Siskoni lapset ovat nyt toista kertaa hätäsijoitettuina eräänlaiseen laitokseen. Ensimmäisellä kerralla koko perhettämme kehotettiin odottamaan kuukauden verran jonka jälkeen siskoni saisi heidät takaisin ja jatkoa mietittäisiin vasta sitten. Näin tapahtuikin, mutta jo kahden viikon kotona olon jälkeen lapset haettiin uudestaan. Tällä kertaa tuttu sosiaalityöntekijä kertoi äidillemme että nyt prosessi tulee olemaan pidempi. Ensimmäisellä kerralla siskoni tuntui aidosti havahtuvan tilanteeseensa ja lupasi kunnostautua, nyt hän on lähtenyt jonkun uuden miehen matkaan eikä vastaa puhelimeen perheelleen eikä edes sosiaalityöntekijöille. Lapsiaan on käynyt katsomassa kerran kahteen viikkoon kun ensimmäisellä kerralla päivittäin. Tuntuu kuin hän olisi luovuttanut. Äitimme on sairas eikä hänestä siis olisi lasten hoitajaksi. Olemme keskustelleet mieheni kanssa lasten ottamisesta meille jo ensimmäisestä huostaanotosta saakka. Siskollani on 6kk ja 1,5v vanhat pojat, meillä 2v tyttö. Olen täältä lukenut bio ja sijaisvanhempien välisestä vihanpidosta, tulisiko sama meidänkin perheeseemme, onko kellään kokemuksia? Siskoni kanssa en asiasta voi jutella sillä hän ei vastaa puheluihin eikä käy vanhemmillamme tai meillä ja lasten kannalta koen asian kiireelliseksi.
Mekö sijaisperheeksi?
sukua
6927
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mutta ottakaa ihmeessä sossuun yhteys ja just siksi, ettei ne siskosi lapset joudu muualle, kauas sukulaisistaan!
Ne ei ehkä palaudu sitten ikinä sukuun takaisin!
Voihan siskosi ehkä joskus haluta niitä takaisin, mutta se on sen jana murhe ja mikä tilanne sitten onkin...
Mutta ota ihmeessä ne lapset hoitoosi, aikas pieniä kaikki on mutta saat kyllä korvaukset hoidoista, koeta jaksaa!
Varsinkin tyttösi ja siskos poika on lähes saman ikäisiä, tulee menemään hyvin heillä ja pienin poikavauva, kiintymys johonkin hänelle pitää olla nyt, tarvii myös todella hyvää hoitoa varsinkin nyt!
Jos mulla olis tuo tilanne tekisin just noin, kaikki "kotiinpäin"!
Rasjas tilanne, mutta sinä jaksat, uskon, eihän sun tarvi mitään vihanpitoa pitää siskosi kanssa, vai?
SIsko on sisko ja luulisin, että aikanaan kiittää sinua, ellei teillä ole nykyisin jotain hampaankolossa, menneistä, lapsuudestanne?
Toivon vieläkin, että jaksaisit, ettei elämä siskosi lapsilla menisi muualle Suomeen tai lastenkotiin tai adoptioon jonnekkin kauas, unholaan suvustanne!
Kiitos kannustuksesta! Otan yhteyttä sossuun heti huomenna. Ei meillä vielä huonot välit ole, mutta kun täältä lukee tuosta biojen ja sijareiden vihan pidosta niin siitä päätellen pian on huonot välit, siskoni kun vihaa sossuja jo nyt. Oikeassa olet silti, lapsethan tässä tärkeintä ovat ja ehkä siskonikin ymmärtää suvussa pidon tärkeyden.
joku löytyy joka jaksaa ottaa lapset luokseen. Mutta kokemusta työni puolesta löytyy myös erittäin huonosti sujuneista sukulaissijoituksista. Aina oikea äiti tai isä tai molemmat eivät silti ymmärrä lapsensa parasta ja hyväksy sen kummemmin sukulais- kuin vieraitakaan sijaisvanhempia. On käynyt niinkin, että lapsista on tullut kiistakapula kahden suvun välille. Tai monesti käy niin, että oikeat vanhemmat vastustavat alunalkaen sijoitusta sukulaisiin, jos epäilevät pikkusenkaan sen tuottavan erimielisyyksiä eri asioissa. Silloin sukulaisia ei harkita, vaan sijoitetaan vieraaseen sijaisperheeseen, koska lapsen halutaan nyt saavan rauhallisen kasvualustan ja pohjan, ilman että on se kiistakapula/ase.
Uudessa lastensuojelulaissakin on vihdoin tajuttu sukulaissijoitusten olevan lapselle inhimillisempiä kuin suvusta erottaminen ja lastensuojelulaki velvoittaa sosiaaliviranomaisia kartoittamaan sukulaissijoituksen mahdollisuus ja jos sellainen on, niin sitä on ensisijaisesti käytettävä. Sitäpaitsi tutkimukset ovat osoittaneet, että jos käy niin ikävästi, että sukulaissijoitus epäonnistuu, niin lapsi ei silti kärsi niin paljon kuin jos ulkopuoliselle sijoitus epäonnistuu ja hänet siirretään toiselle ulkopuoliselle.
Lapsen etu on että yritätte. Sitäpaitsi, sisaresi karttelemasta sossusta on vähemmän harmia sukulaissijoituksissa, näin uskon, koska lapset ovat sukunsa hoivissa ja siten enemmän turvassa noin niinkuin emotionaalisesti ja sukulaiset varmaan seuraavat keskenään tilannetta myös toisin kuin ulkopuolisessa sijoituksessa, joka jää vain sossun seurantaan vanhempien mahdollisesti luovuttaessa.
sinulle varmaan ollut tiedossa siinämielessä että olet ollut tietoinen mihin tämä sisaresi käyttäytyminen tulee johtamaan.
Tunnet myös sisaresi ja voit mahdollisesti aavistaa miten hän tulee suhtautumaan lastensa sijoitukseen sinun luoksesi. Jos vähänkin on ollut tai on merkkejä että hän ei sitä hyväksy tai että tulee käyttämään sinua hyödykseen tavalla tai toisella.
Mielestäni sinun on otettava sellainen lähtökohta kuten meillä muillakin sijaisvanhemmilla pitäisi olla että tulet pitämään nämä lapset luonasi aina siihen saakka kun tarvitsevat sinunkotiasi ja sinua sijaisäitinä siis 18 vuotiaaksi ja siitäkin eteenpäin. On väärin lastakohtaan suhtautua että no otanpas näin vaan väliaikaisesti ja toivossa että lasten vanhemmat sitten pian ottavat itse omat lapset huostaansa. Mutta jos ei näin tule käymään niin miten sitten tulet tekemään.
Oletko siihen valmis, enta suvun tuki.
Saatko levätä ja suku on avustamassa kun vaikeuksia tulee.
Meillä on kokemusta siitä kun meille sijoitettu lapsi oli aikoinaan mummonsa luona sijaislapsena no sitä kesti vain yhdeksän kuukautta. Mummo ei jaksanut oman lapsensa eli lapsen äidin kommelluksia jotka sitten kävi myös lapsen arjessa ylivoimaiseksi rasitteeksi.
Harkitse ja punnitse asioita monelta kantilta ei silti kukaan voi olla ennustaja ja tietää mitä seuraamuksia saattaa tulla myöhemmin.
Itselläni kokemusta sukulaissijoituksesta joka meni todella hyvin eikä ollut pitempi aikainen vaan kesti 8 kuukautta jonka tiesimme jo alustalähtien että se oli määräaikainen. Tähän syy oli kun lapsenäiti oli lusimassa tuomiotaan.
Päätöksen teet sinä ja miehesi siitä minkälaisen perhe kokoonpanon haluatte. On oltava täysin yksimielisiä päätöksen teossa.
Älä tunne syytöstä itseäsi kohtaan jos luovut lapsista vieraaseen kotiin. Päätöksen on tehnyt sisaresai juuri siitä miten lapsille tulee elämä järjestymään. Ei hän voi vaatia teitä siihen tehtävään vaikka olet sisko.
Sisareni lapset ovat asuneet meillä hoidossa enemmän tai vähemmän parisen vuotta. Lanko sairastui vakavasti ja sen jälkeen sisareni. Meillä tilanne oli sikäli "helpompi", että sossut eivät ehtineet mukaan tilanteeseen. Koska meillä oli samaan aikaan virallista tietä sijoitettuja lapsia, sossut kävivät meillä ja varmasti rekisteröivät sisaren lapset aina paikalla mutta eivät kommentoineet asiaa. Tämä oli kaikin puolin selkeää. Kun sisareni vointi on ollut hyvä, hän on asunut meillä ja oleskelee lastensa kanssa. Omassa kodissaan hän ei ole yksin oikein jaksanut lapsia hoitaa.
Minulle tämä oli itsestään selvyys. Tuossa vaiheessa meillä oli kolme biologista lasta ja kaksi sijoitettua ja sisaren lapset olivat muutenkin tottuneet olemaan meillä yökylässäkin. Kustannuksista sovimme vain niin, että minä olen hoitanut arjen menot eli ruuat, vaatteita on löytynyt tarpeen mukaan omilta lapsilta pieneksi jääneinä ja suuremmat hankinnat eli harrastustarvikkeet ja uudet vaatteet sisareni on hankkinut itse.
Sitten tuosta muiden sukulaisten tuesta. Kun kävi selväksi, että sisareni ei pysty hoitamaan lapsia vaan joutuu itsekin hoitoon miehensä ollessa sairaalassa, koko suku yhteen ääneen oli valmis auttamaan eli kaikki totesivat, että eihän nyt sukulaisia muille voi laittaa hoitoon ja kyllähän lapset meillä varmaan voivat olla... Siinä vaiheessa kun olisin tarvinnyt hieman apua muiltakin, kaikilla oli yhtäkkiä kovin kiire eli kukaan ei enää muistanut suuria sanoja ja sukulaisrakkautta ynnä muuta mahtipontista. Muiden sukulaisten tukeen ei siis välttämättä voi luottaa, tämä on tietysti vain minun kokemukseni. Mutta kyllähän tämä näinkin on sujunut.
Kannustan sinua ottamaan sisaresi lapset. Se on varmasti paras ratkaisu kaikille! Sitä, miten sisaresi sitten asiaan suhtautuu, on vaikea sanoa. Jos hän jostain syystä kovin katkeraksi heittäytyy ja aloittaa vihanpidon, niin voit kysyä olisiko lapset hänen mielestään ollut parempi jättää vieraiden hoitoon.