Monellako vielä lapsuuskavereita, ystävinä?
Tai nuoruus, työkaveruusystäviä?
Vai onko muuttuneet vuosien saatossa?
Jos on, pidättekö usein yhteyttä?
Minulla on yksi lapsuuskaveri, ja yksi työkaveri nuoruusvuosilta, joiden kanssa edelleen tapaamme.
Eläkeiässä saanut pari hyvää kaveria, harrastusten parissa.
Tai nuoruus, työkaveruusystäviä?
Vai onko muuttuneet vuosien saatossa?
Jos on, pidättekö usein yhteyttä?
Minulla on yksi lapsuuskaveri, ja yksi työkaveri nuoruusvuosilta, joiden kanssa edelleen tapaamme.
Eläkeiässä saanut pari hyvää kaveria, harrastusten parissa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tarttunut matkaan eri elämänvaiheista. Lapsuudesta ei ketään, keskikoulu- ja lukioajoilta pari. Eniten on opiskeluajoilta. Työtovereista ei jäänyt ketään, mutta yksi entinen naapuri on ystäväni. Nyt eläkeläisenä on tullut pari lisää. Miespuolisia ystäviä on sydänystävän lisäksi jäljellä yksi, toinen kuoli sunnuntaina. Yhden ystävän kanssa soittelemme vuoropäivin. Yleensä hoitelen muutenkin yhteydenpidon puhelimitse tai kirjeitse. Sähköpostia käytän harvoin. Ystävät ovat tärkeitä henkilöitä.
Osanottoni. Menetin myös syksyllä parhaan ystäväni. Varhaisilta nuoruusvuosilta asti yhtä pidettiin.
Meitä 40luvun ihmisiä tuntuu kuolinilmoituksissa olevan paljon, rivit harvenevat.
Ystävyys on arvokas asia, saamista ja antamista, jakamista tässä elämässa.
Jaksaa ne huonotkin ajat, ja saa iloita yhdessä hauskoista tapahtumista.
Lapsuuteni ajalta on kaksi ystävää, joiden kanssa olen jatkuvasti yhteydessä, soittelemme, tapaamme ja matkustelemme yhdessä.
1943 mainitsi, ettei työpaikoilta jäänyt ystäviä. Se on totta, että tosi harvoin työpaikalla syntyy ystävyyssuhde. Ja jos on jonkinlaista yhteydenpitoa ollut vapaa-aikana, niin viimeistään eläkkeelle lähtiessä se loppuu.
Minulla on kuitenkin ollut onni, että on jäänyt pari kolme hyvää tuttavaa ja yksi hyvä ystävä työajoilta. Hyvän päivän ja kuulemisen tuttavia on paljon, koska olen asunut jo 31 vuotta samalla paikkakunnalla.
Suhtaudun tähän ystävän poismenoon kuten eräät afrikkalaiset heimot eli iloitsen, kun hän pääsi pois. Tiesin hänen toiveensa : saisi nukkua pois kotona. Hänen toiveensa täyttyi. Mietin tässä, että luultavasti tiesin hänestä enemmän kuin kukaan muu, vaikka tunsimme vain kaksi vuotta. Luultavasti olin myös viimeinen henkilö, joka hänen luonaan kävi. Ehkä myös viimeinen, jonka kanssa hän puhui. Tuntuu oudolta, koska en edes lähiomaisteni kuolemaa ole seurannut näin läheltä. Mieheni kuoli liikenneonnettomuudessa.
Hienoa kun on paljon ystäviä. Ja nuo lapsuusystävät ovat suuri rikkaus.
Minulle jäi monista työsuhteista, vain tuo yksi, mutta hyvä että jäi juuri hän.
Samalla paikalla asuminen tuo lähipiiriin tuttavia, olen vaihtanut niin usein asuntoa, välillä maatakin, ettei ole syntynyt muuta kuin tervehdyksen vaihtoa.
Hyvä että olit olemassa, hänelle.
Ystäviksi joko tullaan tai ei. Eihän se katso sitä aikaa, joskus se vaan vähilläkin vuosilla on todellista ystävyyttä.
lapsuuden ystävä, pidämme yhteyttä muutaman kerran vuodessa, välimatkat on pitkät, joskus soitelemme, käymme jopa kylässä toisissamme.
Vanhuus varmaan on tullut, kun lapsuuden ystävät tuntuu läheisimmiltä, kuin entiset työkaverit,(yli 30v) vaikka hekin on hyviä ihania ihmisiä.Ilmeisesti se on luonnon laki, kun lapsuus aikaiset ihmiset alkaa tuntua läheisimmiltä.On hieman harmi, kun vanhana ihminen palaa mieluummin menneisyyteen. Herättää kysymyksiä minussa itsestäni, olenko tullut vanhaksi????
Emmeköhän ole sen ikäisiä, miltä itsestä tuntuu.
Suurin osa tuttavistani, kavereistani, ystävistäni, samoin itse, palaa nykyisin muistelemaan aikoja entisiä.
Meillähän on mitä muistella, niin hurjaa on tämä aikakausi elämässämme on ollut.
Myös nuoruus ja lapsuusajan ateriat ja maut ovat meille monille taas maistuvia.
Ystävät vuosien takaa, on kullan arvoisia.
Onko tv ja netti muodostunut "ystäväksi".
Aika karua, pahoinvointi yleistyy kaiken aikaa, ja yksinäisyys.
Onneksi on muutama ystävä, osa kulkenut alaluokilta asti mukana, osa opiskeluajoista. Pidämme yhteyttä, meilein, kortein, puhelimitse, ja tapaamisten muodossa.
UUden ystävän sain muutama vuosi sitten, tapaamme viikottain.