Hei !
Perheessämme on n.3,5 vuotias uros, joka on sairastunut epilepsiaan vuosi sitten marraskuussa. Ensimmäinen kohtaus oli rajun puoleinen,koirallamme oli tosi rajut kouristukset, vaahtoa tuli suusta, samoin pissa ja anaalisrauhasetkin tulivat alle. Kohtaus kesti n.10 min.kaksi päivää se oli omissa oloissaan, ja meistä tuntui siltä, kun sillä olisi ollut lihaskipuja, koska se oli kovin haluton mm. lenkkeilyyn. Seuraavan kohtaukseen kului aikaa 3 viikkoa, nyt kohtaus oli lyhyempi ja "laimeampi", kestäen muutaman minuutin. Olin ensimmäisestä kohtauksesta soittanut eläinlääkärille, ja silloin sanottiin, että seurataan tilannetta. Jälleen kohtaus muutaman viikon kuluttua, nyt taas oli kovempi kohtaus, tullen taas kaikki alle ja koiran kouristellessa kovasti, kesto taas pidempi. Päätimme eläinlääkärin kanssa, että aloitamme lääkityksen ja katselemme tilannetta. Kokeita otettiin ,ja näin aloitimme tammikuussa -03 Barbivet lääkityksen eli päiväannokseksi koirallemme tuli 4 tablettia. Kevät ja kesä sujui ilman kohtausia, tuntui kuin koiramme olisi voinut pitkästä aikaa hyvin, mitä nyt lukuunottamatta aamukankeutta, ja kömpelyyttä, mitä lääkitys on tuonut mukanaan, mutta muuten se voi hyvin, kunnes taas kaikki "romahti". Jälleen marraskuu ja kohtaukset ovat uusiutuneet, kohtaus jälleen raju ja nyt kaksjakoinen eli toinen kohtaus ei ehtinyt loppumaan, kun toinen tuli heti perään. Nyt kohtauset olivat muuttuneet laadultaan vakavimmiksi, mitä ne ei olleet aiemmin ollut. Koira teki taas kovasti töitä selvitäkseen siitä, luulimme jo että se ei selviä , mutta onneksi toisin kävi. Kahden viikon kuluttua jälleen, ja tilanne sama. Tässä sitten ajattelimme, että olisiko kenties kaamoksella ja pimeällä ajalla kenties mitään tekemistä, kun ottaa huomioon sen että koiramme oireet alkoivat just samaan aikaan viimevuonna kuin nyt, vaikkakin lääkitys on.Onko kellään kokemuksia samanlaisesta, vai onko tämä kenties meidän kuvitelmaa ? Tiedän itse hoitoalan ihmisenä, että ihmisillä tämä kaamos ja pimeys vaikuttaa kohtauksiin ja niiden määrään näin pimeän aikana. Koirastamme on tullut sairauden myötä vähän pimeän pelokas, ja turvaton, ja olemmekin aina koittaneet tukea sitä sen peloissa.Olemme epätoivoisia,ja pelokkaita, koska emme haluaisi luopua koirastamme, koska se on meille todella rakas, mutta jos tilanne rupeaa olemaan vaikea ja koiramme ei enään pärjää tai kärsii sairaudestaan , niin silloin on tietysti mietittävä toista vaihtoehtoa, mutta sitä emme halua vielä edes ajatella. Menemme päivän kerrallaan ja olemme joka päivästä kiitoksellisia, kun ollaan menty ilman kohtauksia.
Perheessämme on n.3,5 vuotias uros, joka on sairastunut epilepsiaan vuosi sitten marraskuussa. Ensimmäinen kohtaus oli rajun puoleinen,koirallamme oli tosi rajut kouristukset, vaahtoa tuli suusta, samoin pissa ja anaalisrauhasetkin tulivat alle. Kohtaus kesti n.10 min.kaksi päivää se oli omissa oloissaan, ja meistä tuntui siltä, kun sillä olisi ollut lihaskipuja, koska se oli kovin haluton mm. lenkkeilyyn. Seuraavan kohtaukseen kului aikaa 3 viikkoa, nyt kohtaus oli lyhyempi ja "laimeampi", kestäen muutaman minuutin. Olin ensimmäisestä kohtauksesta soittanut eläinlääkärille, ja silloin sanottiin, että seurataan tilannetta. Jälleen kohtaus muutaman viikon kuluttua, nyt taas oli kovempi kohtaus, tullen taas kaikki alle ja koiran kouristellessa kovasti, kesto taas pidempi. Päätimme eläinlääkärin kanssa, että aloitamme lääkityksen ja katselemme tilannetta. Kokeita otettiin ,ja näin aloitimme tammikuussa -03 Barbivet lääkityksen eli päiväannokseksi koirallemme tuli 4 tablettia. Kevät ja kesä sujui ilman kohtausia, tuntui kuin koiramme olisi voinut pitkästä aikaa hyvin, mitä nyt lukuunottamatta aamukankeutta, ja kömpelyyttä, mitä lääkitys on tuonut mukanaan, mutta muuten se voi hyvin, kunnes taas kaikki "romahti". Jälleen marraskuu ja kohtaukset ovat uusiutuneet, kohtaus jälleen raju ja nyt kaksjakoinen eli toinen kohtaus ei ehtinyt loppumaan, kun toinen tuli heti perään. Nyt kohtauset olivat muuttuneet laadultaan vakavimmiksi, mitä ne ei olleet aiemmin ollut. Koira teki taas kovasti töitä selvitäkseen siitä, luulimme jo että se ei selviä , mutta onneksi toisin kävi. Kahden viikon kuluttua jälleen, ja tilanne sama. Tässä sitten ajattelimme, että olisiko kenties kaamoksella ja pimeällä ajalla kenties mitään tekemistä, kun ottaa huomioon sen että koiramme oireet alkoivat just samaan aikaan viimevuonna kuin nyt, vaikkakin lääkitys on.Onko kellään kokemuksia samanlaisesta, vai onko tämä kenties meidän kuvitelmaa ? Tiedän itse hoitoalan ihmisenä, että ihmisillä tämä kaamos ja pimeys vaikuttaa kohtauksiin ja niiden määrään näin pimeän aikana. Koirastamme on tullut sairauden myötä vähän pimeän pelokas, ja turvaton, ja olemmekin aina koittaneet tukea sitä sen peloissa.Olemme epätoivoisia,ja pelokkaita, koska emme haluaisi luopua koirastamme, koska se on meille todella rakas, mutta jos tilanne rupeaa olemaan vaikea ja koiramme ei enään pärjää tai kärsii sairaudestaan , niin silloin on tietysti mietittävä toista vaihtoehtoa, mutta sitä emme halua vielä edes ajatella. Menemme päivän kerrallaan ja olemme joka päivästä kiitoksellisia, kun ollaan menty ilman kohtauksia.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä oli sakemanniuros, jolla oli paha epilepsia. Kohtaukset alkoivat parivuotiaana. Lääkitys aloitettiin heti (yhdistelmänä Barbivet ja joku toinen, en muista enää merkkiä). Kohtauksia tuli kerran kuussa lähes päivän tarkkuudella aina samaan aikaan. Meillä lääkitys ei vienyt kohtauksia kokonaan pois vaan vähän "laimensi" niitä. Kohtaukset siis tulivat rykelmänä. Päivän aikana niitä tuli alkuun ehkä viisi ja lääkitys vähensi niitä alkuun yhteen. Mutta sitten selvästikin koiran elimistö turtui lääkkeisiin ja kohtauksia alkoi taas tulla viisi tai enemmänkin. Vuoden verran me jaksoimme yrittää, mutta kun kohtauksien määrä kasvoi kymmeneen tai yli niin oli pakko tehdä se vaikea päätös. Ei haluttu odottaa, että viimein tulee se viimeinen kohtaus joka ei lopu ollenkaan. Joten sitten eräänä päivänä kun kohtaukset taas alkoivat ja koira oli aivan tiedoton ympäröivästä maailmasta, se lopetettiin. Se oli ehdottomasti vaikein päätös tähän mennessä ja vieläkin, vaikka siitä on jo reilu kaksi vuotta, siitä puhuminen itkettää. Parempaa koiraa ei olisi voinut toivoa. Eikä koskaan tule eteen toista yhtä hyvää koiraa.
Pelkään pahoin, että teilläkin saattaa olla niin, että koiran elimistö on tottunut nykyiseen lääkeannokseen eikä se enää tehoa. Annostusta pitäisi kai nostaa, mutta sitten vaarana on maksavaurio, johon koira menehtyy.
Jos kohtauksia todella tulee muutaman viikon välein ja ne ovat todella rajuja, että koiralta menee päivä pari niistä toipumiseen, niin kehottaisin kyllä jo valmistautumaan pahimpaan. Ottakaa myös huomioon, että koira saattaa saada kohtauksen joskus yksinään jos ketään ei ole kotona. Silloin se saattaa loukkaantua, jos se kouristellessaan kolhii itsensä huonekaluihin.
Kiitos viestistäsi nim." kokemusta on " !
Meillä ne kohtaukset on ajoittuneet aina sinne alkuyön tunneille, klo 02-04.00 aikoihin ja yhden kerran on tullut aamulla. Kerrottuamme eläinlääkärille kohtauksista ja ajankohdasta, hän vastasi että yleensä ne tulee lepotilassa, ja yöaikaan, kun koira on levollinen. Aina kohtauksen saatuaan se on onneksi ollut sellaisessa paikassa jossa se ei ole loukannut itseään, onneksi. Se meinaan nukkuu mielellään näyttelyboxissa, mutta ihan kuin se aavistaa että nyt on jotain pielessä, ja tulee silloin turvallisille vesille. Viimekohtaus, kun oli aamulla, se ihankuin viestitti isännälleen, että nyt ei ole kaikki kohdallaan ja tuli syliin, eli sillä oli ns.aura. Meillä on myös narttukoira, joka tiedostaa uroksemme kohtauksen, ja näin ollen pysyy taka-alalla, kun kohtaus on päällä, tai ohi. Ilmeisesti se vaistoo, ettei toinen ole normaali. Meillä verikokeet oli viime kerralla ihan hyvät, ja niiden perusteella ei olisi lisäämisen varaa, on kuulemma nyt ihan maksimissa lääkepitoisuus.
Kävin uroksemme kanssa ennen tätä sairautta näyttelyssä, mutta nyt ne on jääneet pois, koska en halua, että ne lisäisi riskiä altistaa kohtauksille, sekun ei oikein välittänyt reissailuista, ja oli aina kovin levoton ja hermostunut automatkalla, niin ne jäi meiltä pois.
Tämä epilepsia ei ole mikään mukava sairaus, jos mikään, se kyllä muuttaa persoonaa kaikinpuolin. Meillä uroksemme on kuin fysiikaltaan kymmenvuotias vanha herra, kömpelö ja höppänä. Mikään ja kukaan ei koskaan tule korvaamaan sitä, kun sen aika on lähteä. Joskus tuntuu, että olemme yksin tämän sairauden kanssa, ei voi tai ei uskalla puhua, kun toisten ihmisten asenteet on negatiivisia sellaista koiraa kohtaan. Siksi haluankin pysyä näin nimimerkin takana,koska meidän rodussa ei ole vielä kuulemma ilmennyt epilepsiaa, tai sitten siitä ei puhuta. Tämä on meidän kohtalo, siihen on tyytyminen, vaikkakin sitä ei haluaisi todeksi uskoa.
Tosiaan, kyllä meilläkin koira tunsi itse milloin kohtaus tulee. Niin ja aamuyöstä ne yleensä alkoivat. Tunnen myös erään henkilön, jolla on itsellään kyseinen sairaus ja hän tuntee myös milloin kohtaus tulee ja yleensä se tulee hänelläkin öiseen aikaan levossa.
Mutta, voimia teille sinne. Yrittäkää jaksaa koiran kanssa. Kyllähän epilepsian kanssa periaatteessa pitäisi pystyä elämään, mutta jos niitä kohtauksia alkaa tulla liian usein ja liian paljon niin sitten on mietittävä onko se oikeata koiran elämää.
mulla on 10 ja puoli vuotias spanieli joka sairastui epilepsiaan 2 vuotiaana. aluksi kohtaukset oli tosi rajuja ja niihin annettiin lääkitys(luminal) koiran käytös muuttui lääktyksen mukana laiskemmaksi, se joi enemmän ja tietysti oli sitten pissahätä koko ajan.
kun vein sen sitten eläinlääkärille tarkistukseen jossa otettiin veri kokeet niin ne näyttivät,että maksa-arvot olivat kohonneet lääkityksen seurauksena. koska lääkitys ei poistanut kohtauksia, ehkä vain lievensi niitä.katsoimme haittavaikutuksien olevan liian suuret jatkamaan lääkitystä, niinpä se jätettiin pois.(noin parin vuoden jälkeen) eli koira on siitä asti ollut ilman lääkitystä ja kohtaukset ovat iän mukana harventuneet ja lieventyneet.eli meidän kohdalla on käynyt hyvin, mitä vanhemmaksi poika tulee sen vähemmän on epilepsiasta ollut haittaa. ennen joka kuukautinen kohtaus tulee vain muuaman kerran vuodessa ja sekin lievänä.
toivon sinulle ja koirallesi kaikkea hyvää ja toivottavsti teillä olisi yhtä hyvä tuuri.
Moikka!
Tiiän tunteen, kun koira saa kohtauksen. Minun toisella koirallani on ollut epilepsia pienestä saakka (todettii vuoden ikäisenä) ja se on nyt kolme vuotta. Koirani sai toissa kesänä monta kohtausta kuumaan aikaan. Sitten juttelin paikallisen eläinlääkärin kanssa ja hän antoi vaihtoehtoja. Joista valitsin koiralleni parhaimman vaihtoehdon eli B-vitamiini kuurin, jolla sen kohtauksia ollaan saatu vähemmäksi. B-vitamiinista koirani aivot saavat kaikki tarvittavat aineet, jolloin ei tulisi kohtauksia. Nyt meillä on mennyt hyvin ja koirani on onnellinen saa leikkiä ihan tavallisesti. Lääkäri tuumasi koirastani, kun sille B-vitamiini määrättiin että "koirallasi on liian ihana elämä, kun saa kohtauksia". Nimittäin koirani sai kohtauksia monesti sillon ku olin hoitanut toista koiraani ja nuorempi oli joutunut vierestä sitä katselemaan. Sitten kun lopetin vanhemman koirani hoitamisen niin nuorempi meni siitä ihan onnesta sekaisin jonka jälkeen kohtaus laukesi. Suosittelen teillekin sitä B-vitamiini kuuria, en muista nyt sitä nimeä ulkoa mutta uskon että teidän eläinlääkäri tietää sen. Se b-vitamiini on sama mitä ihmisetkin käyttää..siinä on kaikkia kahtatoista vitamiinia. Voin kyllä myöhemmin kirjoittaa uudelle viestille sen merkin, kun kirjoitan sen muistiin.
Päivä kerrallaan on hyvä elää, kun ei sitä tiedä koskaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Minuakin mietityttää aina et mitä koirani tekee kotona, kun olen poissa ja että onkohan se saanut kohtauksen. Luulen että minunkin koiralleni tulee ajan kanssa lääkkeet mutta vielä ollaan kuitenkin pärjätty vitamiini-kuureilla, joita sille tietyin välein annan.
Tsemppiä teille ja koittakaa tekin jaksaa sitä koiramme tarvii tukea ja turvaa =)
Kiitos viestistäsi nim. "Piri ja villikset" !
Moi! Enpä ole tullut ajatelleeksi, että B-vitamiinilla voisi olla noin hyvä vaikutus kohtauksiin. Laitatko minulle sen nimen, niin ostan samaa ja kokeilemme sitä, miten se vaikuttaa meidän "jätkään". Meillä on taas menty viikko suht hyvin, ottaen huomioon, että meidän nartulla on parasta aikaa juoksu, ja nappipäivät. Ajattelimme, että narttu saa nyt olla kotona, kun joka kerta se on ollut hoidossa kiiman ollessa parhaillaan, ja melko hyvin on sujunut. Uroksemme on aina ikävöinyt sitä, olemmekin pelänneet aina silloin, että jos se ikävä altistaa kohtauksille, mutta onneksi vielä näin ei ole ollut. Nekun ovat parhaat ystävytkset, nukkuvat ja tekevät kaiken yhdessä, ja nartun ollessa pois, uroksemme ikävöi, on kovin apaattinen odottaen koska kaveri tulee kotiin.
Meilläkin, kuten myös sinullakin, on aina pieni pelko, kun kotiin menee, mitä on vastassa. Koiramme on kotona päivisin lasten ollessa koulussa, ja kaikkea voi siinä välissä tapahtua, jos on tapahtuakseen. Olemmekin yrittäneet kertoa lapsillemme, mitä tehdä, jos kohtaus sattuu tulemaan heidän ollessa kotona, eli soittaa meille töihin tai minulle, työni on melko liikkuvaa sorttia, ja voin tarpeen tullen käydä kotona, jos siihen on tarvetta. Onneksi vielä ollaan pärjäilty.
Kaikkea hyvää myös sinulle ja koirillesi sekä hyvää joulun odotusta ! Toivotaan että uusi vuosi olisi parempi vuosi meille kaikille !
Moikka!
Se b-vitamiini on Neurobion forte.
Toivottavasti se tepsii teidän poikaan niin silloin se voi elää rauhassa kaverin kanssa =)
Olen itse antanut sitä ns. kuureina. Nyt olisi jälleen aika antaa sille viikon kuuri, kun on pimeät ajat. Joulun aikaan muutenki pitää antaa ku sillon on kaikkee jännää koirien mielestä ja kohtaus tulee monesti siitä et koira stressaa. Meillä sai joskus nuorimmainen kohtauksen autossa kun jännitti että sille tulee huono olo. Sitten treenasin sen kanssa autossa oloa ja sillain sain sen kohtaukset vähenemään...eli kannattaa välttää jännittäviä ja stressaavia tilanteita.
Toivon että b-vitamiini tepsii niin kuin meillä. Ja saatte kans elää normaalia elämää...tosin kohtauksia saattaa välillä tulla. Mun ei passaa riemuita kovin et nyt on ollu puoli vuotta ilman kohtauksia, ku sit niitä pian tulee.
Kiitoksia! Kaikkea hyvää myös teille ja oikeen hyvää joulun odotusta myös sinne päin!
Totta, toivotaan parempaa vuotta meille kaikille!
Moikka!
Huomasin tuossa yksi päivä, että annatteko te koirallenne kananmunaa?
Nimittäin meillä annettiin sille nuoremmalle kananmunaa niin raakana ku keitettynä. Aina ku oli saanu kananmunaa niin se sai lähipäivinä kohtauksen, joten yhdistettiin kananmuna siihen kohtauksen tuloon. Nyt ei olla enää annettu sille kananmunaa niin ei ole saanut niitä kohtauksia. B-vitamiinia ei kuitenkaan olla jätetty. Oletko jo kokeillu sitä teidän koirallenne?
Hyvää talvea ja Onnellista Uutta Vuotta!! =)
Moikka !
Emme ole antaneet kanamunaa raakana ja keitettynä kuin satunnaisesti, kun on jotain rääppeitä jäänyt.Olemme muutenkin pyrkineet pitämään ruuan samanlaisena jo senkin takia, että meidän uroksemme reagoi kaikkeen uuteen ja erilaiseen syömiseen vatsallaan herkemmin kuin narttumme. Se saa syödä melkeinpä mitä vaan, ja sen vatsa pysyy samankuntoisena kokoajan, toinen pierii ja vatsa on löysällä. Yhdessä välissä luulimme, että kun annoimme koirillemme naudan putkiluita viikottain, niin se olisi aiheuttanut niitä kohtauksien tuloa, muutaman kerran kohtaus oli tullut seuraavana yönä ja pidimmekin pienen tauon niiden antamisessa. Kohtauksia tuli siitä huolimatta, ja näin taas rupesimme antamaan luita. Ne ovat koirillemme ihan joka viikkoinen tapa, ja niille kovin tärkeää ja mukavaa puuhaa.
Mitä tulee siihen B-vitamiinin käyttöön, emme ole vielä antaneet sitä, mutta kokeilemme kyllä, vaikkakin meidän eläinlääkärin mielestä sillä ei ole mitään vaikutusta. Mutta kuten sanottu,mielipiteitä on monenlaisia, ja käytäntö ja kokemus se jotain kertoo, onko vaikutusta vai ei. Lääkärit uskoo monesti vain lääkkeiden vaikutukseen, kun taas tiedän tapauksia, että ihan homeopaattisetkin lääkkeet ovat auttaneet jossain sairauden hoidossa.
Meillä ollaan oltu nyt ihan "terveitä ilman kohtauksia" muutama viikko, olemme olleet siitä todella iloisia ! Kaikkea hyvää myös teille !
Moikka!
Meillä täällä on kyllä hyvä lääkäri, kun se kertoo muitakin vaihtoehtoja ku vaan lääkkeet, joten kyllä tosiaan mielipiteitä on joka lähtöön.
Mut ei siitä b-vitamiinista haittaakaan ole niin kyllä sitä kannattaa kokeilla. =)
Kiva kuulla että teillä on nyt mennyt hyvin. Toivottavasti jatkossakin. =)
Nimim. Piri ja villiset
Heissan,
3,5 vuotias uros koiramme on tänään menehtynyt epilepsia kohtauksen seurauksena aamupäivällä. Sillä rupesi tulemaan kohtauksia taas tiheään tahtiin, nytkin viimekohtauksesta oli kulunut vajaa kolmeviikkoa, nyt viikonlopulla sillä oli kohtauksia perättäisinä päivänä, ja viimeyönä oli kaiken huippu; niitä tuli yhtenään jopa kuusi, eli se ei alkuunkaan niistä tullut tajihinsa, kun se yritti levätä kohtausten välissä, heti tuli uusi. Viimeinen ja ratkaiseva kohtaus tuli aamupäivästä, kun ottaa huomioon, että ne alkoi aamuyöstä klo 04.15.
Suru on suuri ja sitä ei vieläkään tahdo uskoa todeksi; on kuin olisi nähnyt pahaa unta. Nyt kuitenkin sillä kaikesta huolimatta hyvä olla, ja sen ei tarvitse enään kärsiä kohtauksista. Toinen koiramme on kaikesta hämillään, ja sen näkee että se ikävöi kaveriaan. Nyt tässä mennään surun kanssa päivä kerrallaan, suru hälvenee ajankanssa, mutta onneksi ne muistot jäävät.