaa
siinä sellainen pari
jolla ainainen vari
voi pussata nassua
viitata naapureille tassua.
..sanoisin, että minua kovasti palelee : )
Tassut on täällä jo levossa, ei ne enää jaksa helutella : )
Kiitos mukavasta runosta : )
♥
kirjoitin sinulle
kerran kalenterin
siihen oli jokaiselle
päivälle kirjoitettu
rakastan rakastan
se on polttomerkitty
pieneen sydämeeni
yhä vielä sinä
ihmettelet samaa
päivänselvää
asiaa
se oli totta eilen
se on totta tänään
ja se on huomennakin
totuus ei pala tulessa
♥