Mitä mieltä ihmiset olette terveysalan opiskelijoiden harjoitteluista? Harjoitteluita kertyy opiskelujen aikana kymmeniä viikkoja tutkinnosta riippuen.
Esimerkiksi viiden viikon harjoitteluita on aikaa tehdä tasan viisi viikkoa. Tarkoittaen, että kahdeksan tuntia päivässä on oltava harjoittelussa viitenä päivänä viikossa. Opiskelijoiden täytyy tehdä aamu-, ilta- ja jopa yövuoroja ja ehkä viikonloppujakin. Käytännössä tämä ainakin omalla kohdallani tarkoittaa sitä, että harrastukset täytyy jättää harjoittelun ajaksi, koska työvuoroja harvoin saa suunnitella juuri itselleen sopiviksi.
Jos sairastuu harjoittelun aikana, on opiskelija polviaan myöten kusessa. Tunnit täytyy aina korvata viimeistä minuuttia myöten, vaikka olisi lääkärintodistus sairastumisesta. Ja koska esimerkiksi viiden viikon harjoittelua on aikaa tehdä tasan viisi viikkoa ja heti perään alkavat luennot tai toinen harjoittelu, kehittyy ongelma, että milloin korvaat puuttuvat tunnit! Jos viiden viikon harjoittelua olisi aikaa tehdä esim. kuusi viikkoa, voisi opiskelija pitää harrastuksensa eikä maailma kaatuisi siihen, jos sattuu olemaan pari päivää sairaana. Jotenkin tuntuu, että oletetaan ettei opiskelijalla saisi olla muuta eläämää kuin koulu. Toki, voihan tunnit korvata lomilla tai vapaapäivinä.
Toisaalta, keskustelun aiheena on viime aikoina ollut opiskelijoiden loppuunpalaminen. Olen kuullut, että monet tervysalan opiskelijat ovat burn-outissa ennen kuin edes pääsevät aloittamaan oikeat työt. Monilla opiskelijoilla on myös esim. perhettä, jolloin rahaa tarvitaan että saa leipää pöytään. Tämä tarkoittaa sitä, että lomilla on tehtävä työtä, josta saa rahaa. Eikä mielestäni opiskelijoita voi edes odottaa, että he käyttäisivät lomansa koulunkäyntiin. Silloin täytyy ladata pattereita, jotta jaksaa taas puurtaa kahdeksan tuntia päivässä.
Usein kuulee sanottavan, että no kyllähän sun pitää sitten isona töissäkin olla kaheksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Perustellaan tätä suurta vääryyttä sillä, että nyt harjoitellaan sitten olemaan töissä! Näinhän se on, mutta saan kovasta työstä vastineeksi kuitenkin rahaa. Opintotukea on turha verrata oikeaan palkkaan. Saan myös työntekijänä viettää sairaslomapäiviä jos satun sairastumaan.
Olen ollut kesätöissä sairaanhoitajana. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että minusta harjoittelussa oleminen on paljon rankempaa ja uuvuttavampaa kuin oikeissa töissä oleminen. Olen myös toisilta opiskelijoilta kysellyt ja hekin ovat samaa mieltä. Opiskelijan rooli on rankka. Koko ajan täytyy yrittää olla aktiivinen, pirteä ja kysellä. Monesti joutuu vielä tuon kaiken lisäksi raatamaan perse limassa.
Aika pitkä teksti tuli, pahoittelen. Toivottavasti joku jaksaa vielä lukemansa jälkeen kommentoida jotain. Haluaisin kuulla toisten opiskelijoiden kokemuksia ja mielipiteitä. Saavat toki muutkin ihmiset kommentoida!
Esimerkiksi viiden viikon harjoitteluita on aikaa tehdä tasan viisi viikkoa. Tarkoittaen, että kahdeksan tuntia päivässä on oltava harjoittelussa viitenä päivänä viikossa. Opiskelijoiden täytyy tehdä aamu-, ilta- ja jopa yövuoroja ja ehkä viikonloppujakin. Käytännössä tämä ainakin omalla kohdallani tarkoittaa sitä, että harrastukset täytyy jättää harjoittelun ajaksi, koska työvuoroja harvoin saa suunnitella juuri itselleen sopiviksi.
Jos sairastuu harjoittelun aikana, on opiskelija polviaan myöten kusessa. Tunnit täytyy aina korvata viimeistä minuuttia myöten, vaikka olisi lääkärintodistus sairastumisesta. Ja koska esimerkiksi viiden viikon harjoittelua on aikaa tehdä tasan viisi viikkoa ja heti perään alkavat luennot tai toinen harjoittelu, kehittyy ongelma, että milloin korvaat puuttuvat tunnit! Jos viiden viikon harjoittelua olisi aikaa tehdä esim. kuusi viikkoa, voisi opiskelija pitää harrastuksensa eikä maailma kaatuisi siihen, jos sattuu olemaan pari päivää sairaana. Jotenkin tuntuu, että oletetaan ettei opiskelijalla saisi olla muuta eläämää kuin koulu. Toki, voihan tunnit korvata lomilla tai vapaapäivinä.
Toisaalta, keskustelun aiheena on viime aikoina ollut opiskelijoiden loppuunpalaminen. Olen kuullut, että monet tervysalan opiskelijat ovat burn-outissa ennen kuin edes pääsevät aloittamaan oikeat työt. Monilla opiskelijoilla on myös esim. perhettä, jolloin rahaa tarvitaan että saa leipää pöytään. Tämä tarkoittaa sitä, että lomilla on tehtävä työtä, josta saa rahaa. Eikä mielestäni opiskelijoita voi edes odottaa, että he käyttäisivät lomansa koulunkäyntiin. Silloin täytyy ladata pattereita, jotta jaksaa taas puurtaa kahdeksan tuntia päivässä.
Usein kuulee sanottavan, että no kyllähän sun pitää sitten isona töissäkin olla kaheksan tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa. Perustellaan tätä suurta vääryyttä sillä, että nyt harjoitellaan sitten olemaan töissä! Näinhän se on, mutta saan kovasta työstä vastineeksi kuitenkin rahaa. Opintotukea on turha verrata oikeaan palkkaan. Saan myös työntekijänä viettää sairaslomapäiviä jos satun sairastumaan.
Olen ollut kesätöissä sairaanhoitajana. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että minusta harjoittelussa oleminen on paljon rankempaa ja uuvuttavampaa kuin oikeissa töissä oleminen. Olen myös toisilta opiskelijoilta kysellyt ja hekin ovat samaa mieltä. Opiskelijan rooli on rankka. Koko ajan täytyy yrittää olla aktiivinen, pirteä ja kysellä. Monesti joutuu vielä tuon kaiken lisäksi raatamaan perse limassa.
Aika pitkä teksti tuli, pahoittelen. Toivottavasti joku jaksaa vielä lukemansa jälkeen kommentoida jotain. Haluaisin kuulla toisten opiskelijoiden kokemuksia ja mielipiteitä. Saavat toki muutkin ihmiset kommentoida!
Vastaukset 2
Vanhimmat
alalla kuin alalla. Itse lopetin hoitoalan opiskelun sen takia kuin paloin loppuun eräässä harjoittelupaikassa. Paikka oli tyypillinen: opiskelijaan suhtauduttiin kielteisesti jo alusta alkaen. Nyt olen hotellialalla ja harjoitteluissa on ihan yhtä rankkaa, oikeuksia poljetaan surutta jos et omaa rohkeutta puolustaa itseäsi.
siis tuo on täyttä totta. hoitoalanharjottelussa opiskelijoille kiukutellaan jos on itsellä huono päivä, meille saa olla v-mäisiä jos niin haluaa.. siis ihan täyttä sontaa. miksi ne ihmiset siellä työpaikalla ei voi ajatella ja miettiä omalle kohalle?
muka opiskelijat eivät saa istua tai olla "tekemättä mitään", vaan kokoajan pitää olla muka tekevinään jotakin vaikka ei ole edes mitään tekemistä. niin naurettavaa.
Kyllähän tässä vähemmästäkin on burn outissa kun työntekijät kohtelevat opiskelijoita harjottelussa tuolla tavalla, ja siihen päälle vielä toiset työt ja oma elämä!
pitää vain yrittää jaksaa niin kyllä se sitten työelämässä palkitaan muutaman vuoden kuluttua.