Sopiiko löytökoira esim. Virosta tai Venäjältä ensimmäiseksi koiraksi? Tai vaikka ihan Suomesta eläinsuojasta.
Olen hyvin eläinrakas ihminen ja koirasta olen haavaillut vaikka miten kauan.
Mietin kuitenkin sitä, että adoptiokoira on varmasti kokenut kovia, niin osaako kokematon sitten käsitellä sellaisia?
Koiran ottamista kuitenkin harkitsen tosissani - kasvattajalta tai eläinsuojasta.
Haluaisin vain kysyä ihmisten mielipiteitä asiasta ja onko kukaan ottanut löytökoiraa ensimmäiseksi koiraksi. En haluaisi missään nimessä ottaa koiraa, jos en sitten osaakaan hoitaa sen erityistarpeita.
Olen hyvin eläinrakas ihminen ja koirasta olen haavaillut vaikka miten kauan.
Mietin kuitenkin sitä, että adoptiokoira on varmasti kokenut kovia, niin osaako kokematon sitten käsitellä sellaisia?
Koiran ottamista kuitenkin harkitsen tosissani - kasvattajalta tai eläinsuojasta.
Haluaisin vain kysyä ihmisten mielipiteitä asiasta ja onko kukaan ottanut löytökoiraa ensimmäiseksi koiraksi. En haluaisi missään nimessä ottaa koiraa, jos en sitten osaakaan hoitaa sen erityistarpeita.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei älä ota, vaikka toisinaan näkee ensimmäisen rotukoiran omistajia joilla on silmää ja otetta ja kaikki menee hyvin. Silti vastaus on ei.
Aloita mielummin jostain rodusta mikä sopii sinulle ja elämänrytmiisi. Pelkkä rakkaus koiriin ei riitä silloin kun kotiisi tulee elämänsä kadulla ja/tai tarhalla elänyt koira. Poikkeuksia löytyy joskus mutta sinuna en ottaisi riskiä.
Ettei kävisi niin että loppujen lopuksi koira aikansa koteja kierrelleenä menee nukkumaan ja kun periaatteessa olisi parempi elää sen elämä siellä missä se on ja nukkua pois siellä. Kamala stressi koiralle tänne tuonti ja osaamattomien häsläys.
Noin muutoinkin näiden järjestöjen toimintaan liittyy niin paljon holhoavaa mentaliteettia jopa poliisitutkintaa joten koiramaailmaa seurattuani voisin sanoa että vaikka adoptoisit mielestäsi koiran se koira ei ole sinun vaan järjestön joka on vuokrannut heidän koiralleen hoitajan. Tästä löytyy vanhoja ketjuja sille ken jaksaa kelata.Aika stydiä menoa.
Espanjan koirista olen kuullut tähän asti hyvää. Mutta sieltäkin tuotavan koiran on mentävä täydelliseen terveystarkstukseen. Lopuksi hinta on sama kuin ottaisi koiran Suomesta. Suomesta muuten löytyy kotia etsiviä koiria. Ne eivät aina ole näytillä netissä, saavat kodin puskaradion kautta.
Käy läpi oma intuitio koiran suhteen ja miksi haet sitä. Miksi haluat koiran?
Pelkkä ajatus pelastamisesta ei auta mitään koska kulkukoiria on joissain maissa ollut aina ja tulee olemaan. Niiden tänne tuonti ei periaatteessa auta kuin scandinaavia joka ajattelee tekevänsä eettisesti muka hyvän teon ja sen ihmisten tunnepohjalta järjestöt toimivatkin.
Myös kannattaa skeptisesti lukea ihannoivia tarinoita joissa kerrotaan että vanhoista itäblokin maista on tullut koira jokamikä on sirutettumadotettturokotettu kaikin tavoin.
Noin yleensä siellä on eläinlääkäri joka pistää riittäviä euroja vastaan leiman paperiin kuin paperiin. Tunnolliset suomalaiset sitten vievät koiran heti tehosterokotuksiin ja varsin usein koira saa tällöin ekat oikeat rokotuksensa ja voi oireettomana kantaa mitä vain.
Siellä on sukseetarinoita mutta myös paljon muuta mistä ei puhuta. Näkisin että yritys muuttaa nämä koirat elämänsä kadulla eläneenä länsimaiseen hapatukseen ruokineen monine lisäaineineen puhumattakaan tilojen ahtaudesta yksinolosta, klaustrofobiasta. Kroonista ripulia, hima riekaleina ja järjestö tuuppaamassa niskaan?
Mieti muutaman kerta. Joskus koiran on hyvä elää ja kuolla siellä mihin se kuuluu. Ja ihan oikeasti:
KULKUKOIRIEN TUONTI TÄNNE SUOMEEN ELÄTTÄÄ TIETYN RYHMÄN ja RUOKAKETJUN IHMISIÄ KOIRAN ELÄMÄN MATKAN VARRELLA TARHALTA MUUALLE.
Ehket usko mutta tuo kulkukoirien tänne tuonti on oikeasti business maailmaparannuksen mukamuka pohjalta.
Ongelma näillä järjestöillä on markkinoida koiriaan. Ihmiset tulevat tietoisiksi missä mennään vai mennäänkö missään. Onko asiat niin kuin luvattua vaiko ei.
Jotenkin säälittävää nähdä koirapuiston kylkeen nidotun kyltin pyyntö antaa koti koiralle sieltä jostain kaukaa. Yhä enemmän ja enemmän nämä järjestöt ovat puristuksissa lupaustensa kanssa. Liian monet tietävät sen.
Foorumin osoitteen joku kertoo pian.
Väitteesi ovat niin naurettavia että itkettää. Tuollainen toiminta ei ruoki ketään. Koirien hinta on aivan alhainen. Se on minikulu lentomatkasta, sterilisaatiosta, rokotuksista. Monessa paikoissa toimii SUOMALAINEN eläinlääkäri, joka ei todellakaan laita nimmaria "mihin tahansa paperiin". Monet ihmiset tekevät vapaaehtoisina tätä työtä RAKKAUDESTA koiriin. Nuo mainitsemasi "voitot" kattavat ehkä juuri ja juuri tarhanpitämisen ja ruokien kustannukset. Ota sinäkin pää pois perseestäsi ja lue edes yksi asiaa käsittelevä artikkeli niin tiedät jotain. pistää vihaksi tuollaiset ihmiset jotka puhuvat röyhkeästi asioista joita eivät tunne!
vastaväitteesi. Muuten kallistun edellisen kirjoittajan mielipiteen kannalle.
En suosittele, Suomessakin on paljon koiria saatavana sekä pentuja että aikuisia uutta kotia etsiviä koiria.
Minäkin luulin, että rakkaus koiraan riittää.
Annoin kodin aikuiselle koiralle, en tiennyt sen menneisyydestä, joten se ei tottunut koskaan mm.hoitotoimenpiteisiin ja jouduin luopumaan siitä. Surua, huolta ja rahanmenoa.
jos asut kaupungissa, kyselepä paikallisesta löytöeläintalosta hoitokoiraa, siellä usein kotihoitopaikkoja tarvitaan, saat tuntumaa koiranomistajuuteen
järjestöiltä ja heillä on todellakin monenlaisia koiria,myös helpompia.Ystäväni otti espanjasta todella mahtavan koiran,terve kiltti koira.Hän ei todellakaan ole mikään kroisos!Itse olen aikeissa ottaa kolmannen koiran ja myös mietin jo tarkkaan millaiseen rahkeet riittävät.Käyhän sivustoilla!
tullut n. puolenvuodenikäinen pentu. Hän on kyllä aivan ihana! Oppi heti sisäsiistiksi ja on muutenkin aika helppo koulutettva, vaikuttaa tosi oppivaiselta. Eläinlääkäri kehui myös pentua.
Ensimmäiseksi koiraksi en välttämättä adoptiokoiraa suosittele.
Otimme kolme vuotta sitten ensimmäiseksi puolivuotiaan uroskoiran Kreikasta. Se ei ollut päähänpisto vaan hommaa valmisteltiin puoli vuotta etukäteen. Tarhasta otimme selvää paikallisilta eläinsuojelujärjestöiltä ja henkilöiltä, jotka olivat ottaneet samasta tarhasta aikaisemmin koiran.
Tarhasta ei yritetty sanella minkä koiran ottaisimme, vaan saimme tutustella niihin ja päättää paikan päällä kenen kanssa synkkasi parhaiten.
Varmasti hommassa on riskinsä. Koira voi olla säikky ja pelätä lapsia niinkuin meidän koiramme aluksi teki. Paljon työtä ja kärsivällisyyttä kasvatus on vaatinut mutta niin se voi olla suomalaisenkin koiran kanssa, josta siitäkin on kokemusta.
En ole katunut koiran ottamista. Kannattaa kiuitenkiin olla varma että jaksaa sitoutua kasvatukseen.
Ja nyt kerrotte että oli.
Aloituksen luettuaan kukaan suosittele kulkukoiraa ensimmäiseksi koiraksi.
Hei, olisin kysynyt miten tuon Kreikasta tuodun koiran virallinen puoli hoidettiin? Te haitte tarhasta, joten kirjoitettiinko siellä paperit valmiiksi? Isäni ja sen tyttöystävä ovat parhaillaan lomalla Rodoksella, ja lähettivät juuri kuvia rannalta löytyneestä hylätystä pennusta. Ei näytä kovinkaan vanhalta. Saako tuollaisen tuotua Suomeen, kun ei kuitenkaan ole kasvattajaa tietenkään selville saatavissa, jos sellaista onkaan...
Hei! Yleensä paikalliset löytöeläinkodit hoitavat rokotukset, verikokeet, mikrosirut ja europassit valmiiksi. En osaa sanoa kauanko menisi jos tuo koira kiikutettaisiin tarhaan . Me sovittiin nuo asiat jo ennen reissua. Hinta ei päätä huimannut : Satasen korville tuli maksamaan koko lysti ajatellen mikä määrä menisi jo rokotuksiin suomessa. Elainrahtipaikka täytyy myös olla varattuna kotilennolle ( maksoi Kreetalta n. 55 ). Lisäksi lentokoneeseen kelpaa kuljetuskopaksi vain IATA hyväksytty koppa , jossa koiran tulee pystyä seisomaan halutessaan. Jotkut löytöeläinkodit lainaavat näitä. T. Parus
kulkureita espanjasta ja kreikasta kun suomessakin on kodittomia koiria pilvin pimein??? Ja sitten ollaan olevinaan niin eläintenystävää että.. säälittävää esittämistä!
No miksi ihmeessä ei saisi? Ei ole todellakaan mitään "säälittävää esittämistä", pikemminkin tuo sinun viestisi on sitä.
Kyllähän Espanjasta ja Kreikasta voi yhtä hyvin hankkia kodittoman koiran, ne tarvitsevat kodin siinä missä Suomenkin kodittomat koirat, etkö sitä tajua?
Ja vielä todella törkeää, että väität että Espanjan ja Kreikan kodittomien koirien adoptoijat eivät olisi mukamas eläinystäviä.
Et taida itse olla eläinystävä, ainakin tuon viestin perusteella!
Taitaakin olla vain surkea provo.
ole kodittomia koiria pilvin pimein. Niitä on melko vähän ja ne vähätkin ovat yleensä ongelmakoiria tai sakemanni yms sekoituksia.
Mutta eipä taida olla kodintarjoalla humaanit tarkoitusperät vaan itsekkyys kyseessä... pitää saada pieni sievä koira halvalla. Kotimaiset sekarotuiset eivät kelpaa. Roturasismia sanon minä. Nooh, ei ne sieltä kreikasta lopu ja suomessa sentään tarhoilla on inhimilliset olot.
energiasi käyttäisit vaikka siihen, että menet sinne kreikkaan/espanjaan/viroon huolehtimaan että niitä kulkureita siellä steriloidaan niin ei tarvitse tänne niitä kaikkia jälkeläisiä rahdata. Onhan se söpöä kun on pikkukoiran "pelastanut" sieltä maailmalta ja voi olla niin humaania että. Ei kelpaa kotimaiset kodittomat kun ne on niitä suuria sekarotuisia ja niiden kanssa ei mitään osata tehdä.
Minulla makailee jaloissa tällähetkellä kotimainen entinen koditon ja kun koiraa aloin etsiä niin ei tullut kyllä mieleenkään hakea ulkomailta kun kotimaisiakin oli vailla kotia tosiaankin PALJON. 3 päivän aikana minulle tarjottiin seitsemäätoista koiraa, että kyllä niitä täälläkin on.
Hae Ulanbatorista.
http://www.adressit.com/kulkukoirat