En tiedä onko tämä kovin hyvä kysymys, mutta ylä-asteelle meno huolettaa ja onko huoleni täysin turha?
Sitä kuulee kaikenlaisia juttuja yläkouluista ja niistä "pahoista pojista/tytöistä" vaikka en niihin varsinaisesti itse uskokkaan.
Olisi mukaavaa jos joku voisi vastata ihan asiallisesti. :)
Sitä kuulee kaikenlaisia juttuja yläkouluista ja niistä "pahoista pojista/tytöistä" vaikka en niihin varsinaisesti itse uskokkaan.
Olisi mukaavaa jos joku voisi vastata ihan asiallisesti. :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä se ylä-asteelle meno jännitti.
Ja paljo. En nukkunu koulun alkua edetävää yötä kunnolla, ja aamulla olin aivan hermona.
Ja kaikkiahan se ees vähän jännittää, jotku vaan osaa peittää sen hyvin.
Mutta mulle ei ainakaa sen kummempia tapahtunu ku että alkuaikoina saatettiin huutaa perään: " Monnii!", muttei muuta.
Kyllä ylä-asteen alkamisesta hengissä selviää, tsemppiä sulle. :)
mutta itselleni ylä-aste oli täyttä hewlettiä. Jouduin aloittamaan ylä-asteen uudessa koulussa, jossa en tuntenut ketään. No pian muut huomasivat, että olin ujo ja vähän erilainen ulkonäöltä niin siitä se sitten lähtikin.
Oli henkistä ja fyysistä kiusaamista lähes joka päivä ennen kuin kasilla opettajat huomasivat tämän. Siihen se sitten aika lailla loppui, mutta vieläkin joutuu siitä vähän kärsimään kun itseluottamusta ei ole.
Eli kannattaa heti kertoa jos joutuu kiusatuks, muuten saattaa mennä koko nuoruus pilalle. Jos olet ns "normaali" niin ylä-aste on varmaan elämän parasta aikaa. Jos taas heikko niinkuin minä niin elämän pahinta aikaa.
sitten se on ohi. Itse en pitänyt yhtään siitä persreiästä ja kun sieltä pääsin, niin olo oli myös sen mukainen. Ei, minua ei kiusattu, yläaste oli vain niin ultimaalinen apinatarha että ei mitään järkeä.
kutoselta olin että jesjes täältä tullaan ylä-aste, hyvästi ala-asteen älykääpiöt!!
Ojasta allikkoon. Ylä-asteeltahan löytyykin niitä idiootteja sitten laumoittain ja täällä nyt viimestään on ruvennu tuleen se suosittujen porukka.
Mähän en siihen kuulu kun oon suurimman osan (muttei kaikkien) mielestä outo, koska oon tyttö ja hevari.
Etää niin, siellä ei kai sais olla omanlaisena vaan pitäis mennä massan mukana, mut mä ainaski oon ylpeesti oma ittenni, vaikken sitte oiskaan suosittu.
Valittetavasti ylä-astetta vielä jäljellä vaikka kuin ku oon seiskalla nyt :/
seiskalle se on alussa sitä
ysi ja kasi luokkalaisten kokeilua
että kuka on ns.nynny ja se otetaan
valitettavasti silmätikuksi
minä annoin pojalle neuvon pysy omissa
piiressäs älä yksin norkoile ja ns.
erotumassasta kaks viikkoa se on sitä
huutelua sitten se loppuu se on tapa
jota on tehty iät ja ajat mulle kans
silloin oli vielä ns.kamalampaa
nyt on kavereita kasilta ja ysiltä
omat kaveritkin huutelee vaikka ovat
kotona kavereita kasilaiset se on vain
pakko tehdä sitten kotona ollaan kavereita
hassua mutta totta
Kiitos vastauksista! Ei kai sitä auta jännittää, kun sinne kuitenkin on joskus mentävä.
Enkä tietääkseni ole mitenkään outo tyyppi on kavereita jne.
Että jokaista yläasteelle menevää jännittää paljon. Se menee kyllä ohi, varsinkin jos samoja tuttuja kavereita tulee samaan kouluun.
Itsekin jännitin oman poikani puolesta, kun aloitti yläasteen ja nyt on jo 8:lla.
Ainostaan pisti koulun käynnin ihan hösseliksi, että se oli ainoa huono puoli. Jotain näyttämisen tarvetta varmaankin.
olin ala-asteella tosi epäsuosittu ja mulla oli vaan yks kavri, no sittenhän kävi niin, että pääsin tämän kaverin kanssa samall luokalle. Olin alkuun tosi ujo ja hiljainen ja puhuin vain tämän kaverini kanssa, mutta nyt yhdeksännellä olevana voin sanoa, että olen luokkamme yksi suosituimmista tytöistä ja koulussa kaikki haluavat jutella mulle. Eli mull yläast oli loistava juttu