Kuvasi kauas pakenee,
peittyy hämärään.
Ajan sumu sakenee,
itse kuljen pimeään.
Enää et ole vieressäni
ollut pitkään aikaan.
Se on osa elämäni,
silti uskon taikaan.
Vielä kun katson tähtiin,
joskus kuvittelen:
Muistat sen, mitä nähtiin
yhdessä katsellen.
peittyy hämärään.
Ajan sumu sakenee,
itse kuljen pimeään.
Enää et ole vieressäni
ollut pitkään aikaan.
Se on osa elämäni,
silti uskon taikaan.
Vielä kun katson tähtiin,
joskus kuvittelen:
Muistat sen, mitä nähtiin
yhdessä katsellen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vaikka runo on muuten ihan hyvä, siinä on mielestäni
rytmin epätasapainoa alun ja lopun suhteen. Ei millään pahalla.
Kiitos asiallisesta arvostelusta! Oikeastaan sellaista saisi olla enemmänkin. Kirjoittaja on aina hiukan sokea omien runojensa suhteen.
Kaunis kokonaisuus, pidin!
Sinulla on lämmin sydän. Siellä, missä toinen näkee epätasapainoa, sinä näet kokonaisuuden. Kokonaisuus ei aina ole ehyt. Silti se on.
haikean kaunis on runosi. Kolkkoa on olla yksin,
mutta muistokin hänestä saa jotain hyvää sisim-
pääsi. Usko, usko siihen taikaan.
Muistot, niin.. kummallisesti muistot vain paranevat ja kaunistuvat, kun aika kuluu.
Kiitos viestistäsi!
Kaipausta johonkin
joka on etääntynyt/kadonnut..
Taikaan kannattaa
aina uskoa
sitä kun on
olemassa
Runostasi pidin!
Noits
Mukava kuulla, että pidit.. ja taika, se on taikaa silloinkin, kun sitä katselee kaukaa.
Kauniita, haikeita, ihmeellisiä muistoja,
kuin toisesta elämästä.
Niihin on hyvä palata,
kun tuntuu elämä oikein vaikealta.
Sitten kun kipu on haihtunut
nämä muistot antavat voimaa
ja uskoa huomiseen,
"minä koin,
minä tunsin,
minä uskalsin elää,
minä koko sielullani rakastin".
Ilahduttaa kuulla sinusta, vaikka runo on vaatimaton. Ihmisen kokemukset ovat paljon samat: Löytämisen ilo ja tasapaino; ristiriidat ja menetys,
suru ja katumus. Ja lopuksi muistot, jotka onneksi paranevat ja ehkä parantavat.