http://www.suomenmaa.fi/artikkelit.php
Suomenmaa 23.01.2009
Keskusta - edistyksen vai seisahtuneisuuden lipunkantaja?
Onko Keskusta laiminlyönyt keskeisimmän menestyksensä ja olemassaolonsa oikeutuksen, edistyksellisyyden? Olemmeko keskittyneet hallitusvastuun myötä liiaksi asioiden hoitamiseen ja jättäneet tulevaisuustyön liian vähälle?
Keskusta ei voi olla, eikä se saa olla tuudittautunut siihen, että maan suurimman puolueen asema säilytetään poliittisella ja järjestöllisellä torjuntataistelulla. Nyt tarvitaan uutta otetta ja uutta tavoitteiden asettelua.
Keskustalla on runsaasti potentiaalista kannattajakuntaa, mutta on huomioitava se, ettei äänestäjäkunta tule enää pelkästään Keskustan perinteisistä viitekehyksistä.
Herätyksen mahdollisuus
Kuntavaalien tappio ja alavireiset gallupit tarjoavat Keskustalle mahdollisuuden herätykseen. Kysymys ei ole pelkästään normaalista kannatuksen kausivaihtelusta. Kysymys on myös pysähtyneestä Keskustan sisäisestä henkisestä tilasta ja kyvystä kohdata tulevaisuus.
Tilanne ei ole tullut yhtäkkiä eikä kaikille yllätyksenäkään. Nyt on jo helpompi nähdä sisäisen strategiatyön jääminen asioiden käytännön hoidon jalkoihin. Keskusta ei ole onnistunut löytämään sellaisia teemoja ja toimintatapoja, joilla turvattaisiin kannatuksen kasvu perinteisten kannatusalueiden ulkopuolella. Samaan aikaan yhteiskunnan rakenteiden muutos on syönyt äänipohjaa uskollisimpien keskuudessa myös vanhastaan vahvoilla alueilla.
Käytännön politiikka, siihen kuuluva taistelu vallasta ja media luovat ja vahvistavat mielikuvia. Tässä julkisuuskamppailussa Keskusta on tuomittu vanhoilliseksi, maaseudun ja sen eturyhmien häikäilemättömäksi puolueeksi. On tahoja, joiden mielestä Keskusta ei lainkaan kuulu nyky-Suomeen, ei ainakaan suurimpana puolueena. Julkisuuspelissä kokoomus on napsinut kannatustamme yhdeltä laidalta, ja perussuomalaiset toiselta.
On ehkä puolueen oma vika, että sen arvoja ei tunneta riittävästi. Keskusta syntyi pohjoismaiseen tapaan talonpoikaispuolueena. Maalaisliiton ensimmäiset ohjelmat olivat nimenomaan kansansivistyksen ja edistyksen ohjelmia. Tässä ne olivat hyvin lähellä nuorsuomalaisten liberaalia politiikkaa. Maalaisliiton kasvualusta oli tuolloin maaseudulla, työväenliikkeen ja vanhasuomalaisuuden välissä.
Keskustan tienä on ollut kansa ja kansalaisyhteiskunta, erotuksena vahvan valtion ja vahvojen taustayhteisöjen edustajista. Keskustalaisuus on Suomessa syntynyt, kansainvälisiä vaikutteita saanut, elämänkaraisemien ihmisten aatteellinen liike, ei unelmahöttöä eikä tuontitavaraa.
Ideologiat koetuksella
Entä nyt, Suomen Keskusta? Olemme siirtyneet jo jälkiteolliseen, vähäagraariseen Suomeen, mutta onko edistykselliselle arvoperustalle rakennettu kestävästi uutta?
Kansainvälinen finanssikriisi ja sitä seuraava talouden taantuma asettavat myös ideologiat koetukselle.
Luottokuplan puhkeaminen ja pankkien ajautuminen maailmalla valtioiden tuettaviksi on romahduttanut uskon markkinoiden kaikkivoipaisuuteen. Markkinatalous ei korjaakaan omia virheitään, ei valvo eikä ennakoi. Luottamuspulan aalto voi kaataa edestään kaiken.
Talouden ja samalla yhteiskuntapolitiikan kolmas tie ei ole nyt äärilaitojen uudistamisessa vaan keskitien soveltamisessa. Politiikan on määritettävä rajat, joiden sisällä markkinatalouden annetaan toimia. Samalla kun yksityinen omistus, kasvu, vaihdanta ja kansainvälinen työnjako soveltuvin osin hyväksytään talouden perustaksi, on huolehdittava alueellisen, sosiaalisen ja ekologisen kehityksen riittävästä tasapainosta. Keskustalainen arvopolitiikka korostaa sivistyksen, omaehtoisuuden ja yhteisvastuun merkitystä. Kun valtio tai markkinat eivät yksinään toimi, on kansalaisyhteiskunnan otettava vastuuta tulevaisuudestaan.
Arvoperustan pitää näkyä
Keskustan arvoperustan pitää näkyä myös käytännön politiikassa. Peruskivinä ovat edelleen ihmisyys ja sen edellytykset: pyrkimys ja velvoite edistää ihmisyyttä, sivistystä, ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Ihmisenä ja kansalaisena kasvaessamme meillä on oikeus ja velvollisuus kehittää ja sivistää itseämme työssä, opinnoissa ja harrasteissa. Keskustalaiseen yksilönvapauteen liittyy aina vastuu - vastuu itsestä sekä yhteisvastuu lähimmäisistä ja ympäristöstä. Luonnonvarojen kestävä käyttö, ylisukupolvinen ajattelu ja toimiva luontosuhde luovat edellytyksiä kestävälle talouskasvulle.
Eriarvoistuvassa Suomessa on tarve mahdollisuuksien tasa-arvon, kaikkien ihmisarvon, ahkeruuden ja omatoimisuuden sekä yhteisen huolenpidon korostamiselle. Keskustalla on tässä velvoittava tehtävä arvoperustansa uudelleen löytämisessä ja sen viestinnässä.
Keskustan strategian ja ohjelmaperusteisuuden etsintä osuu aikaan, jolloin myös edustuksellinen demokratia hakee uusia muotoja. Tämä näkyy alhaisena äänestysaktiivisuutena ja politiikan heikentyneenä uskottavuutena. Tilalle on noussut yhden asian liikkeitä, nettikeskustelua ja kuluttajakansalaisuutta. Politiikka ei ole kyennyt riittävästi reagoimaan ihmisten arvostusten ja käyttäytymisen muutokseen, eikä kansainvälistymiseen.
Tarvitaan osallistuvaa demokratiaa
Poliittisen puolueiden on kyettävä uudistumaan vastatakseen tähän muutokseen. Menestyäkseen puolueen on oltava tulevaisuuteen suuntautunut. Tarvitsemme osallistuvaa demokratiaa, jossa ihmisten näkemyksille ja mielipiteille annetaan arvoa myös vaalien välillä. Keskusta voisi toimia puolueena, jossa kansalaisaloitteet hyödynnetään aktiivisesti tai järjestetään sähköisiä kansanäänestyksiä. Kanssakäymiseen on löydettävä muitakin tapoja kuin vaalimateriaalin ja kahvin tarjoaminen marketin edustalla. Poliittisen toiminnan pitää olla ensisijaisesti muuta kuin järjestöbyrokratian pyörittämistä.
Olennaista on, että ihmiset kokisivat, että poliitikot kuuntelevat heitä ja reagoivat esitettyihin asioihin. Tässä mielessä pelkkä jääräpäinen nelivuotisen hallitusohjelman hivuttaminen alusta loppuun on liian puisevaa, vaikkakin politiikan arkea helpottavaa työtä. Ollaksemme vahvoja meidän on kyettävä reagoimaan muutoksiin ja samalla tarjottava ihmisille uskottavia näkymiä pitemmälle tulevaisuuteen. Tässäkin suhteessa Matti Vanhasen "Työtä Suomessa" on hyvä avaus, jolle keskustalaisten on yhdessä rakennettava lisää sisältöä.
Tämän kevään aikana puolueen strategiatyön myötä on saatava aikaan uusi asento. Keskusta tarvitsee nyt sekä poliittista että järjestöllistä uudistusta. Strategiatyön myötä on kirkastettava sekä puolueen arvot ja tavoitteet 2010-luvulle. Jos emme saa aikaiseksi riittäviä muutoksia tulevan kevään aikana, on edessämme uusia vaalitappiota. Niitä emme halua.
Antti Kaikkonen Timo Kaunisto Jari Leppä Mika Lintilä Juha Rehula Kimmo Tiilikainen
Suomenmaa - 2008. Lähde ja tekijä mainittava lainattaessa.
Suomenmaa 23.01.2009
Keskusta - edistyksen vai seisahtuneisuuden lipunkantaja?
Onko Keskusta laiminlyönyt keskeisimmän menestyksensä ja olemassaolonsa oikeutuksen, edistyksellisyyden? Olemmeko keskittyneet hallitusvastuun myötä liiaksi asioiden hoitamiseen ja jättäneet tulevaisuustyön liian vähälle?
Keskusta ei voi olla, eikä se saa olla tuudittautunut siihen, että maan suurimman puolueen asema säilytetään poliittisella ja järjestöllisellä torjuntataistelulla. Nyt tarvitaan uutta otetta ja uutta tavoitteiden asettelua.
Keskustalla on runsaasti potentiaalista kannattajakuntaa, mutta on huomioitava se, ettei äänestäjäkunta tule enää pelkästään Keskustan perinteisistä viitekehyksistä.
Herätyksen mahdollisuus
Kuntavaalien tappio ja alavireiset gallupit tarjoavat Keskustalle mahdollisuuden herätykseen. Kysymys ei ole pelkästään normaalista kannatuksen kausivaihtelusta. Kysymys on myös pysähtyneestä Keskustan sisäisestä henkisestä tilasta ja kyvystä kohdata tulevaisuus.
Tilanne ei ole tullut yhtäkkiä eikä kaikille yllätyksenäkään. Nyt on jo helpompi nähdä sisäisen strategiatyön jääminen asioiden käytännön hoidon jalkoihin. Keskusta ei ole onnistunut löytämään sellaisia teemoja ja toimintatapoja, joilla turvattaisiin kannatuksen kasvu perinteisten kannatusalueiden ulkopuolella. Samaan aikaan yhteiskunnan rakenteiden muutos on syönyt äänipohjaa uskollisimpien keskuudessa myös vanhastaan vahvoilla alueilla.
Käytännön politiikka, siihen kuuluva taistelu vallasta ja media luovat ja vahvistavat mielikuvia. Tässä julkisuuskamppailussa Keskusta on tuomittu vanhoilliseksi, maaseudun ja sen eturyhmien häikäilemättömäksi puolueeksi. On tahoja, joiden mielestä Keskusta ei lainkaan kuulu nyky-Suomeen, ei ainakaan suurimpana puolueena. Julkisuuspelissä kokoomus on napsinut kannatustamme yhdeltä laidalta, ja perussuomalaiset toiselta.
On ehkä puolueen oma vika, että sen arvoja ei tunneta riittävästi. Keskusta syntyi pohjoismaiseen tapaan talonpoikaispuolueena. Maalaisliiton ensimmäiset ohjelmat olivat nimenomaan kansansivistyksen ja edistyksen ohjelmia. Tässä ne olivat hyvin lähellä nuorsuomalaisten liberaalia politiikkaa. Maalaisliiton kasvualusta oli tuolloin maaseudulla, työväenliikkeen ja vanhasuomalaisuuden välissä.
Keskustan tienä on ollut kansa ja kansalaisyhteiskunta, erotuksena vahvan valtion ja vahvojen taustayhteisöjen edustajista. Keskustalaisuus on Suomessa syntynyt, kansainvälisiä vaikutteita saanut, elämänkaraisemien ihmisten aatteellinen liike, ei unelmahöttöä eikä tuontitavaraa.
Ideologiat koetuksella
Entä nyt, Suomen Keskusta? Olemme siirtyneet jo jälkiteolliseen, vähäagraariseen Suomeen, mutta onko edistykselliselle arvoperustalle rakennettu kestävästi uutta?
Kansainvälinen finanssikriisi ja sitä seuraava talouden taantuma asettavat myös ideologiat koetukselle.
Luottokuplan puhkeaminen ja pankkien ajautuminen maailmalla valtioiden tuettaviksi on romahduttanut uskon markkinoiden kaikkivoipaisuuteen. Markkinatalous ei korjaakaan omia virheitään, ei valvo eikä ennakoi. Luottamuspulan aalto voi kaataa edestään kaiken.
Talouden ja samalla yhteiskuntapolitiikan kolmas tie ei ole nyt äärilaitojen uudistamisessa vaan keskitien soveltamisessa. Politiikan on määritettävä rajat, joiden sisällä markkinatalouden annetaan toimia. Samalla kun yksityinen omistus, kasvu, vaihdanta ja kansainvälinen työnjako soveltuvin osin hyväksytään talouden perustaksi, on huolehdittava alueellisen, sosiaalisen ja ekologisen kehityksen riittävästä tasapainosta. Keskustalainen arvopolitiikka korostaa sivistyksen, omaehtoisuuden ja yhteisvastuun merkitystä. Kun valtio tai markkinat eivät yksinään toimi, on kansalaisyhteiskunnan otettava vastuuta tulevaisuudestaan.
Arvoperustan pitää näkyä
Keskustan arvoperustan pitää näkyä myös käytännön politiikassa. Peruskivinä ovat edelleen ihmisyys ja sen edellytykset: pyrkimys ja velvoite edistää ihmisyyttä, sivistystä, ihmisoikeuksia ja yhdenvertaisuutta. Ihmisenä ja kansalaisena kasvaessamme meillä on oikeus ja velvollisuus kehittää ja sivistää itseämme työssä, opinnoissa ja harrasteissa. Keskustalaiseen yksilönvapauteen liittyy aina vastuu - vastuu itsestä sekä yhteisvastuu lähimmäisistä ja ympäristöstä. Luonnonvarojen kestävä käyttö, ylisukupolvinen ajattelu ja toimiva luontosuhde luovat edellytyksiä kestävälle talouskasvulle.
Eriarvoistuvassa Suomessa on tarve mahdollisuuksien tasa-arvon, kaikkien ihmisarvon, ahkeruuden ja omatoimisuuden sekä yhteisen huolenpidon korostamiselle. Keskustalla on tässä velvoittava tehtävä arvoperustansa uudelleen löytämisessä ja sen viestinnässä.
Keskustan strategian ja ohjelmaperusteisuuden etsintä osuu aikaan, jolloin myös edustuksellinen demokratia hakee uusia muotoja. Tämä näkyy alhaisena äänestysaktiivisuutena ja politiikan heikentyneenä uskottavuutena. Tilalle on noussut yhden asian liikkeitä, nettikeskustelua ja kuluttajakansalaisuutta. Politiikka ei ole kyennyt riittävästi reagoimaan ihmisten arvostusten ja käyttäytymisen muutokseen, eikä kansainvälistymiseen.
Tarvitaan osallistuvaa demokratiaa
Poliittisen puolueiden on kyettävä uudistumaan vastatakseen tähän muutokseen. Menestyäkseen puolueen on oltava tulevaisuuteen suuntautunut. Tarvitsemme osallistuvaa demokratiaa, jossa ihmisten näkemyksille ja mielipiteille annetaan arvoa myös vaalien välillä. Keskusta voisi toimia puolueena, jossa kansalaisaloitteet hyödynnetään aktiivisesti tai järjestetään sähköisiä kansanäänestyksiä. Kanssakäymiseen on löydettävä muitakin tapoja kuin vaalimateriaalin ja kahvin tarjoaminen marketin edustalla. Poliittisen toiminnan pitää olla ensisijaisesti muuta kuin järjestöbyrokratian pyörittämistä.
Olennaista on, että ihmiset kokisivat, että poliitikot kuuntelevat heitä ja reagoivat esitettyihin asioihin. Tässä mielessä pelkkä jääräpäinen nelivuotisen hallitusohjelman hivuttaminen alusta loppuun on liian puisevaa, vaikkakin politiikan arkea helpottavaa työtä. Ollaksemme vahvoja meidän on kyettävä reagoimaan muutoksiin ja samalla tarjottava ihmisille uskottavia näkymiä pitemmälle tulevaisuuteen. Tässäkin suhteessa Matti Vanhasen "Työtä Suomessa" on hyvä avaus, jolle keskustalaisten on yhdessä rakennettava lisää sisältöä.
Tämän kevään aikana puolueen strategiatyön myötä on saatava aikaan uusi asento. Keskusta tarvitsee nyt sekä poliittista että järjestöllistä uudistusta. Strategiatyön myötä on kirkastettava sekä puolueen arvot ja tavoitteet 2010-luvulle. Jos emme saa aikaiseksi riittäviä muutoksia tulevan kevään aikana, on edessämme uusia vaalitappiota. Niitä emme halua.
Antti Kaikkonen Timo Kaunisto Jari Leppä Mika Lintilä Juha Rehula Kimmo Tiilikainen
Suomenmaa - 2008. Lähde ja tekijä mainittava lainattaessa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Edellä kirjoitettu on pelkkää asiaa alusta loppuun. Muistuttaisin kuitenkin, että se on nimenomaan poliittinen eliitti, joka on täysin vieraantunut näistä edellämainituista asioista. Poliittista eliittiä ohjaavat poliittiset realiteetit, jotka taas huolehtivat siitä, että mitään järkevää ei voi enää saada aikaan. Tässä maassa tärkeitä asioita ovat sukupuolisten vähemmistöjen oikeudet ja maahanmuuttajien paapomisen kaltaiset mediaseksikkäät asiat. Mitä tahansa tapahtuukin, niin säädetään muutama typerä laki ja asia on sillä hoidettu.
Koskas olet itse mihinkään s-postilla esitettyyn kysymykseen vastannut? et koskaan ainaskaan minun!
Jo aikoinaan, ollessasi Valkealassa oppipoikana kerto myyntimieheni tavoistasi,(liekö hyviä vai huonoja jääkööt mietittäväksesi, tämän lopussa olevan kun vastaisuudessa muistaa voi Kepu ehkä saada ääniä.
"Etlarista kopsattua:
"Siitäkin huolimatta keskusteluun annettava vastaus on pyrittävä antamaan sillä palstalla, jolla kysymyksetkin on esitetty tai ainakin kohdistettava keskustelupuheenvuorojen käyttäjille. Sitä paitsi jo vastattuihinkin kysymyksiin on jaksettava vastata yhä uudelleen. Kuntalaisten kysymyksiin vastaaminen on paitsi hyvää käytöstä myös julkisen viranomaisen laissa määritelty velvollisuus."
Esa Juurola"
Kaikenlaisia vuodatuksia voi lukea päivittäin
Suomenmaan sivuilta ,koska niitä esittää Lehtomäki tai Kääriäinen ja nyt tämä viisikko
kirjoittelee sellaisia totuuksia ,jotka ovat ol-
leet kaikkien lukutaitoisten tiedossa pitkän
aikaa.Tehkää jotakin rakentavaa ,ettekä ainoastaan
kertaa historiaa .Sitä minä ihmettelen,että Timo Kaunistokin on laittanut nimensä tuohon juttuun.
Jk.kopsaajalle:kirjoita sinäkin jotakin itse,ettei tarvitse sanomalehteä tälle palstalle
kopioida.
Sinne taas Rehulakin meni ns. töihin kun eduskunta lopetti monien viikkojen löhöilyn ja joululoman vaikka jo keväässä mennään.
Rehulakin kyllä tunnettuna pyrkyrinä selittää ja änkyttää asioita niin että sylki lentää mutta selvää kantaa ottamaan ja toimenpiteitä tekemään äijästä ei ole muuta kuin niissä asioissa joista itse hyötyy parhaiten.
Millähän työsuorituksiin perustuvilla tuloksilla nytkin koko pitkä joululoma Rehulalle maksettii suuri tili kotiin vaikka kansalaisten hyväksi koko aikana tuskin teki mitään. Hollolan kunnan asiatkin on sellaisessa jamassa että tilauksia siirretään ja lykätään, omaisuutta ja kiinteistöjä myydään, vanhukset, työttömät ja sairaat voi huonosti jne. mutta valtuuston puheenjohtajalle maksetaan kokouspalkkioidenkin lisäksi vielä erillistä vuosikorvausta ym. huveja?? Missä työn tulokset??
Meniköhän kunnanhallituspaikkojen jako oikeassa suhteessa siihen nähden mikä oli äänestyskäyttäymisessä kuntalaisten enemmistöperiaatteen mukainen tahdonilmaisu - no eipä mennyt ja syyt tunnetaan.
Jopas oli sanoma Suomenmaassa, jossa "Juntti" löpisee ihan muuta, mitä toimii kentällä. Missä se Kepun ihmisläheisyys näkyy,kunnallisvaaleissa se nähtiin miten kepu on epäluotettava. Paikkoja jaettiin sulle mulle tyyliin, kenenkä pärstämielytti.Ei arvostettu kuntalaisten antamia ääniä ja sitä joka ne äänet puolueenhyväksi toi. Että sillälailla,löpinät ja teot kun ei käy yksiin.Ei tälläistä miestä enään eduskuntaan -pellet omaan karsinaan leikkimään.
Noin juuri Rehula toimii politiikassa ja verrannollisesti sitten samoin käänteisesti täällä kotitanhuvilla. Kotonakin ollaan muka niin perheenisää mutta valiokuntamatkoilla ilmainen viina ja naiset kyllä maistuu. Miten oli Japanin geishan hurmiot. Mies on jopa nähty Hesan ns. venäläisessä miespalvelukaupungin osassakin, no ei ihme jaos kotoinen harvahammas ei aina kiinnosta.
Suorassa TV-lähetyksessä ke 11.3. jossa kepu pääministerin pää oli pölkyllä eläke-etu hölmöilyn vuoksi. Rehulakin käytti puheenvuoron, sanomatta käytännössä yhtään mitään, posket pullollaan ja teennäiseen tapaansa luki vain poliittista liturgiaa ja sitäkin huonolla artikuloinnilla. Meni kuitenkin möläyttämään SDP:n puheenjohtajan samomisista jotka eivät edes pitäneet paikkaansa, siis valetta! Voi, voi mitä käytöstä.
Arvokkaalla tavalla Jutta Urpilainen omassa puheenvuorossaan huomautti valehtelija Rehulaa siitä selvästi, ettei hän ole sellaista sanonut mitä kepu edustaja oli hänen sanomakseen omassa puheen vuorossaan sanonut. Selvästi ei keskenkasvuisen pojan klopin sanomiin sen enempää siinä yhteydessä enää puuttunut vaan jatkoi asiasta joka oli täysi-istunnon asialistalla.
Puheenjohtajankin olisi kyllä pitänyt huomauttaa ed. Rehulaa palturin puhumisesta. Toivottavasti eduskunnassakin on jo selvinnyt millainen lööperin puhuja ja kettu tämä rehu-edustaja on miehiään. Eihän sillä kotikunnassaankaan ole välit kunnossa edes oman puolueensa ryhmässä ja kohtelee siellä omaakin vaalikarjaansa miten sattuu.