Muistaako kukaan elokuvateatteri Cinemaa
Matti Alangonkadulla?
Se rakennus purettiin joskus 1980-luvulla,viereisessä matalassa rakennuksessa
toimi automyyntiliike.
Cineman paikalla nykyään kerrostalo,viereinen puisto kai on Cineman puisto vielä.
Itse asuin lapsena viereisessä Matti Alangonkatu 10:ssä.
Matti Alangonkadulla?
Se rakennus purettiin joskus 1980-luvulla,viereisessä matalassa rakennuksessa
toimi automyyntiliike.
Cineman paikalla nykyään kerrostalo,viereinen puisto kai on Cineman puisto vielä.
Itse asuin lapsena viereisessä Matti Alangonkatu 10:ssä.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Muistan myös Satulinnan reskalla ja Hämeenkinon
Hälläpyörän lähellä. :)
http://www.youtube.com/watch?v=s6ulrjcVmy0&feature=related
Kävin lapsena usein Cinemassa katsomassa piirrettyjä ja viimeinen näkemäni taisi olla Kadonneen aarteen metsästäjät.Satulinna,Tarina (taisi olla Maximin paikalla),Hämeenkino,Marilyn 1 ja Marilyn 2 hyvin muistissa :)
ja satulinnan jälkeen adams!
Kyllä ja kadun nimi oli silloin Peltokatu. Asuttiin Cineman vieressä Peltokatu 10:ssä. Lapsena juteltiin Cineman "vanhan isännän" kanssa ja hän päästi meidät joskus ilmaiseksi katsomaan jotain lastenkuvaa. Muistan vielä sen teatterin aulan tuoksunkin.Oli shokki meille kun "vanha isäntä" kuoli. En millään muista teatterin omistajien sukunimeä,se vanhuus, se vanhuus.Mutta lapsuus muisot liittyvät yhdeltä aikakaudelta niin myllymäkeen kun kaurialaan.Silloin elettiin 60 lukua, oi niitä aikoja....
Aah, paras juttu mulle oli kunnon höyryhotsi kahdella suomella elokuvan jälkeen. Ja näitä aitoja hotsipuljuja oli 200 metrin välein. Miten ihmeessä kaikki oli silloin mahdollista? Hinnat edulliset ja kaikkea oikeasti hyvää oli tarjolla...
Ehkä emme olleet silloin niin ahneita.
OLISIKO OMISTANEET tämän nimiset kuin
Soramäki.
Aivan on ikävä ihanaa nuoruutta Kaurialassa,
jonka sai viettää kivojen kavereiden kanssa ja
käydä elokuvissa Cinemassa.
Joo, kyllä oli Soramäki veljenikin muisti nimen.On maailma muuttunut, me oltiin ulkona niin kesä kun talvi illat.Ei näy nykyään sellaisia lapsilaumoja pihoilla, eikä me tehty pahaa. No kyllä me kiusattiin nurmikon vartijaa, siihen aikaan ei saanut olla nurmikolla. Nyt se kyllä tuntuu ihan hullulta, eipä sellaisia sääntöjä onneksi enää ole. Mutta jotain olisi voinut säilyä se elämän kiireettömyys ei ollut tv:tä kaikilla 60 luvullakaan, meillä ei ollut kokoaikana kun Peltokadulla asuimme. Kotona oli tiukka kuri ja remmiä ei säästetty jos niin katsottiin.Tästä voisi kirjoittaa muistelmat, no aika kultaa muistot ja hyvä niin. Elämässä on kuitenkin aina vastoinkäymisiä, niin on parempi ettei niitä menneitä vakeuksia tarvi mukanaan raahata.
...1950-luvun lopun hotsikioskeja! Yksi oli ainakin rautatieaseman tuntumassa, sellainen pieni maitolaiturin kokoinen vino vaalea puukoppi.
Ah mikä tuoksu tulikaan kun valkoiseen työtakkiin pukeutnut myyjä avasi alumiinisen mehumaijan kannen ja otti sieltä hotsit ja makkarat! Koko koppi täyttyi höyrystä, eipä siinä vähään aikaan paljoa mitään nähnyt!
Ja ne oli maaliman parhaita hotseja, sellasia en oo sen jälkeen syönyt!
-joo entisenä myllymäkeläisenä, muistuu mieleen
aika ennnen sitä teatteria.Siinä oli sodan jälkeen halkopinoja, joissa minä satutin pahahasti käteni.No se ei kuulu aiheesen.Puisto siinä vieressä oli nimeltään toripuisto ja sen ylä laidassa oli kioskin pitäjä nimeltä "höm-höm.Tosiaan pitäjien nimi oli Soramäki.
Nää ei täällä Uudellamaalla ymmärrä, kun puhun hotsipuljuista:)
Ei nää kyllä ymmärrä sitäkään, mitä syön jos syön mokkoa!
R.asemankin nakarilta tuli ostettua hotseja, silloin joskus.
Jos "makuretki" kiinnostaa, niin ainakin yömakkara myy vielä hotseja, siis sellaisia kuin ennen, eikä sellaisia tsadilaisten ymmärtämiä pitkällä nakilla olevia kapeita vehnäsämpylöitä...
Soramäki oli nimi.
- tuttu nimi Juhani Soramäki.
ja 'Barrakuuda' hänen upea keltainen autonsa...
-kertokaa mitä kuuluu Juhanille ,tunsin hänet -60 kuvulla ystäväni kautta.,
hän oli herrasmies !
Peffa ja selkä muistaa ne penkit lopun ikäänsä.
Tosiaan, oi niitä aikoja!
Vanhoja muitakin kioskeja, pikkuluukullisia ja lippalakkikioski.
Entä muistaako kukaan vaahteranvarjon kioskia nykyisen Sokoksen paikalla?
Kunnon vanhanajan höyryävät hotsipuljut.
Muistan ainakin nämä:
Niemelän kojun turuntiellä ja kaupungilla
Vallin grillin ja torin puljun ja linja-autoasemalla ja rautatieasemalla,
idänpäässäkin yksi, Huhtalan taisi olla.
Muistaako kukaan sen ajan baarejakaan enään?
Koronabaarin ja emalibaarin kirkkoa vastapäätä.
Oikea hippiajan kokoontumispaikka.
Vinttibaaria unohtamatta.
Puhumattakaan sen ajan vekanbaarista
ja huoltamoiden baareista jukeboxeineen.
Hanssin Jukan lentokonebaarissakin käyty.
Entäs palokunnantalon discot ja hämeenkaaren
nuorisokonsertit.
Kun mentiin trumpettihousujen puntit lepattaen ja
saatiin ihka uudet ja ihmeelliset ekat tavaratalot
kaupunkiin Centrum ja Sokos, sitten Raketti Anttila.
Pian saamme sanoa kaarellekkin hyvästit.
Meidän 60-70 lukujen hämeenlinnalaisnuorison
pitäisi pitää siellä muistobileet kaiken tälläisen
nostalgisen muistelon merkeissä.
Vielä kun ehtii.
Osa meistä on jo poissa, kuka missäkin.
Mutta osa meistä yhä katsomassa uudistuvaa kotikaupunkia edelleen.
Tässä ainakin vilahtaa vanhaa Hämeenlinnaa.
Keskustaloa, asemaa ja Hanssin Jukkakin.
http://www.youtube.com/watch?v=i9Xjv98cMSs&feature=related
Oli kiva lukea tää ketju läpi, itse 72 syntyneenä olen saanut raapaistua tuon menneen ajan pintaa sen taistellessa tulevaa vastaan. myllymäen kujat, puutalot, lestinheittäjät, originelli duunarikauriala, kyseinen leffateatteri, turuntien vanhat hotsispudarit, sotilaat kaupungin varuskunnissa, vanha kirjasto, kauniit puutalot keskustassa.
Ja mitä v**tua meillä on jäljellä, suuruudenhullija visioita katetuista moottoriteistä, elitistä huuhaasakkia palveleva kulttuurikeskus, munaton ja mauton keskusta jonka laajentamista harkitaan vaikka vuokralaisia ei riitä entisiinkään kauppakeskuksiin. Ja jumalauta, huoltoasemat, Sakun kesoili sun muut, eureeninkadun unioni ja kaivokadun kesoili, puhumattakaan nahkatehdasvainaa viereisestä tepoilista, missä ne nyt on. Sieluttomien pörssiin listatuneiden steriileiden rahoitusyhtiöiden nimissä.
Voi Vexi, kirjoita sinä lisää rakkaasta menneestä kotikaupungistamme, sen hajuista, mausta, juopoista, hulluista ja huorista.
niin rupes ahistaan että taidan muuttaa Hattulan perämettiin.
itsellesi töitä vaikka Hattulasta ja avaa silmäsi.....mennään jo 2000-lukua.....maailma kehittyy, kehity sinäkin.
Maailma ei tällä nykymenolla kehity, päinvastoin, se näivettyy ja on täysin hajuton ja mauton. Nuorillakin paha olo, kun mikään ei tunnu miltään ja kaiken saa ilman mitään ponnisteluja.
Streiilit ABC/S/K-kaupat joka paikkakunnalla, mitään omaa juttua ei enää ole. Onneks on muistot ja hyvä mieli siitä, mitä sai kokea :)
Saku on kyllä legenda. Aina tupakka hampaissa tankkaamassa :D
Kuinka moni muistaa Kaurialan hammashoitolan, sehän oli ennen yläasteen yhteydessä. Siellä oli joku vanha kotka hammaslääkärinä. Pelotti mennä sinne.
Niistä hihnavetoisista porista voisi nähdä vieläkin painajaisia, muualla oli jo 70-luvulla turbiiniporat...
Elämässä on muutakin kuin työtä.Jos et tiedä, niin ainakin mukavia muistoja.Eikä tartte palkkaa uhrata.
Onkohan sulla yhtään?
Miksi Cinema purettiin,tietääkö tai muistaako joku?
Katsoin ikkunasta purkamista ja muistan
kuinka punaiset penkit näkyi rikotusta seinästä ellei muisti tee tepposia.
Tontin takia, mä kävin nöösinä siel sisällä ku se purettiin, sinne jäi ne vanhat projektoritkin telineilleen pystyyn, lattioilla oli tuhansia leffajulisteita ja aulakortteja ja ihan simona filmiä siis ryöpyittäin ja niitä metallikeloja.
Se koko paska puretiin koneella vetäen mäsäks, mitään sieltä ei viety pois, se harmittaa ettei tullu otettua itelle mitään muistoa sieltä.
Minä asuin siinä cineman talossa yläkerrassa 84-85 vuonna. Alhaalla oli iso sauna! Käytiin kattomassa veljen kanssa riemukuplaa!
Leffoja käytiin katsomassa skidinä.
Mutta kuka muistaa sen poltsarin autokomppanian leffa teatterin? Asuttiin siina vierellä keltaisessa kerrostalossa ja muistan kuinka konttaamalla morttien jalkojen vierestä, salaa pujahdettiin leffaa katsomaan. Lippuluukulla oli sellaine iso, harmaa hiuksinen mies jolla taisi olla vaalea koira?
Leffoista muistan sen Angelica, se ranskalainen nätti misu. Tais olla jotain sarjaa? No mut hauskaa oli kun mutsi tuli kiukkusena huutamaan nimeltä ulos teatterista. Sitä ennen leffa pantiin"pauselle" ja kaikki valot päälle. Kyllä hävetti kun varusmiehet nauroivat ja taputtivat kun näkivät pienet salakatselijat katsomassa pehmopornoa..(kun ei osattu vielä lukea mikä leffa menee....)
KIITOS. on mahtavaa lukea kerrankin täällä keskustelupalstalla jotain mukavia juttuja.. :)
käyty
Totta kai muistetaan. Siellä käytiin joka sunnuntai. Cinema oli Peltokadulla ! Kadun nimi muuttui myöhemmin.
-muistaako kukaan Juhani Soramäkeä ja hänen keltaista upeaa Barrakuuda autoaan
-60 luvulta ?
Mitä Juhanille kuuluu nyt ?
Kertokaa ,olisi hienoa kuulla vanhoista ystävistäni.
Sen verran on pakko minunkin muistella kadonnutta nuoruutta ja mennyttä aikaa liittämättä nyt muistojani tässä kerrottuihin teattereihin!
- Hätilässä, vastapäätä Papinniityntien risteystä oli hottikioski siinä silloin olleen valkoisen omakotitalon kyljessä, *Huhtalan kioski* nimeltään....olin joku 15-16 vuotias pojankloppi, silloinen mopopoika ja miten olinkaan salaa ihastunut kioskissa työskennelleeseen nuoreen ja varsin sorjavartaloiseen vaaleahiuksiseen tyttöön...poikkesin kioskille useinkin vain hänen vuokseen ostamaan ehkä jonkin höyrymakkaran tai jonkin muun herkun, varsinainen syy oli tietenkin tuo neitonen itse.
Olin ujo, nuori poika silloin, en kehdannut kokemattomuudessani ja häveliäisyydessäni lähestyä häntä muuten kuin asiakkaan ominaisuudessa, ikinä hän ei saanut tietää nuoren pojan salaisesta ihastuksesta mitään, jälkeenpäin näiden vuosikymmenien saatossa hän kuitenkin on jättänyt lähtemättömän muiston ja saanut pienen muistojen sijan sydämessäni! ❤️
Kuka hän oli❓
Tuohon ihastukseesi en osaa sanoa yhtään mitään, mutta se Huhtalan kioski on muistoissa. Kerrassaan maistuvia grilliruokia! Aivan mahtavia. Hotsit, hampurilaiset ja ranskalaiset...iso NAM.
Nykyiset "grilliruoat" eivät pysty millään kilpailemaan sen ajan herkuilla.
Aika kultaa muistot.
Paitsi olemalla parempia.
Jep, ranskalaiset tuli matalassa kantikkaassa pahviloorassa, ja aterimena oli 2-piikkinen muovitikku joka tuppasi katkeamaan herkästi. Siinä kiskalla oli valkoinen metalliaita luukulle asti johon oli hyvä nojailla, jos sattui väsyttämään viikonloppuinen rinksan kiertäminen.
Cinemaan mentiin salaa katsomaan Emmanuelin elokuvia. Poistumisovenkatta pääsi hienosti.
Ottiko eteen?
Persut käy vieläkin Cinemaa etsimässä Matti Alangon kadulla, kun eivät ole kuulleet, ettei sitä enää ole.
Jössenas.
💕 Hei haloo ....ja ihana Hämeenlinna...
...vuosikymmen kulunut siitä ,
kun kyselin mitä kuuluu Juhani Soramäelle ja hänen keltaiselle Barracudalleen...?
... eikö kukaan tunne ja tiedä mitään ?
Näin tässä työasioissa Vexi Salmenkin..mutta enpä keksinyt silloin kysyä ja siitäkin on aikaa jo mahdottomasti...
...mutta.. ja mutta... kiltit hämeenlinnalaiset
oottelen vastauksia.... hildumarja 💕..
Hei,
Juhani kuoli vuonna 2014 Helsingissä. Barracudasta en tiedä 60-luvun jälkeen mitään.
Cinema
Aika pienet ympyrät on ollut raukoilla.
Joo hämiksillä on tapana vähän yliromantisoida näitä maisemiaan ja Aulankojaan. Eihän niissä ole mitään erikoista ja hienoa samanlaisia jokivarsia ja pikkunyppylöitä on kaikkialla mutta josseivat ole käyneet juurikaan missään muualla niin eivät varmaan edes tiedä sitä.
Kirjoitettiin kylläkin koolla eli Kinema.
En ole varma lukeeko kukaan enää tätä keskustelua tai kiinnostaako asia montaakaan mutta sen verran asiasta tiedän, että kyseinen elokuvateatterirakennus oli isäni suunnittelema arkkitehtisuunnittelun ja lupapiirustusten osalta. Rakennuslupa myönnettiin 1956 ja rakennus valmistui 1957. Ensimmäinen siellä esitetty elokuva oli Clark Gablen tähdittämä Kuningas ja neljä kuningatarta. Itse kävin siellä silloin lähinnä Tom ja Jerry piirrettyjä katsomassa. Soramäet pyörittivät teatteria mutta en tiedä asuiko heistä joku siinä toisen kerroksen asunnossa. Sen ajan mahdollisuuksien mukaan rakennuksessa oli koksilla toimiva keskuslämmityskattila koksivarastoineen kellarissa. Teatterisalissa oli istumapaikkoja 300 hengelle. Teatterin nimi oli Cinema.
Omena putosi sitten aika kauas puusta?
Ei välttämättä….sama ammatti.
Huomattu on. Arkkitehtuuriasi on toki ollut paljonkin tarjolla mm. lehtien yleisönosastoissa ja suoli 24ssä.
Oliko isäsi kaupunginarkkitehti Aitola?
Olen hieman kuuluisampaa arkkitehtisukua.
Täysin joutavaa pahanilkisyyttä. Kateus onkin kavala tauti.
Aha, minua onkin sitten useampi kuin yksi.
Ei ole aihetta enempään.
No ei todellakaan ole sillä jo kaksikin persoonaa yhdessä ihmisessä alkaa olla sen verran vakava juttu.
EN TARKOITA SITÄ!!!
Intissä käytiin siellä, muistan kuinka vedettiin röökiä siellä
Näppiin te siellä veditte
Soramäki omisti Cineman. Muistan vielä yhden Saramäen pojan omistaman auton Plymout Barracuda
Miten tämä Saramäki liittyy tähän Soramäkeen?
Liittyy Plymout Barracudan kautta.
Kinemassa ei pyörineet ihan ykkösrainojen ensi-illat !
Onko Cinemasta muistolaattaa? Jos ei ole, niin voisi ja pitäisi olla.