Hyvää huomenta, mielitietty.
Aamu antaa minun herätä valoonsa
jotta paremmin näkisin sinusta uneksia.
Laululinnutkin tuntevat sävelesi.
Hyvää päivää, valittuni.
Tunnen sydämesi lyönnit aikojen ja etäisyyksien taa.
Teet auringon levottomaksi,
jokainen valonsäde huutaa nimeäsi.
Hyvää iltaa, armaani.
Puun lehdet kahisevat kaipaustaan.
Annat hiustesi laskeutua vapaana ylleni,
hellit minua hämärällä.
Hyvää yötä, rakkaani.
Pimeys asettelee katseesi taivaan joka kulmaan.
Paina huulesi yön lasia vasten,
kuljeta minut turvaan uneni läpi.
Aamu antaa minun herätä valoonsa
jotta paremmin näkisin sinusta uneksia.
Laululinnutkin tuntevat sävelesi.
Hyvää päivää, valittuni.
Tunnen sydämesi lyönnit aikojen ja etäisyyksien taa.
Teet auringon levottomaksi,
jokainen valonsäde huutaa nimeäsi.
Hyvää iltaa, armaani.
Puun lehdet kahisevat kaipaustaan.
Annat hiustesi laskeutua vapaana ylleni,
hellit minua hämärällä.
Hyvää yötä, rakkaani.
Pimeys asettelee katseesi taivaan joka kulmaan.
Paina huulesi yön lasia vasten,
kuljeta minut turvaan uneni läpi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
.. on runosi, kuin korkea veisu ikään. Onnittelut, upea on tämäkin.:)
Kiitos! Vai korkea veisu... No, annoin itselleni luvan olla häpeilemättömän romanttinen. Idea sai sysäyksensä tuosta hyvänyön runosta. Onnellista oli tätä kirjoittaa, pieni sydän pakahtumaisillaan.
Mielestäni tämä runo on todella hyvä. Pidin erityisesti säkeistä:
"hellit minua hämärällä"
ja
"paina huulesi yön lasia vasten
kuljeta minut turvaan uneni läpi"
Kerppuli
Kiitos, Kerppulintu! Juuri noita "hämärällä hellimistä" ja "yön lasia" mietin tovin.. mistä ne nappasin, omasta päästäni toivottavasti. Joskus on niin, että jotkin asiat tuntuvat etäisesti tutuilta.
Mutta vapaana olin tätä tehdessä. En välittänyt, onko kliseistä vai ei, kunhan on minulle kaunista.
Jokainen sana.
Jokainen ajatus.
Tuntuu sisälläni.
Keinuttaa ajatuksiani.
Tuntuu mukavalta.
Keinua haaveissä.
Sukeltaa unelmiin.
On vielä toivoa.
Kiitos runostasi.
Sai ajatuset herkistymään ajatuksille.
Kiitos palautteesta. Joo, sanan voimaa ei pidä aliarvioida. Jonkun toisen kirjoittamasta tai sanomasta sanasta voi saada niin paljon. Mutta myös siitä rakentuu, jos saa jonkun sanan ulos itsestään.
Haaveissa keinuminen on tietyllä tavalla mukavaa myös silloin, kun toivoa ei ole. Tai oikeastaan se on jonkinlainen pelastusrengas, joka hieman viivyttää vääjäämätöntä uppoamista.
Mielenkiintoinen ajatus herää tuosta mahdottoman tekemisestä mahdolliseksi.. Ehkä se toivo löytyy sitä kautta, että puhdistaa mielensä kaikesta vanhasta.. Tuota pitää tuumata vielä.. Kiitos sinulle!
Elävöitit sen kauniisti :)
Kiitos! Kummallista tosiaan, millaista elämää itsestään löytää aika ajoin. Aivan kuin onnellinen hetki olisi humahtanut ohi, tai joku muu vieraan vallan agentti.
Yleensä olen pyrkinyt kylmästi analysoimaan onttoa tilaa ja sitä, miten lukuisilla eri tavoilla siihen on päädytty.
Mutta kauneutta löytyy niin monesta asiasta. Rakkaus tietenkin on se luontevin paikka hakea sitä.
Aivan kertakaikkisen mahtava runo!
Kiitos kehuista! Tavoitteena oli saada aikaan jotakin, jonka voi raapustaa taitellulle paperilapulle ja ojentaa punastellen unelmiensa kohteelle. Aivot narikkaan ja sydämelle suunvuoro.
...se jokin,näkymätön side-rakkaus.
todella hienoa tuntea rakkaansa noin-kaikessa.
melkein enemmän satua kuin runoa.
hyvä miekko!!!
Kiitos! Onnellisen hetken tavoittamistahan tuo satu on..
Tuli sellainen mielihalu, että olisi kiva kirjoittaa jotain, jonka toinen voisi laittaa vaikka päiväkirjansa väliin, ja joka pätisi kaikkina vuorokaudenaikoina. Jonka voi lukea uudestaan ja uudestaan. Ei mitään synkkää analysointia, vaan sellaista joka kunnioittaa yhdessä koettua hyvää.
Juttu on päättynyt. Oli mielenkiintoista kirjoittaa aivan kuin se vielä jatkuisi. Nykyhetken todellisuus tulee runossa kuitenkin paikka paikoin esiin - tosin toivoakseni kaipaus näyttäytyy tässä sellaisena positiivisena voimavarana. Totta on se, että toinen ihminen on läsnä koko päivän - 24 tuntia.
Toisaalta tätä runoa lukiessa voin itsekin kokea halutessani sellaisen tunteen, että tässä kuvataan vain hetkellistä eroa ja että kaipaus on molemminpuolista.
Ethän lopeta sanojasi.
Omin ne itselleni ja elän niistä.
Itse asiassa lopetin jo "Lopunaikoihin", kun tuntui että ei ole oikein mitään sanottavaa.. Kaikki tuntuu olevan saman kertausta, raskasta joskus kirjoittaa, voin kuvitella myös lukemisen raskauden.. Tuntui kuin olisin ollut jokin tyhjä kuori tai jääpuikko kirjaamassa havaintoja.. Vaikka onhan kaikessa tunnetta, liian paljon sanoihin puettavaksi..
Mutta uudet sanat voivat löytyä mistä vain.. Nyt luin tuon yhden runon, ja päässäni kuului "boing" - tuli tällainen aihe mieleen. En kirjoittanut enää kuin virkamies vain kuin rakkaalleen kirjoittava kolli.. Tuleeko niitä sanoja enää, varmaan tulee, ehkä ne eivät lopu koskaan.. Kun tunnetilatkin elävät, enkä todellakaan tiedä mitä ihmettä on tekeillä.. Mutta voin vain kirjoittaa siitä mitä tunnen, eli kaipuuta se varmaan on, tai sitä tapahtumien tarkastelua ulkopuolelta (Luoja paratkoon). Ei se nyt aina ilo itsellekään ole, mutta kirjoittaminen auttaa johonkin, jotenkin... En tiedä!
Mutta kiitos sanoistasi!
mieli muuttuu ja sanat muuttuvat.en voi muuta
sanoa.
Tämä nyt ehkä oli ainutkertainen kokeilu.. Ei aina jaksa synkistellä.. Tunteeni Häneen eivät koskaan muutu.. kai sitä sitten kirjoittaa eri näkövinkkeleistä: mustasukkaisuudesta, kaipuusta, ilosta... Vähän vaikea sanoa, mistä sitä itsensä kunakin hetkenä löytää. Kaikki on niin sekavaa. Se on tätä nykyajan menoa..
Otahan kynä käteen
ja raapusta omalla käsialallasi
tämä samainen
runo paperille ja ojenna
hänelle jolle olet sen kirjoittanut=)
Kaunis nimittäin on!
Kiitos! Pari muttaa vielä voitettavana.. Haluaisin kyllä tavata ja puhua.. Mutta syyt lienevät itsekkäitä, en tiedä onko mitään syytä ollenkaan.. muuten vaan.. En tiedä nykyistä elämäntilannettaan.. rakkausruno voi olla liian hyökkäävä.. Toisaalta tyhmä kai sitä säästäkään olisi puhua... Ehkä lähinnä kai mitä kuuluu..
Aloin runoilemaan saadakseni sanottua niitä asioita, joita en ehtinyt.. Ne tunteet voi puhua naapurin koiralle tai kirjoittaa tänne.. Pieni taka-ajatus: Hän on runouden ystävä...
Toisaalta runojen kirjoittaminenkin on aina ollut vähän kuin vieraalle maalle hyökkäämistä.. Ei minulla ehkä ole oikeutta sanoa näitä asioita..
jospa tämä ei nyt "tökkisi", äsken oli täyttä tuskaa saada tänne laitettua mitään:(
Huomenta mielitietty, Hyvää päivää valittuni, Hyvää iltaa armaani, Hyvää yötä rakkaani...onnellinen hän, joka kaiken huomion saa:)
Upeasti punoit tuon 24 tuntia...hyvä Miekko, se oli vain yksi vuorokausi, mutta kuitenkin...:)
Kiitos! Joo, ajatus oli että rakkaus kasvaa siinä päivän mittaan.. Loppu oli aluksi hieman intiimimpikin.. Mutta ei minulla ehkä ole oikeutta näihinkään sanoihin, saati muuhun, edes runossa.. Kyllä ne 24 tuntia voin omia ihan joka päivään :) En olisi halunnut otsikoida lainkaan - tuo 24 tuntia tuntui vähiten karmivimmalta vaihtoehdolta.
Mielessä Hän aina on.. Paradoksaalista kyllä, ajattelin runojen rustaamisen auttavan, että saisin selvyyttä asioihin... Sekavammaksi vain tuntui käyvän... Ihan tosissani alkuhuumassa luulin erästä toista henkilöä (oli niitä kai parikin) Häneksi, joku luuli minua erääksi toiseksi, joku toinen luuli olevansa Hän, minä luulin olevani joku toinen jne. Ei tämä ehkä mielenrauhan kannalta ole niitä välkyimpiä juttuja.. Mutta minkä mahtaa sille, että on romantikko!