Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Paholainen

    Taivas halkaisee rikki, repii lasta jo niin monesti raiskattua.
    Lapsi niin kylmissään polkuaan etsii, vaikka orjantappurapensaiden lävitse kulkee,
    jos vain jonakin yönä kun taivas nukkuu saa lapsi kostaa.
    Sammuttaa viimeisenkin taivaan liekin.
    Vain yössä itkuun pillahtaa lapsi, ihmisen lapsi ja rotuaan vihaa.
    Kylmyyttä saavissaan sisälle kantaa.
    Ja sydän, ihmissydän vastauksia etsii.
    Lapsi sydän kainalossaan rohtunutta elämää pakenee.
    Eikö kukaan kuule kun pedot yössä hiljaa huutavat,
    elämää tallovat,
    rakkauden viljaa niittävät,
    varastoihinsa piilottavat,
    ikiajoiksi varastavat.
    Niin lapsi jatkaa kulkuaan, ihmetellen kaikkea suurta.
    Salaista tikkunekulta maistuvaa tuskaa,
    sehän se on, se suuri tarkoitus.
    Ja illan tullen lankeaa ristin varjo ylle maan,
    lapsi isän syliin kiipeää.
    Jää uinumaan,
    aina uudelleen, ahdasta porttia aukaisemaan.
    2139
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    jotenkin ainutlaatuinen. Se on täynnä hienoja ilmaisuja, jotka kuvaavat todellisuuden syvintä sisintä, ihmiskunnan tuskaa ja pahuutta. Onpa runossasi hengellistä pohdintaakin.
    Kaiken pahuuden edessä on lapsi, niin avuton ja rikottu. Ja imee itseensä kaiken, mitä hänelle annetaan - tikkunekusta maailman tuskaa.
    Hienoin ilmaisu verbaalisesti runossasi oli mielestäni: "rohtunutta elämää pakenee"

    Kiitos runostasi ! Tämä on niitä syvyyden helmiä.
    Kerppuli

    Äänestä

    Pidin :)

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Kylmä ilman sua kirjoitti:

    Taivas halkaisee rikki, repii lasta jo niin monesti raiskattua.
    Lapsi niin kylmissään polkuaan etsii, vaikka orjantappurapensaiden lävitse kulkee,
    jos vain jonakin yönä kun taivas nukkuu saa lapsi kostaa.
    Sammuttaa viimeisenkin taivaan liekin.
    Vain yössä itkuun pillahtaa lapsi, ihmisen lapsi ja rotuaan vihaa.
    Kylmyyttä saavissaan sisälle kantaa.
    Ja sydän, ihmissydän vastauksia etsii.
    Lapsi sydän kainalossaan rohtunutta elämää pakenee.
    Eikö kukaan kuule kun pedot yössä hiljaa huutavat,
    elämää tallovat,
    rakkauden viljaa niittävät,
    varastoihinsa piilottavat,
    ikiajoiksi varastavat.
    Niin lapsi jatkaa kulkuaan, ihmetellen kaikkea suurta.
    Salaista tikkunekulta maistuvaa tuskaa,
    sehän se on, se suuri tarkoitus.
    Ja illan tullen lankeaa ristin varjo ylle maan,
    lapsi isän syliin kiipeää.
    Jää uinumaan,
    aina uudelleen, ahdasta porttia aukaisemaan.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu