Elämän kaikki värisävyt
hennoimmista voimakkaimpiin,
päivänkirkkaista, valoisista hetkistä
illan hyriseviin hämäriin
pastellinkeveistä haaveellisista
unikuvista
kuumiin, tulenpunaisena leiskuviin
tunteisiin,
elämänväkevistä, sykkivistä
kosketuksista
harmaisiin, värittömän
haalistuneisiin varjoihin,
onnellisista aurinkoisista päivistä
surun syvänmustiin yksinäisiin öihin
Kaikki valojen ja varjojen
vaihtelut näen kasvoissasi
vastaantulevissa
Tarinoissa, joita luen
uurteisilta kasvoiltasi
kämmeniesi työnkovettamista
viivoista,
slmiesi naurun rypyistä,
kumaraan painuneilta
hartioiltasi
ja kyyneleistä, joita vapisevin
käsin, vaiti pyyhit poskiltasi
Sinä kuljit aina suoraan
vastatuuleen
Et jäänyt surun laaksoihin,
et kaihtanut vaikeuksia,
lankeemisiakaan,
vaan aina nousit ylös yhä uudelleen
elämäsi pystysuoria, jyrkkiä
reunamia,
sillä enemmän kuin onnen
ruusujen vaaleanpunaista tuoksua,
sinä halusit
hengittää vapautta ja
tuntea itsesi voittamisen
ylpeää huumaa
Et paennut työn uuvuttavia kuormia,
etkä rakkauttakaan,
kun se tuli sinua vastaan
ja poltti kuumana suoniasi
Et kiertänyt surun mustia kuiluja
Nekin kuljit pohjia myöten
Kaiken otit vastaan,
mitä toi tullessaan se,
jota elämäksi kutsutaan,
kuin haasteen ainoan
Ja nyt näen sinun istuvan
etäisenä, kumaraisena hahmona
viimeisellä harjullasi
Syksyn ruska sydämessäsi
kuin pakenevan kesän hehku,
sen viimeinen ja syvin ikävä,
hyvästijättö nuoruuden leikeille
ja syvä katse menneeseen
Silmissäsi enää ikikevään kaipaus
ja talven kalvas huurre hiuksillasi
ennen syvää, valkeaa untasi
Elämän kaikki värit sieluusi
piirtyneinä
23.1.2009 Kerppuli
hennoimmista voimakkaimpiin,
päivänkirkkaista, valoisista hetkistä
illan hyriseviin hämäriin
pastellinkeveistä haaveellisista
unikuvista
kuumiin, tulenpunaisena leiskuviin
tunteisiin,
elämänväkevistä, sykkivistä
kosketuksista
harmaisiin, värittömän
haalistuneisiin varjoihin,
onnellisista aurinkoisista päivistä
surun syvänmustiin yksinäisiin öihin
Kaikki valojen ja varjojen
vaihtelut näen kasvoissasi
vastaantulevissa
Tarinoissa, joita luen
uurteisilta kasvoiltasi
kämmeniesi työnkovettamista
viivoista,
slmiesi naurun rypyistä,
kumaraan painuneilta
hartioiltasi
ja kyyneleistä, joita vapisevin
käsin, vaiti pyyhit poskiltasi
Sinä kuljit aina suoraan
vastatuuleen
Et jäänyt surun laaksoihin,
et kaihtanut vaikeuksia,
lankeemisiakaan,
vaan aina nousit ylös yhä uudelleen
elämäsi pystysuoria, jyrkkiä
reunamia,
sillä enemmän kuin onnen
ruusujen vaaleanpunaista tuoksua,
sinä halusit
hengittää vapautta ja
tuntea itsesi voittamisen
ylpeää huumaa
Et paennut työn uuvuttavia kuormia,
etkä rakkauttakaan,
kun se tuli sinua vastaan
ja poltti kuumana suoniasi
Et kiertänyt surun mustia kuiluja
Nekin kuljit pohjia myöten
Kaiken otit vastaan,
mitä toi tullessaan se,
jota elämäksi kutsutaan,
kuin haasteen ainoan
Ja nyt näen sinun istuvan
etäisenä, kumaraisena hahmona
viimeisellä harjullasi
Syksyn ruska sydämessäsi
kuin pakenevan kesän hehku,
sen viimeinen ja syvin ikävä,
hyvästijättö nuoruuden leikeille
ja syvä katse menneeseen
Silmissäsi enää ikikevään kaipaus
ja talven kalvas huurre hiuksillasi
ennen syvää, valkeaa untasi
Elämän kaikki värit sieluusi
piirtyneinä
23.1.2009 Kerppuli
Vastaukset 6
Vanhimmat
Upeaa!
Tyttö Sinä olet Taiteilija!
Hämmennyin hieman kommentistasi, mutta elämäntaiteilijoitahan me kaikki olemme...
Kerppuli
Erinomaisen Upea ja
koskettavakin runoteos.
Kiitos Kerppuli. :)
En tiedä, mitä sanoisin tässä ylistystulvassa. Mutta kiitos kommentistasi. Kerppuli
upea runo, niin paljon ilmaisuja joihin on niin
helppo unohtua - jokaisessa säkeessä jotain joka
sävähdyttää.
Ei voi kuin yhtyä muiden sanomisiin,
tämä runosi on taideteos !
Ehkä runoni maisema nousee työstä jota olen tehnyt, ja kerännyt lisäainesta ympäriltään ja omista ajatuksistani. Elämä on taideteos, ja oikeastaan jokaisen ihmisen kulkema polku on ainutlaatuinen taideteos. Minä vain koetin kuvata sitä, vaikkakin vajavaisesti.
Kerppuli