Neljän asianajajan voimin (viides tuli hulluksi) ei saatu maatilaa jaettua, ei edes se maankuulu asianajaja-jakaja-selvittäjä, koska meillä, niinkuin useassa kuolinpesässä, on ainakin yksi perillinen psykopaatti, joka haluaa "tuolta rajalta tuolle rajalle ja kaiken siltä väliltä" sen takia kun hän on niin hyvä.
Jakaja-selvittäjän virhe oli se, ettei hän hankkinut asiantuntijan vahvistamaa arviota eri maapalojen, metsän ja rakennusten käyvästä hinnasta, jotka kaikki osakkaat olisivat joutuneet hyväksymään. Hän vain sanoi, että "se on loputon suo" ja antoi perillisten kilpailla, kuka antaa uskottavimman selityksen siitä, mikä maapläntti kenellekin kuuluu, kun kaikki halusivat samaa. Koska yksimielisyyteen ei päästy, jakaja-selvittäjä joutui tekemään jaon murto-osiin perinnönjakokirjassa.
Jotta jokainen osakas saisi hallintaansa oman plänttinsä jakoluvun mukaan, piti hakea halkomista maanmittauslaitokselta. Maanmittauslaitos ei enää kuuntele valituksia vääryyksistä sun muusta enempään mukamas oikeuttavasta, vaan jako menee eteenpäin kuin juna tilushalkomisen tai kokonaisarvonhalkomisen mukaan riippuen siitä mikä tapa on yksimielisesti sovittu. Jos ei sovita, niin sitten tehdään tilushalkominen.
Tilushalkomisessa kaikki saavat teoriassa yhtä paljon (arvoltaan?) metsää ja peltoa. Rakennukset saa se, joka on ensiksi sinne ahterinsa asettanut, eli "nautinnan mukaan", mikäli asiasta kiistellään. Rakennuksista joutuu maksamaan muille osakkaille. Mutta siinä se ongelma onkin.
Maanmittauslaitos tekee niinsanotun teknisen arvion, jonka mukaan rakennusten hinta on jotain aivan muuta kuin markkinahinta. Jos rakennus on vanhahko, mutta hyvässä asuttavassa kunnossa, siihen on laitettu uudet ikkunat ja katto, teknisen arvion mukaan sen hinta on suurin piirtein yhtä paljon kuin kasa lautoja(vähän liioitellen;). Tällä tavalla rakennukset kontolleen saava saa ne puoli-ilmaiseksi ja muut jäävät nuolemaan näppejään.
En tiedä auttaako rakennusten alashinnoittelemiseksi valehtelu maanviljelyksen jatkamisesta. Suositaanko maanviljelijää jollain tavoin tässä asiassa? Tämä maatila on todettu elinkelvottomaksi jo useita vuosia sitten.
Mielestäni tekninen arvio sopii johonkin korpiladon hinnoitteluun. Siinä ei oteta huomioon kulkuyhteyksiä, alueen sijaintia asutuskeskuksiin nähden eikä markkinahintaa. Niinpä rakennukset perivä voi heti halkomisen tultua lainvoimaiseksi myydä ne käypään hintaan, meidän tapauksessa noin kolme kertaa arviohintaa korkeammalla hinnalla. Mikä ilmeisesti tuleekin tapahtumaan.
Vaikka jakoa ei vielä ole saatu päätökseen, olen itsekseni laskeskellut, että psykopaatti on aiheuttanut minulle ja itselleen (kummallekin erikseen) pyöreästi sadantuhannen euron vahingot.
Sanovat, että parempi on laiha sopu kuin lihava riita, mutta...
Jakaja-selvittäjän virhe oli se, ettei hän hankkinut asiantuntijan vahvistamaa arviota eri maapalojen, metsän ja rakennusten käyvästä hinnasta, jotka kaikki osakkaat olisivat joutuneet hyväksymään. Hän vain sanoi, että "se on loputon suo" ja antoi perillisten kilpailla, kuka antaa uskottavimman selityksen siitä, mikä maapläntti kenellekin kuuluu, kun kaikki halusivat samaa. Koska yksimielisyyteen ei päästy, jakaja-selvittäjä joutui tekemään jaon murto-osiin perinnönjakokirjassa.
Jotta jokainen osakas saisi hallintaansa oman plänttinsä jakoluvun mukaan, piti hakea halkomista maanmittauslaitokselta. Maanmittauslaitos ei enää kuuntele valituksia vääryyksistä sun muusta enempään mukamas oikeuttavasta, vaan jako menee eteenpäin kuin juna tilushalkomisen tai kokonaisarvonhalkomisen mukaan riippuen siitä mikä tapa on yksimielisesti sovittu. Jos ei sovita, niin sitten tehdään tilushalkominen.
Tilushalkomisessa kaikki saavat teoriassa yhtä paljon (arvoltaan?) metsää ja peltoa. Rakennukset saa se, joka on ensiksi sinne ahterinsa asettanut, eli "nautinnan mukaan", mikäli asiasta kiistellään. Rakennuksista joutuu maksamaan muille osakkaille. Mutta siinä se ongelma onkin.
Maanmittauslaitos tekee niinsanotun teknisen arvion, jonka mukaan rakennusten hinta on jotain aivan muuta kuin markkinahinta. Jos rakennus on vanhahko, mutta hyvässä asuttavassa kunnossa, siihen on laitettu uudet ikkunat ja katto, teknisen arvion mukaan sen hinta on suurin piirtein yhtä paljon kuin kasa lautoja(vähän liioitellen;). Tällä tavalla rakennukset kontolleen saava saa ne puoli-ilmaiseksi ja muut jäävät nuolemaan näppejään.
En tiedä auttaako rakennusten alashinnoittelemiseksi valehtelu maanviljelyksen jatkamisesta. Suositaanko maanviljelijää jollain tavoin tässä asiassa? Tämä maatila on todettu elinkelvottomaksi jo useita vuosia sitten.
Mielestäni tekninen arvio sopii johonkin korpiladon hinnoitteluun. Siinä ei oteta huomioon kulkuyhteyksiä, alueen sijaintia asutuskeskuksiin nähden eikä markkinahintaa. Niinpä rakennukset perivä voi heti halkomisen tultua lainvoimaiseksi myydä ne käypään hintaan, meidän tapauksessa noin kolme kertaa arviohintaa korkeammalla hinnalla. Mikä ilmeisesti tuleekin tapahtumaan.
Vaikka jakoa ei vielä ole saatu päätökseen, olen itsekseni laskeskellut, että psykopaatti on aiheuttanut minulle ja itselleen (kummallekin erikseen) pyöreästi sadantuhannen euron vahingot.
Sanovat, että parempi on laiha sopu kuin lihava riita, mutta...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nimen ja sulunimen etukirjain riittää ja asuinpaikk.
Haluaisin tietää ollaanko saman ryöstäjän ryöstettävänä.
Olen itse samanlaisessa tilanteessa ja enää ei löydy edes huluksi tulutta ja jakajaa.
kamalampaa sekasotkua ei voi olla. Siunattu tila periä muuta kuin osuus maatilasta. Taistelee oikeustajua vastaan. Kaikki tasa-arvo uhrataan maatalouden alttarille, jopa vanhat risat alushousut.
Sorry, tuskin lienee sopivaa tässä edes vihjata jakajan nimeä. Jakaja on ottanut itselleen aika muhkeat palkkiot suoraan pesän tililtä, mutta rahaa menee muuhunkin kuten psykopaatin aiheuttamiin oikeudenkäyntikuluihin, asiakirjojen lunastuksiin ja omalle asianajajalle sekä halkomiskulut. Myös tappio teknisen arvion käytön takia on suuri.
Oma asianajajani oli yhtä tyhjän kanssa. Hän pitää kyllä komeaa konttoria, mutta neuvoja häneltä ei juuri herunut. Hän vain pokkaili jakajan suuntaan. Hän sanoi jopa itse, että toimii lähinnä postin välittäjänä minun ja jakajan välillä. Aloin epäillä että tiesiköhän hän mitään.
Olisi hyvä vähän itse tietää lakipykälistä ja lukea niistä netistä, ettei vallan "joudu myydyksi". Kyllähän asianajaja sanoo, että hän tekee mitä asiakas vaatii. Mutta täytyyhän sitä vähän tietää mitä sopii vaatia, että päästään johonkin kohtuulliseen lopputulokseen. Vaatiahan voisi mitä vaan ja siitähän se soppa syntyykin mikä lakimiehet elättää.
Laki sanoo, että jaettava on, jos yksikin osakkaista niin vaatii. Halkominen on sitten se viimeinen keino, millä saa oman osuuden haltuunsa. Tosin siitäkin voi valittaa.
Halkomisesta kannatta lukea maanmittauslaitoksen nettisivuilta.
Meillä leski kielsi ensin ositukset ja jakovaateet ja vetosi hallintaoikeustestamenttiin.
Haettiin käräjäoikeuden pesänselvittäjä/-jakaja ja siitä alkoi soutaminen ja huopaaminen.
Pesään kuului ok-talo jonka leski omisti puoleksi.
Kun aikansa oli pyöritelty ja useat ehdotukset sorvattu leski ehdotti että hän ostaa sen puolikkaan talon itselleen ja sai aloittaa mieleisesnä remontin.
kuinka ollakkaan kun remontti oli valmis niin leski käänsi kelkkansa ja perui kaupan kun ei saanut käyttää kuolinpesän rahoja toteuttaakseen kauppa (hän siis olisi ostanut kuolinpesän rahoilla kuolinpesän talonpuolikkaan).
Pesänselvittäjä teki sitten virkapäätöksen ja aikaa kului melkein sen 6kk ja sitten leski ilmoitti että hän riitauttaa päätöksen kun jakoa ei oltu tehty loppuun asti (oli jaettu vain lakiosien osuudet).
Pesänselvittäjä aukaisi päätöksensä ja alkoi työstämään uudelleen asiaa.
2 vuotta on nyt työstetty ja pelkään ettei asiassa tule päätöstä vielä ainakaan vuoteen koska tilanteet ja vaatimukset muuttuvat koko ajan lesken suunnalla, hän on periaatteessa vastaan kaikkia ehdotuksia ja hänelle sopii tämä tilanne ettei asiaa saada ratkaistua.
Ei ole muuta oikeata arviota. Muuten on vaara ylihinnoitella VANHA KIINTEISTÖ.Vanha on aina vanha jossa on lämmitys kulutkin suurempia.
Yleensä mitä kauempana lapset asuu vanhemmista sen ahneempia he ovat.
Maatilan jatkajalla on etu osto oikeus 25 pykälä mikäli edellytykset ovat.
On aina sanottu maatilasta ei kannata sisarusten tapella sillä maatila ei ole niin arvokas josta riidan päätteksi jää vielä rahaa jaettavaksi ...vertaa ilman riitaa.
Minun neuvoni on aina ollut seuraava, rakennukset ja koneet jatkajalle ilmaiseksi muusta on sitten maksettava.
En oiken päässyt selville kuka on psykopaatti SINÄ vai se maanviljelijä.Yleensä psykopaatti on se joka yrittää kaikin keinoin estää jakoa.
Miksi SINÄ haluat sitä samaa maaplänttiä? Miksei se maanviljelijä sitä voisi saada. Sehän sitä elämiseen tartee. Onkos sillä maajussilla edes omaataloa.
tyhmää riitelyä....
Harmi, kalikkasi ei oikein kalahtanut;-) Yksikään perillisistä ei ole maanviljelijä, heillä on ihan muut ammatit. Se osa maatilasta menee myyntiin, vaikka he sitä ei nyt ääneen sanokaan.
Täytyy ehkä vähän omaa virkatyötä puollustaa kun joitakin vääriä käsityksi näyttää kirjoittaja omaavan halkomisesta :-)
Halkomisessa jaettava omaisuus arvioidaan käypään arvoon eli tarkoittamaasi markkina-arvoon eikä mihinkään muuhun arvoon.
Jako voidaan tehdä kokonaisarvohalkomisena tai tilushalkomisena. Kokonaisarvohalkominen voidaan tehdä siltikin vaikka kaikki osakkaat eivät siitä sovi jos se on tarpeen tarkoituksenmukaisen lopputuloksen saamiseksi. Käytännössä kokonaisarvohalkomiset ovat yleisempiä kuin tilushalkomiset kokonaisarvohalkomisessa tulevien pienempien tilikorvausten takia.
Tilushalkomisessa kukin osakkaista saa maapohjaa eli peltoa, metsämaata ja rakennusmaata osuutensa mukaan ja maan päällä olevat arvot eli yleisemmin puusto ja rakennukset sitten jäävät niille jotka saivat maa-pohjan ja loppu tasataan määrättävillä rahakorvauksilla eli tilikorvauksilla. Kokonaisarvohalkomisessa taasen on tarkoitus että jokainen osakas saa osuutensa kaikesta omaisuudesta ja tilikorvauksia määrätään vain niiltä osin kuin tarkoituksenmukaisen tilussijoituksen takia ei voida ihan tasan eurolleen jakaa.
Ja sitten rakennusten arvioinnista.
Rakennetun rakennuspaikan arvioinnissa arvioidaan erikseen rakennuksen tontti ja itse rakennus. Rakennus tosiaan arvioidaan yleensä ns. teknisenä nykyarvona jossa rakennus, toisin kuin kirjoittaja luulee, arvioidaan sen hintaiseksi kuin siitä markkinoilla voisi olettaa maksettavan. Tähän vaikuttaa luonnollisesti rakennusten koko, tehdyt tekniset ratkaisut ja kunto. Tontin arviointi taasen tehdään yleensä ns. kauppa-arvo menetelmällä jossa etsimällä vertailukauppoja eli toteutuneita arvioitavaa kohdetta sijainniltaan ja ominaisuuksiltaan mahdollisimman paljon muistuttavia kiinteistökauppoja hyväksikäyttäen arvioidaan tontin todennäköinen myyntihinta. Lopuksi rakennuksen arvioitu arvo ja tontin arvioitu arvo summataan yhteen ja korjataan vielä kokonaisarvon korjauksella jotta saadaan koko rakennetun rakennuspaikan käypä arvo eli markkina-arvo eli arvo joka todennäköisesti paikasta maksetaan jos se myytäisiin.
Itse rakennuksen erillisarvoon ei rakennuksen sijainti, liikenneyhteydet yms. vaikuta vaan ne vaikuttavat rakennuksen tontin arviointiin. Lopputulos on kuitenkin sama, eli toisin kuin kirjoittaja luulee, rakennetun rakennuspaikan arvoon otetaan huomioon sijaintitekijät.
Tähän on sanottava että markkina-arvo on nykyään eri kuin rakennuksen käyttöarvo varsinkin vanhojen rakennusten osalta. Vaikka vanha rakennus olisikin sinänsä asuttavassa kunnossa ja jonkinverran korjauksiakin tehty niin siinä käytetty tekniikka on nykyvaatimuksiin usein auttamattoman vanhentunut. Ei riitä että katto ei vuoda ja seinät ja ikkunat pitää tuulta. Tämä vähentää huomattavasti rakennuksen arvoa mitä siitä markkinoilla oikeasti voitaisiin maksaa.
Jos talo myydään ennen jakoa niin siinä on se oikea hinta joka jaetaan kaikkien kesken eikä pitäisi olla sanomista.
Tai ottaa ensin tarjouksia niin näkee millä hinnalla lähtee. Perilliset voivat sanoa sen jälkeen myyvätkö vai eivät.